En oikeasti kestä, jos me ei päästä heinäkuussa lomalle. En pysty lomailemaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä siellä teidän mökillä paskannetaan jos ei siellä edes huussia ole? Sisävessa?

On ihan ymmärrettävää, ettei kukaan ymmärrä tuskaani, koska tämä on tällainen First World Problem. Silti, se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Ihmiset masentuvat monenlaisista eri asioista, ei siihen aina tarvita jotain suurta maailmantuskaa. Masentua voi täysin pinnallisistakin asioista, kuten omasta ulkonäöstä. 

Minulle tämä on todella kova paikka, eikä siinä hirveästi mitkään asennemuutokset auta. Kun en ulkomaille pääse, niin en pääse. On todella vaikeaa päästä lomamoodiin, kun joutuu lomailemaan samassa paikassa, jossa se arki on ollut koko vuoden.

ap

Minäpä ymmärrän tuskasi. Kesäkuulle on perheelle varattuna reissu (lennot ja hotelli), mutta sen suhteen edes elättele toiveita enää. Sen sijaan lokakuulle varatun perheemme kaukoloman suhteen olen hyvinkin toiveikas, mutta mistä näistä tietää. Matkustellaan perheen kanssa paljon loma-aikoina, mutta lähinnä ulkomailla. Omaa mökkiä ei ole, eikä mökkilomailu muutenkaan ole oikein meidän juttu. Välillä käydään appivanhempien mökillä päiväseltään, mutta ulkohuussit, pesuvatitiskaamiset, yms. ei vaan nappaa.

Seuraan kuitenkin esim. ulkoministeriön matkustusohjeita, yms. ja reissuun ei lähdetä syksylläkään, maailma on vielä yhtä sekaisin. Sitten siirretään matkustelua ensi vuoteen ja kärvistellään tämä vuosi.

On erittäin todennäköistä, että sinne luksuslomalle ei tänä kesänä lähdetä.

Kannattaa siis suunnata ajatukset siihen, mitä korvaavaa voisi keksiä tilalle. Niin että kun se heinäkuu tulee, ei tarvitse viettää koko lomaa itkien, kuinka kaikki on nyt pilalla kun ei päästy Alpeille. 

Kotimaassa voi matkailla muutenkin kuin mökkeilemällä havumetsissä. Ottakaa selvää ja yrittäkää ajatella vähän luovemmin. Ja niitä henkireikiä kannattaa yrittää löytää arkeen, on kyllä aika ankeaa jos 320 päivää vuodesta pitää kituuttaa ja ainoa hyvä asia elämässä on se hiton etelänmatka. Saahan siitä olla harmissaan, mutta kannattaisi myös opetella ajattelemaan vähän joustavammin. Menee vaikeaksi kohdata muutenkaan mitään muutoksia elämässä, jos asenne on, että "tämä on ainoa vaihtoehto! Mikään muu ei käy! Elämäni on nyt pilalla!"

Luin tuossa pari viikkoa sitten kirjan 14 vuotiaan Puolan juutalaisen tytön elämästä Lotzin getossa. Hänkin halusi sieltä pois, elämä oli kurjaa ja nälkää, perhe pikku siskoa lukuunottamatta tapettu. Silti epätoivosta ja kurjuudesta huolimatta hän halusi selvitä elossa ja nähdä maailmaa, olla hyödyksi ja auttaa muita. No hän pääsi pois viiden vuoden päästä, ensin Autswichiin, sieltä orjatyöhön, sieltä kävellen satoja kilsoja Bergen-Belseniin ja lopulta hän pääsi kokonaan pois maailmasta Lyypekkissa. No tää ei kuulu kauheasti tietenkään mihinkään mutta jotenkin antoi perspektiiviä siihen että ei tää korona-arki ihan maailmanloppu ole. Malttia.

Kyllä varmasti pääsee jo heinäkuussa reissuun, ei hätää. Itsekin lähdössä. :)

Vierailija kirjoitti:

On erittäin todennäköistä, että sinne luksuslomalle ei tänä kesänä lähdetä.

Kannattaa siis suunnata ajatukset siihen, mitä korvaavaa voisi keksiä tilalle. Niin että kun se heinäkuu tulee, ei tarvitse viettää koko lomaa itkien, kuinka kaikki on nyt pilalla kun ei päästy Alpeille. 

Kotimaassa voi matkailla muutenkin kuin mökkeilemällä havumetsissä. Ottakaa selvää ja yrittäkää ajatella vähän luovemmin. Ja niitä henkireikiä kannattaa yrittää löytää arkeen, on kyllä aika ankeaa jos 320 päivää vuodesta pitää kituuttaa ja ainoa hyvä asia elämässä on se hiton etelänmatka. Saahan siitä olla harmissaan, mutta kannattaisi myös opetella ajattelemaan vähän joustavammin. Menee vaikeaksi kohdata muutenkaan mitään muutoksia elämässä, jos asenne on, että "tämä on ainoa vaihtoehto! Mikään muu ei käy! Elämäni on nyt pilalla!"

Jotenkin into kotimaanmatkailuun on itseltäni kadonnut viimeaikaisen keskustelun takia. Kotinurkilla pyöriminenkin tuntuu houkuttelevammalta.

Mua harmittaa sama asia. Reissuun ei nyt pääse. Mutta tällä palstalla ei saa sanoa, että joku arkinenkin asia harmittaa, koska jollain toisella on isompi harmituksen aihe. 

Olihan täällä aikaisemmin sellainen keskustelu jossa kysyttiin, että mikä nyt koronan aikaan harmittaa tai mitä kaipaa ja siihen tuli paljon vastauksia, että lomamatkan peruuntuminen harmittaa. Ei siinä keskustelussa tällaista vi**uilukommenttien tulvaa tullut. 

Tässä taitaa olla kyse siitä, että ap erehtyi kertomaan että on opettaja. 

Road tripille Suomeen. Menkää kiertämään suomalaisia kansallispuistoja, melontaretkelle jne. Kyllä tekemistä löytyy kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin tuossa pari viikkoa sitten kirjan 14 vuotiaan Puolan juutalaisen tytön elämästä Lotzin getossa. Hänkin halusi sieltä pois, elämä oli kurjaa ja nälkää, perhe pikku siskoa lukuunottamatta tapettu. Silti epätoivosta ja kurjuudesta huolimatta hän halusi selvitä elossa ja nähdä maailmaa, olla hyödyksi ja auttaa muita. No hän pääsi pois viiden vuoden päästä, ensin Autswichiin, sieltä orjatyöhön, sieltä kävellen satoja kilsoja Bergen-Belseniin ja lopulta hän pääsi kokonaan pois maailmasta Lyypekkissa. No tää ei kuulu kauheasti tietenkään mihinkään mutta jotenkin antoi perspektiiviä siihen että ei tää korona-arki ihan maailmanloppu ole. Malttia.

Vähän nyt suhteellisuudentajua sentään! Että kukaan ei voi harmitella peruuntunutta lomamatkaa, koska juutalaisia aikoinaan vainottiin?? 

Täällä taas odotetusti köyhät, äo <80 saavat orgasmeja vahingonilossaan kun ihmiset eivät pääse matkustamaan. Iloitkaa nyt te köyhät ja kurjat, sillä pian taas lentokoneet lentävät ja matkailu kukoistaa. Aika harhaista luulla että se paljoa vähenisi kun rokote on saatavilla. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Road tripille Suomeen. Menkää kiertämään suomalaisia kansallispuistoja, melontaretkelle jne. Kyllä tekemistä löytyy kun haluaa.

No uusmaalaisena ei oikein hirveästi kiinnota lähteä muualle Suomeen ja onhan se tehty selväksi, että meitä (ja meidän rahoja) ei sinne edes kaivata. 

Vierailija kirjoitti:

Luin tuossa pari viikkoa sitten kirjan 14 vuotiaan Puolan juutalaisen tytön elämästä Lotzin getossa. Hänkin halusi sieltä pois, elämä oli kurjaa ja nälkää, perhe pikku siskoa lukuunottamatta tapettu. Silti epätoivosta ja kurjuudesta huolimatta hän halusi selvitä elossa ja nähdä maailmaa, olla hyödyksi ja auttaa muita. No hän pääsi pois viiden vuoden päästä, ensin Autswichiin, sieltä orjatyöhön, sieltä kävellen satoja kilsoja Bergen-Belseniin ja lopulta hän pääsi kokonaan pois maailmasta Lyypekkissa. No tää ei kuulu kauheasti tietenkään mihinkään mutta jotenkin antoi perspektiiviä siihen että ei tää korona-arki ihan maailmanloppu ole. Malttia.

Mikä kirja? Haluan lukea myös 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Road tripille Suomeen. Menkää kiertämään suomalaisia kansallispuistoja, melontaretkelle jne. Kyllä tekemistä löytyy kun haluaa.

No uusmaalaisena ei oikein hirveästi kiinnota lähteä muualle Suomeen ja onhan se tehty selväksi, että meitä (ja meidän rahoja) ei sinne edes kaivata. 

Lisäksi se on sittenkin eri kävellä 5th avenueta NYC:ssä kuin kävellä Jyväskylän raittia. On kaupunkeja ja kaupunkeja. Kotimaan matkailu jätän köyhemmille. Mielestäni hyvä matka lähtee jo lentokoneen lähtökiihdyksestä joka tuntuu vatsan pohjassa ja pilvettömällä säällä voi ihailla vuorijonoja 10km korkeudesta.

Suunnittelin talvella, että matkustaisin syksyllä Keski-Eurooppaan tai Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Nyt, kun tilanne on tämä, käytän ne rahat mielelläni kotimaanmatkailuun, jos syksyyn mennessä tilanne ehtii parantua. Suomessa on aivan ihania luontokohteita, joihin kannattaa ehdottomasti mennä kesällä. Rokuan kautta Kuusamoon, sieltä Ylläkselle ja Rovaniemen kautta takaisin. Samalla tulee tuettua kotimaisia hotelli- ja ravintolayrittäjiä. Jos Kotimaanmatkailu on vielä rajoitettua tai sitä ei suositella, ainahan voi mennä lähimetsiin telttailemaan, tehdä pyöräretkiä ja käydä autolla maakuntamatkailureissulla. 

Tuhkassa pitäisi kieriä ja ruoskia selkä verille ja mielellään nääntyä nälkään ennen kuin saa mistään valittaa. Mun elämä on ulkoa päin katsottuna aivan täydellistä, yltäkylläistä, muttei se tarkoita sitä, etteikö minulla voisi olla jotain ongelmia. 

Ei, en nauti arjesta. En todellakaan nauti aikaisista aamuista, koska olen iltavirkku. En todellakaan nauti siitä, että kuuloni on alentunut ja tinnittää, koska koulussa on niin kova melu. En todellakaan pidä siitä, että vaikka olen aivan loppu ja burnoutin partaalla, en voi opettajana valittaa tästä - koska aina joku tulee vinkumaan jostain ylipitkistä lomista. 

Pitäisi olla koko ajan vain kiitollinen ja niellä joka ikinen harmitus, pieni tai iso. Muuten tulee paskaa niskaan. Ja sekin pitää vain hymy leveänä niellä, koska jollain jossain menee varmasti huonommin.

Minulle kesän lomamatka on kesän kohokohta, jota suunnitellaan koko vuosi perheen kanssa. Kesäloman peruuntuminen on yhtä iso juttu minulle kuin yleinen päätös joulunvieton kiellosta tai joku muu yhtä odottamaton asia. En osaa olla kotona kesälomalla. Minulla on oikeus harmitella vaikka pesussa värjääntynyttä puseroa, jos haluan. Aivan sama.

ap

Niin... toki saa harmittaa jos ei tulevana kesänä pääse ulkomaan reissuun. Se harmitus vaan vaikuttaa typerälle verrattuna maailman tilanteeseen, ihan kuin marmattajaporukka olisi ihan pihalla reaalimaailmasta.

Sairaanhoidon suojaus on yksi vitsi, kaikki on lopussa ja hoitajat sekä lääkärit riskeeraavat henkensä joka päivä. Ja hoitajista ja lääkäreistä moni kuuluu riskiryhmäläisiin. On siis todellinen riski, että etulinjan työntekijät vammautuvat tai jopa kuolevat koronaan. Jolloin hekään eivät pääse Alpeille...

Vierailija kirjoitti:

Luin tuossa pari viikkoa sitten kirjan 14 vuotiaan Puolan juutalaisen tytön elämästä Lotzin getossa. Hänkin halusi sieltä pois, elämä oli kurjaa ja nälkää, perhe pikku siskoa lukuunottamatta tapettu. Silti epätoivosta ja kurjuudesta huolimatta hän halusi selvitä elossa ja nähdä maailmaa, olla hyödyksi ja auttaa muita. No hän pääsi pois viiden vuoden päästä, ensin Autswichiin, sieltä orjatyöhön, sieltä kävellen satoja kilsoja Bergen-Belseniin ja lopulta hän pääsi kokonaan pois maailmasta Lyypekkissa. No tää ei kuulu kauheasti tietenkään mihinkään mutta jotenkin antoi perspektiiviä siihen että ei tää korona-arki ihan maailmanloppu ole. Malttia.

Kärsitty on tosiaan ennenkin ja itsekin ihailen vanhan ajan ihmisten toiveikkuutta ja elämänhalua. Nykyään on monilla mieluummin sellainen olo, että elämä ei tunnu elämisen arvoiselta ja kaikki mielenkiintoiset paikat on jo koluttu, eivätkä nekään nyt sitten niin ihmeellisiä olleet.

Vierailija kirjoitti:

Niin... toki saa harmittaa jos ei tulevana kesänä pääse ulkomaan reissuun. Se harmitus vaan vaikuttaa typerälle verrattuna maailman tilanteeseen, ihan kuin marmattajaporukka olisi ihan pihalla reaalimaailmasta.

Sairaanhoidon suojaus on yksi vitsi, kaikki on lopussa ja hoitajat sekä lääkärit riskeeraavat henkensä joka päivä. Ja hoitajista ja lääkäreistä moni kuuluu riskiryhmäläisiin. On siis todellinen riski, että etulinjan työntekijät vammautuvat tai jopa kuolevat koronaan. Jolloin hekään eivät pääse Alpeille...

Lääkärit ja hoitajat riskeeraavat henkensä muutenkin joka päivä, koronasta riippumatta. On niitä muitakin tauteja, vaarallisempiakin kuin korona. Ei korona ole yhtäkkiä mikään supertappajatauti, päinvastoin. Se on vain levinnyt sellaista vauhtia, ettei terveydenhuollon kapasiteetti meinaa riittää - se on vaarallista, ei tauti itsessään. Maailmassa on tuhansia tappavampia tauteja kuin joku korona.

AP. Ymmärrän. Minun maaliskuinen unelmareissuni jäi väliin tämän takia, vuosi sitä oli suunniteltu. Ja kyllä se korversi, siitäkin huolimatta että tiesin järkitasolla että tämä oli oikea ratkaisu. Mutta haaveistaan haluaisi pitää kuitenkin kiinni, koska ne auttavat arkea silloin kun se tökkii. Pitkän työpäivän jälkeen on välillä kiva, kun voi vähän haaveilla vaikka siitä tulevasta reissusta tai jostain muusta mukavasta. Nyt ajattelen että  ehkä ensi keväänä sitten.

Jos ei reissu Alpeille onnistu, niin miettikää joku varasuunnitelma. Ei se välttämättä ole yhtä hieno kuin Alpit mutta voi olla kiva silti. Itse mietiskelen purjehdusreissua, merellä olisi hienoa olla. Ehkä pysähdys vähäksi aikaa Ahvenanmaalla. Ei se sama asia ole, mutta voisi olla kivaa kuitenkin. Niillä korteilla, jotka käteen on jaettu, on pakko pelata.

Ope vetää marttyyrikilarit

Ehkä nämä kommentit on niin tuomitsevia myös siksi että ylipäänsä matkailu maailmalla nähdään yhä enemmän negatiivisena asiana. Se on merkki sellaisesta yltäkylläisyyden synnyttämästä välinpitämättömyydestä. Ei välitetä luonnon tuhoutumisesta ja saasteista vaan koetaan että on oikeus matkustaa vaikka joka vuosi, on oikeus, koska on rahaa, asuu hyvinvointivaltiossa.

Niin jos nykyään jo lähtökohtaisesti matkustelu on tuollainen vähän nolo ja tuomittava asia ja vielä sen päälle harmitellaan että "nyt loma peruntuu koronan takia", ja samalla tuhannet ihmiset kuolee siihen koronaan... jengillä ei vaan riitä sympatia.

Plus porukalla on nyt muutenkin pipo kireellä, ahdistaa, pelottaa. Lämmöllä toisen kohtaaminen, apu ja ymmärtäminen tuntuvat olevan aika kortilla sosiaalisessa mediassa.