Lue keskustelun säännöt.
Olen yrittänyt itsemurhaa ja nyt
30.06.2006 |
ranteissani on hirveät viillot, joita joudun piilottelemaaan. Mies tietää, mutta vanhemmat ja monet ystävistä + työpaikan kollegoista eivät tiedä.
Älkää kokeilko. Elämä on lahja.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolla oli ranteissa viillot ja kun vaan vilkaisin niihin, alkoi kovat selittelyt, että ei ne missään nimessä ole sellaisia kuin luulet niiden olevan.
En edes yrittänyt itsemurhaa vaan tapaturmaisesti loukkasin käteni, johon tuli itsarilta näyttävä viilto. Nyt kaikki luulee, että olen yrittänyt itsaria, vaikka se oli työtapaturma. Tatuoinko viereen " Kelan korvaama" ?
sulla ei ole molemmissa. Sillä pojalla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse yrittänyt, mutta tietoa on ja tämä arpi myös.
Toisessa kädessä on useita yli sentin leveitä ja monta senttiä pitkiä arpia ja toisessa pari pienempää. Nytkin kesätöissä joutuu olemaan pitkähihaisella...
Kiinnostaisi tietää, onnistuuko arpien korjaaminen tai pienennyttäminen ja mitä se maksaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tulko tänne kerääjäämään sääliä! Turha ottaa myöskään mitään rauhoittavia tms. ei niillä nirriä saa pois!
Vetäkää paketti panadolia/ rautalääkkeitä, that' s it!
Tiedätkö, mikä tämän keskustelun aihe on? Otapa silmä pois takapuolesta ja tavaa oikein huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vain " kauniista" sanoista, mutta en ole tappamassa itseäni. Kerroin vain, että tuli tehtyä tyhmästi vuosia sitten ja siitä on vieläkin näkyvillä arvet. En suosittele samaa kellekään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiasta ei puhuta kenellekkään.
nro 27
Tuo on vain myytti, joka on keksitty, että ei tarvitsisi ottaa kantaa tai huolestua, kun joku uhkaa itsemurhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tule tänne sitten aukomaan päätäsi (vaikka tuskin edes luet kirjoja).
En puhu asiasta kenellekkään, jätän vain kirjeen josta selviää miksi oli mentävä. Puhuminen on huomion hakemista
nro 27
Ihminen, joka on onnellinen ei ilkeile muille.
Mutta: se, että kerroit nyt tuosta itsemurha-aikeestasi, on jo ensimmäinen avunhuuto.
on ilkeää ja sairasta. Sitten, kun paranet, niin ymmärrät sen itsekin.
samoja kokemuksia,mutta onneksi meillä nyt paremmin :))