Tajusin vasta aikuisena olevani poikatyttö

Onhan siitä kaikenlaisia merkkejä ollut. Kuitenkin on pari tyttömäistä asiaa jotka ovat aina kiinnostaneet ja kasvuympäristö on ollut monelta osin melko vapaa, joten en tajunnut sitä. Teini-iässä alkoi tuntua ettei muiden kanssa ole niin yhteistä, mutta liitin sen muuhun kuin sukupuoleen. Naiseksi kasvaminen ei aiheuttanut paljon mitään ahdistusta, päinvastoin pidin sitä positiivisena.

Syy miksi en ole tajunnut olevani poikatyttö on se, että pojille suunnatut asiat ovat enimmäkseen aika järkyttävän rumia. Poikien vaatteet tänä päivänä ovat tylsiä. Urheilussa joutuu katsomaan räikeitä vilistäviä mainoslogoja, mikä on ällötys numero 1. Autot olivat myös lapsuudessani melko rumia. Poikien lelut, rumia (useimmat tyttöjen lelutkin tosin olivat yhtä kauheita).

Mutta kun kaikenlaista on tullut kokeiltua ja sitä myötä pinnallisuus asioihin menettänyt merkitystä niin olen tajunnut että eihän minulla YHTÄÄN mene piuhat kuin naisilla yleensä. Olen vain kasvanut naisvaltaisessa ympäristössä enkä ole tajunnut millä levelillä asiat ovat. Minut olisi pitänyt vain laittaa lapsena mikroautoilemaan tai pelaamaan jääkiekkoa niin minusta olisi voinut tulla edes vähän normaali. Nyt minusta on tullut ihan friikki koska en kuitenkaan koskaan kiinnostunut "normaaleista" jutuista varsinkaan teini-iän alun jälkeen ja olen vain ollut jossain omissa sfääreissä. Voi hele.