Lue keskustelun säännöt.
En oikeasti kestä, jos me ei päästä heinäkuussa lomalle. En pysty lomailemaan Suomessa.
20.04.2020 |
En kestä ajatusta siitä, että oltaisiin koko kesäloma Suomessa ja kotona. Meillä on mökki, mutta sinne en halua mennä. Sähkötön, ulkohuussiton mökkipahanen. Kylmä järvi vieressä ja hyttysiä enemmän kuin tarpeeksi. Mieluummin olen kotona.
Asutaan melko lähellä työpaikkaani ja tuntuu todella kurjalta ajatella, että joutuisin viettämään koko "lomani" samoissa ympyröissä kuin työpäivinä. Pakko päästä jonnekin muualle.
Oli tarkoitus lentää Sveitsiin, vuokrata auto ja kierrellä Alppeja 2,5 viikkoa perheen kanssa. Kaikki on tietenkin jo etukäteen varattu, mutta mitään en haluaisi vielä perua. Elättelen toiveita, että päästäisiin matkaan.
Kommentit (667)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä siellä teidän mökillä paskannetaan jos ei siellä edes huussia ole? Sisävessa?
Piti kirjoittaa ulkohuussillinen.
On ihan ymmärrettävää, ettei kukaan ymmärrä tuskaani, koska tämä on tällainen First World Problem. Silti, se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Ihmiset masentuvat monenlaisista eri asioista, ei siihen aina tarvita jotain suurta maailmantuskaa. Masentua voi täysin pinnallisistakin asioista, kuten omasta ulkonäöstä.
Minulle tämä on todella kova paikka, eikä siinä hirveästi mitkään asennemuutokset auta. Kun en ulkomaille pääse, niin en pääse. On todella vaikeaa päästä lomamoodiin, kun joutuu lomailemaan samassa paikassa, jossa se arki on ollut koko vuoden.
ap
Tässä nimenomaan sulla on asennemuutoksen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä palsta on kyllä jännä, julkista lynkkausta kun kerrot " first world problem"-asioita, kun ne ovat omassa elämässäsi ihan todellisia harmituksen aiheita. En usko, etteikö samanaikaisesti voisi tuntea maailmantuskaa ja empatiaa kaikkia sairastuneita tai menehtyneitä, kriittistä työtä tekeviä, työnsä menettäneitä, virusta vastaan taistelevia jne kohtaan, ja kuitenkin voi kokea, että iso osa omaa hyvinvointia jää pois tälläisen merkityksen omaavan reissun peruuntumisen myötä.
Meitä on niin moneen junaan, toiset eivät hädintuskin poistu kotoaan normaalitilanteissakaan, tai eivät haaveile ulkomaista tai tässä tilanteessa pitävät oikeana matkustamista vain kotimaassa. On myös meitä, joita maailma kiehtoo ja sitä on mahdollisuus nähdä, ja minusta se on ihan yhtä lailla oikeaa. Eri asoilla on eri ihmisille merkitystä, ja jokaisen tunteet ovat omia tunteita, huolimatta siitä, mitä tuntee muuta maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Armoa kaikille ja ymmärrystä, jokainen tässä kokee asiat omalla kohdallaan vähintään.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt näitä välkkyjä joiden pitää kesä-Suomesta päästä ulkomaille "lomalle".
Olen aina ihmetellyt "välkkyjä" jotka ajattelevat itse tietävänsä mikä on oikein tai yleisesti hyväksytty tapa viettää lomaa tai kesää. Viime heinäkuussa mökillä Suomessa hanskat kädessä plus 10 astetta kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen, ei tarvitse kovin välkky olla jos haluaa vaikka varmaa lämpöä ja aurinkoa kesästään. Ja välkky voi olla jos itse on tyytyväinen siihen kymmeneen asteeseen ja kokee hyvää oloa siinä. Ei liene välkkyydestä kiinni tämä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä siellä teidän mökillä paskannetaan jos ei siellä edes huussia ole? Sisävessa?
Piti kirjoittaa ulkohuussillinen.
On ihan ymmärrettävää, ettei kukaan ymmärrä tuskaani, koska tämä on tällainen First World Problem. Silti, se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Ihmiset masentuvat monenlaisista eri asioista, ei siihen aina tarvita jotain suurta maailmantuskaa. Masentua voi täysin pinnallisistakin asioista, kuten omasta ulkonäöstä.
Minulle tämä on todella kova paikka, eikä siinä hirveästi mitkään asennemuutokset auta. Kun en ulkomaille pääse, niin en pääse. On todella vaikeaa päästä lomamoodiin, kun joutuu lomailemaan samassa paikassa, jossa se arki on ollut koko vuoden.
ap
Etkö tajua, että voit matkustaa myös Suomessa? Tämä on iso maa.
Reissatkaa Ruåtsiin, siellä otetaan avosylin vastaan ♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lähietäisyydeltä seuraillut opettajien elämää parisenkymmentä vuotta. Tunnistan kyllä AP:n tapaisen ihmistyypin opettajien joukosta. Eletään omassa, sievässä, keskiluokkaisessa kuplassa, jossa on kymmenviikkoisen kesäloman täytteeksi kiva vuokrata vaikkapa Italiasta joku talo, jonne sitten lähdetään hakemaan sitä lomafiilistä 3-4 viikoksi.
Kun on niin kamalan kuormittavaa se arki, kun töitä on se 190 päivää vuodessa (ja pari-kolme valmistelupäivää, jolloin käydään laittamassa värikynät ojennukseen sievissä pastellin värisissä purkeissa.Nyt on ihan mahdottoman kamala paikka, kun ei nämä retket luultavasti olekaan mahdollisia. Jää kesähattu käyttämättä, eikä saa naamakirjaan kuvia varpaista tai viinilaseista. Ei auta kuin tissutella kotosalla vain.
Mitä vikaa on siinä, että kerran vuodessa lomailee ulkomailla ja tykkää siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä siellä teidän mökillä paskannetaan jos ei siellä edes huussia ole? Sisävessa?
Piti kirjoittaa ulkohuussillinen.
On ihan ymmärrettävää, ettei kukaan ymmärrä tuskaani, koska tämä on tällainen First World Problem. Silti, se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Ihmiset masentuvat monenlaisista eri asioista, ei siihen aina tarvita jotain suurta maailmantuskaa. Masentua voi täysin pinnallisistakin asioista, kuten omasta ulkonäöstä.
Minulle tämä on todella kova paikka, eikä siinä hirveästi mitkään asennemuutokset auta. Kun en ulkomaille pääse, niin en pääse. On todella vaikeaa päästä lomamoodiin, kun joutuu lomailemaan samassa paikassa, jossa se arki on ollut koko vuoden.
ap
Etkö tajua, että voit matkustaa myös Suomessa? Tämä on iso maa.
Ellet ole sattunut huomaamaan, uusimaalaiset eivät ole tervetulleita muualle Suomeen, ja varmuuden vuoksi kaikkia muitakin tuntemattomia epäillään uusimaalaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Mä vietän kaikki lomat kotona.
Minulla taas on ihan päinvastainen ongelma. Asun Keski-Euroopassa ja minulle jokavuotinen elokuu Suomessa on ehdoton tarve ja henkireikä. Nyt näyttää siltä että meidän matkustusrajoitukset voivat jatkua sinne asti, eli kesäloma on pakko pitää ja pysyä tässä maassa. Ajatuskin ahdistaa niin ettei ole tosikaan. Jos joudun olemaan täällä koko kesälomani niin koko loma on totaalisen pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähietäisyydeltä seuraillut opettajien elämää parisenkymmentä vuotta. Tunnistan kyllä AP:n tapaisen ihmistyypin opettajien joukosta. Eletään omassa, sievässä, keskiluokkaisessa kuplassa, jossa on kymmenviikkoisen kesäloman täytteeksi kiva vuokrata vaikkapa Italiasta joku talo, jonne sitten lähdetään hakemaan sitä lomafiilistä 3-4 viikoksi.
Kun on niin kamalan kuormittavaa se arki, kun töitä on se 190 päivää vuodessa (ja pari-kolme valmistelupäivää, jolloin käydään laittamassa värikynät ojennukseen sievissä pastellin värisissä purkeissa.Nyt on ihan mahdottoman kamala paikka, kun ei nämä retket luultavasti olekaan mahdollisia. Jää kesähattu käyttämättä, eikä saa naamakirjaan kuvia varpaista tai viinilaseista. Ei auta kuin tissutella kotosalla vain.
Mitä vikaa on siinä, että kerran vuodessa lomailee ulkomailla ja tykkää siitä?
Ei mitään. Reissaan minäkin ja tältä kesältä matka peruuntui, mutta ei minulta silti maailma siihen kaadu vaikka en pois arkiympyröitä nyt pääsekään. Mutta opettajat ottavat kaiken aina syvälle sieluunsa ja tekevät ongelmia sinnekin missä niitä ei oikeasti ole.
En tiedä kumpi säälittää enemmän, ettei globaalin poikkeustilanteen aikana yksi tyyppi perheineen pääse autoilemaan Alpeille ja siitä on hänen elämänsä ja mielenterveytensä kiinni tai se, että joku pelkää hyttysiä. Mun painajainen olisi kuunnella tuollaisen tyypin valituksia, esim. omassa perheessä olisi tuollainen valopää. Kaiken muun kestän mutta en turhasta valittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä ymmärrän sen, että harmittaa. Siksi kai tälle palstalle kirjoitetaan, että saadaan pahimmat ketutukset pois, ei se vielä tarkoita oma maailma siihen kaatuisi. Joskus vaan pitää päästä vähän purkamaan jotta jaksaa sitten taas painaa.
Ja kaikki ovat erilaisia, yhdelle se ulkomaanreissu on tosi tärkeä, toiselle mökille pääsy, kolmas ei välitä kummastakaan. Se, että jollain on vakavampia ongelmia, kuin vaikka mulla, ei tarkoita sitä etteivät minun ongelmani olisi todellisia ja raskaita minulle.
Huomaan, että ap:lle ei ole oikein vielä avautunut tämä uusi tilanne, jonka keskellä elämme. Tämä on pandemia, kaikki meistä ei edes tule selviämään hengissä. Tulee vakava taantuma, ihmiset menettävät työpaikkojaan, omaisuuttaan, läheisiään. Ne, jotka selviävät, heidän elämänsä muuttuu tavoilla, jotka jää vaan nähtäväksi. Kaikkien meidän on nyt opittava elämään uudella tavalla ja siihen tod.näk. ei kuulu ulkomaanmatkat ainakaan pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naureskelen aina näille ihmisille joille se matkailu on joku elintärkeä henkireikä jota ilman ei vaan pysty hengittämään ja masentuu kuoliaaksi ainakin vuodeksi. Sitten perustellaan että kaikilla on se oma henkireikä muut voivat pyöräillä mutta minun täytyy saada matkustaa, ettehän vie sitä minulta kun minä kuolen ilman!!!
Tajuatteko miten lapsellisilta kuulostatte? Tää henkireikäjuttu on ihan itse keksitty asia ja niitä henkireikiä voisi siis tulla keksiä muistakin asioista. Ei teillä ole mitään ihmisoikeutta siihen henkireikään. Miksi sen henkireijän täytyy olla joku Italian vuoristo ja ihan ultimaattinen etuoikeutettu hyöty ja kokemus, eikä mikään ihan tavallinen asia niinkuin se pyöräily? Muut voi kyllä pyöräillä, mut minun on ihan ihan pakko päästä sinne oliivipuiden alle, ettehän halua että minä kuolen masennukseen?
Oikeesti nyt pää pois perseuksista ja lopetat sen mukavuudenhaluisuuden ja mukavuuden maksimoinnin. Välillä on tylsää ja välillä on tavallista, se on ihmismielelle ihan normaalia että välillä ei pääse Gardajärvelle. Tää on nyt hyvä hetki sulle kasvaa ihmisenä, poistua mukavuusalueelta ja tehdä se uusi henkireikä vaikka ihan sinne omaan kotiin ja turvapaikkaan, jossa toivottavasti kukaan ei ole menettänyt henkeään pandemialle.
Joskus ne ongelmat on vaan niin pinnallisia ja tähän hetkeen suhteutettuna itsekeskeisiä ettei niitä voi sanoa todellisiksi ja raskaiksi.
Koko maailma on poikkeustilanteissa, vaakakupissa on terveys ja talous, matkustamista rajoitetaan, tuhansia ihmisiä kuolee ja vielä enemmän ihmisiä kärsii tuskallisesta sairaudesta tai on eristyksissä läheisistään, toiset taas tekevät näännyttävää hoitotyötä oman terveytensä vaarantaen.
Niin yksi ope on ahdistunut ja masentunut kun ei pääsekään tänä kesänä parin viikon lomalle Alpeille autolla huristelemaan.
En haluaisi tätä opea lapselleni opettamaan asennoitumista elämään.
Vierailija kirjoitti:
Naureskelen aina näille ihmisille joille se matkailu on joku elintärkeä henkireikä jota ilman ei vaan pysty hengittämään ja masentuu kuoliaaksi ainakin vuodeksi. Sitten perustellaan että kaikilla on se oma henkireikä muut voivat pyöräillä mutta minun täytyy saada matkustaa, ettehän vie sitä minulta kun minä kuolen ilman!!!
Tajuatteko miten lapsellisilta kuulostatte? Tää henkireikäjuttu on ihan itse keksitty asia ja niitä henkireikiä voisi siis tulla keksiä muistakin asioista. Ei teillä ole mitään ihmisoikeutta siihen henkireikään. Miksi sen henkireijän täytyy olla joku Italian vuoristo ja ihan ultimaattinen etuoikeutettu hyöty ja kokemus, eikä mikään ihan tavallinen asia niinkuin se pyöräily? Muut voi kyllä pyöräillä, mut minun on ihan ihan pakko päästä sinne oliivipuiden alle, ettehän halua että minä kuolen masennukseen?
Oikeesti nyt pää pois perseuksista ja lopetat sen mukavuudenhaluisuuden ja mukavuuden maksimoinnin. Välillä on tylsää ja välillä on tavallista, se on ihmismielelle ihan normaalia että välillä ei pääse Gardajärvelle. Tää on nyt hyvä hetki sulle kasvaa ihmisenä, poistua mukavuusalueelta ja tehdä se uusi henkireikä vaikka ihan sinne omaan kotiin ja turvapaikkaan, jossa toivottavasti kukaan ei ole menettänyt henkeään pandemialle.
Luulen, että perimmäinen syy on se, että nämä ihmiset ovat onnettomia omassa arkielämässään ja todella tuntevat elävänsä vain muutaman viikon lomamatkan ajan vuodessa. Suosittelenkin miettimään, että mitä haluaa elämältään (työ, perhe, parisuhde, harrastukset jne) ja miten tätä voisi toteuttaa arjessaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne ongelmat on vaan niin pinnallisia ja tähän hetkeen suhteutettuna itsekeskeisiä ettei niitä voi sanoa todellisiksi ja raskaiksi.
Koko maailma on poikkeustilanteissa, vaakakupissa on terveys ja talous, matkustamista rajoitetaan, tuhansia ihmisiä kuolee ja vielä enemmän ihmisiä kärsii tuskallisesta sairaudesta tai on eristyksissä läheisistään, toiset taas tekevät näännyttävää hoitotyötä oman terveytensä vaarantaen.
Niin yksi ope on ahdistunut ja masentunut kun ei pääsekään tänä kesänä parin viikon lomalle Alpeille autolla huristelemaan.
En haluaisi tätä opea lapselleni opettamaan asennoitumista elämään.
Tämä voi olla myös ap:n käyttämä selviytymismekanismi -kielletään muuttunut todellisuus ja haikaillaan vanhan helpomman, turvallisemman ja huolettomamman elämän perään. Hyvin inhimillistä kyllä ja varmasti monet meistä joutuvat blokkaamaan tätä tilannetta mielestään enemmän tai vähemmän kunhan päästään siihen vaiheeseen, että kaikki vaikeudet on takana. Vaikean tästä tilanteesta tekee se, että ollaan ikään kuin pyörremyrskyn silmässä, kaikki on vielä niin auki ja ei tiedetä mihin maailma ja tilanne tästä vielä menee.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ne ongelmat on vaan niin pinnallisia ja tähän hetkeen suhteutettuna itsekeskeisiä ettei niitä voi sanoa todellisiksi ja raskaiksi.
Koko maailma on poikkeustilanteissa, vaakakupissa on terveys ja talous, matkustamista rajoitetaan, tuhansia ihmisiä kuolee ja vielä enemmän ihmisiä kärsii tuskallisesta sairaudesta tai on eristyksissä läheisistään, toiset taas tekevät näännyttävää hoitotyötä oman terveytensä vaarantaen.
Niin yksi ope on ahdistunut ja masentunut kun ei pääsekään tänä kesänä parin viikon lomalle Alpeille autolla huristelemaan.
En haluaisi tätä opea lapselleni opettamaan asennoitumista elämään.
Kyllä sitä opea saa harmittaa. Tuskin hän sitä lapsille opettaa "asennoitumisena elämään". Vähän suhteellisuudentajua sinne sinullekin.
Tavallaan ymmärrän ap:ta, koska minuakin korpeaa että en pääse kesällä reissuun, mutta silti. Tässä on linkki juttuun jossa kerrotaan amerikkalaisen krematorion työntekijöiden 13-tuntisista työpäivistä. https://www.nbcnews.com/news/us-news/13-hours-22-bodies-long-lonesome-s… Niin ett'ä on ongelmia ja ongelmia.
Olen lähietäisyydeltä seuraillut opettajien elämää parisenkymmentä vuotta. Tunnistan kyllä AP:n tapaisen ihmistyypin opettajien joukosta. Eletään omassa, sievässä, keskiluokkaisessa kuplassa, jossa on kymmenviikkoisen kesäloman täytteeksi kiva vuokrata vaikkapa Italiasta joku talo, jonne sitten lähdetään hakemaan sitä lomafiilistä 3-4 viikoksi.
Kun on niin kamalan kuormittavaa se arki, kun töitä on se 190 päivää vuodessa (ja pari-kolme valmistelupäivää, jolloin käydään laittamassa värikynät ojennukseen sievissä pastellin värisissä purkeissa.
Nyt on ihan mahdottoman kamala paikka, kun ei nämä retket luultavasti olekaan mahdollisia. Jää kesähattu käyttämättä, eikä saa naamakirjaan kuvia varpaista tai viinilaseista. Ei auta kuin tissutella kotosalla vain.