Taivasta ja sielua ei ole olemassakaan

Köyhien hallintakeinoja.

Ja mikä hallitsee sinua...rikas?

Vallanpidon keinoja. Anna rahasi ja tottele. Olen ylempi ja laitan sinut helvetin tuleen jos ajattelet muuta.

Voi olla, voi olla olematta.

Miten todistat sen?

Itse olen vain uskomatta niihin kunnes näen jotain todisteita niiden olemassaolosta. En kuitenkaan TIEDÄ etteikö niitä olisi.

Ei tietenkään sellaisia ole olemassa.

Kukaan ei ole voinut koskaan osoittaa oikeasti niiden olemassaoloa.

Tottakai sielu on. Oletko pelkkä robotti?

Ainakin henkinen kehitys nolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään sellaisia ole olemassa.

Kukaan ei ole voinut koskaan osoittaa oikeasti niiden olemassaoloa.

Voi jeesus kuinka tyhmä olet.

Vierailija kirjoitti:

Miten todistat sen?

Itse olen vain uskomatta niihin kunnes näen jotain todisteita niiden olemassaolosta. En kuitenkaan TIEDÄ etteikö niitä olisi.

Erittäin tyhmä sinäkin oot.

Pitäisi varmaan määritellä tarkemmin, mitä nämä ovat, että voi sanoa onko niitä vai ei. Jos sielulla tarkoitetaan tietoisuutta, niin kyllä se lienee olemassa, jos taas kummitusta, joka pitää tämän nesteiden ja kudosten säkin liikkeessä aikansa, tuskin.

Sielu on ja onpa vieläpä jakaantunut järkiperäiseen sieluun ja eläimelliseen sieluun.

Murheellista, ettei voi uskoa omaan sieluunsa!

Kaikki olevainen on jatkuvassa muutoksen tilassa. Se että jatkaisimme ikuisesti elämää jossain tiettyyn hetkeen sidotussa muodossa taistelee tätä jatkuvan muutoksen totuutta vastaan ja aiheuttaa meille turhaa ahdistusta. Toisaalta useat uskonnot käyttävät tätä inhimillistä piirrettä hyväkseen uskottelemalla meille, että pystyvät jäädyttämään sinut johonkin hetkeen elämään sitä ikuisesti. Koska havaitsemamme ulkomaailma riippuu täysin havaitsijasta, ei se sitä paitsi koskaan kerro totuutta siitä mikä on, joten sekin on aina harhaa. Joten kannattaako meidän olla huolissaan siitä, että tuo harha lakkaa olemasta ?

Jumalat ja uskonto olivat ainoa keino, joilla hintelät mutta älykkäät nörttimiehet saivat muinaisaikaan valtaa ja pildeä. Edes heimon körmyniskaiset himohässijät eivät uskaltaneet ottaa riskiä, että se näkymätön taivaan jättiukko viskaisi heitä salamalla, jos he vastustaisivat Hänen maanpäällisiä edustajiaan, jotka olivat ainoita Hänen viestiensä vastaanottajia ja kertojia.

"Paistetun lihan tuoksu miellyttää Jumalaa. Tuokaas pojat iso kasa pihvejä tänne alttarille, niin me papit syömme... öö... toimitamme ne Hänelle."

Vierailija kirjoitti:

Köyhien hallintakeinoja.

Aika monessa maailmanajassa uskonnot on olleet myös köyhien ainoa lohtu ja myös aineellinen turva (uskonyhteisöt hoiti sosiaaliturvan roolia). Rikkaille ja valtaa pitäville uskonnot on voineet näyttäytyä jopa uhkana, koska niiden avulla rahvas voi yhdistyä eri tavalla kuin ennen. Jeesuskin pääsi hengestään, kun katsottiin että kiihottaa kansaa Rooman valtakuntaa vastaan.

Tiedemiehet tekivät kokeen vainajalle. He mittasivat painon juuri ennen kuolemaa ja heti sen jälkeen. Jälkeenpäin mittaus osoitti painon keventyneen 20 grammaa. Sielun painon verran.

Vierailija kirjoitti:

Köyhien hallintakeinoja.

Kyllä sieluun ja tuonpuoleiseen uskominen on vanhempaa perua.

Se on ihmiselle hyvin ominaista.

Koska ihmisellä on korkea tietoisuus utsestään, on monelle sietämätön tai mahdoton ajatus, että voisi lakata olemasta.

Ihminen myös näkee persoonallisia toimijoita ja syy-seurausyhteyksiä siellä, missä niitä ei ole => yliluonnollisia toimijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten todistat sen?

Itse olen vain uskomatta niihin kunnes näen jotain todisteita niiden olemassaolosta. En kuitenkaan TIEDÄ etteikö niitä olisi.

Erittäin tyhmä sinäkin oot.

Puheesi on kärpäsen surinaa korvissani.

Unessa uni on ihmiselle totta. Herättyään siitä hän kuitenkin tajuaa sen olleen unta. Todellisuudesta herääminen on egon kuolema, jossa se lakkaa suodattamasta, tulkitsemasta ja etsimästä totuutta omiin tarkoitusperiinsä. Ego vihaa muuttumista ja rakastaa omaa harhaansa pysyvästä muodosta. Se etsii sille lakkaamatta todisteita ja pettyy aina. Ehkäpä se kiirastuli on juuri se tapahtuma kuolemassa, jossa kaikki egon toiveet ja halut palavat pois ja jäljelle jää puhdas tyhjä tila. Se ei vastaa kristillistä käsitystä sielusta, joka jatkaisi ikäänkuin samaa maallista vaellusta, mutta vastaten paremmin maallisten toiveiden täyttymistä.