Ero hyvästä miehestä?

Muistan mietiskelleeni miehen yleistä vähäpuheisuutta. Meillä ei siis keskustelu luista luonnostaan, emmekä keskustele juuri small talkia ihmeellisemmistä asioista. Minulle tuli jopa vahva tunne, etten pääse juuri tutustumaan mieheen tai etten tunne häntä. Ikäänkuin jonkinlainen tunneyhteys puuttuisi väliltämme. Se tuntui aluksi pelottavalta, sillä olen puhelias ihminen ja kaipaan syvällistä keskusteluyhteyttä, jotta voin tuntea täydellistä yhteenkuuluvuudentunnetta. Ajan kanssa opin hiljalleen asioita miehestä, sellaisia joita tuli ilmi arjessa ja esim. humalassa ollessaan sai rohkaisua keskusteluille. Silloin sain myös kuulla joitain kehuja, ja ensimmäisen kerran rakkauttaan tunnusti alkoholin vaikutuksen alaisena. Ja sinä iltana ei alkoholin määrä ollut jäänyt pariin. Minua raastoi sisältä, että pääsin nauttimaan näistä sanoista ja puheista vain kun viikon päätteeksi juhlittiin perjantaita. Itse otin myös seuraksi, koska vähäisen alkoholinkäyttöni takia se tosiaan alkuun tuntui juhlalta.

Ensimmäisten kuukausien, ellei jopa viikkojen aikana mietin mielessäni paljonkin, että nyt täytyy tapahtua iso liike miehen suunnalta jotta voimme jatkaa. Olin aluksi näiden vaatimusteni kanssa kärsivällinen ja otin asiat hienotunteisesti esiin. Nopeasti astui kuitenkin kuvioon oma äksyilyni, sillä lupauksistaan huolimatta unohtui ne luvatut teot. Suhde alkoi nopeasti tuntua arkiselta.

Minä halusin saada jutun toimimaan, ja itse koitin nostaa kissaa pöydälle useamminkin, jotta saisimme keskusteltua. Keskustelut muistuttivat kuitenkin enemmän yksinpuhelua. Mies oli aina sitä mieltä, että kaikki on hyvin, ja ainoa ongelma johon halusi ottaa kantaa oli alkanut nalkutukseni. Yritin parhaani välttää nalkuttavaa äänensävyä, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän turhautumiseni paistoi puheistani läpi. En vieläkään saanut kosketusta tai kehuja ellen niitä erikseen pyytänyt. Aloin huomaamaan ajatuksia, joissa vaelteli pelko omasta riittämättömyydestäni ulkonäöllisesti ja siitä, haluaako mieheni ollenkaan olla lähelläni ja antaa rakkautta. Vaikka hän kertookin päivittäin rakastavansa, en koe saavani rakastavaa huomiota ja tekoja.

Oltuamme vuoden verran yhdessä kerroin, että en voi jatkaa enää samalla tavalla. Mies vannoi rakastavansa mua enemmän kun koskaan mitään, ja tekevänsä kaikkensa antaakseen mulle sitä mitä tarvin. Sanoi ettei se kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä, vaan pitää odottaa, että hän saa aikaa mukautumiselle.

Mukaan astui myös miehen tarve omalle ajalle. Näihin aikoihin en kuitenkaan tuntenut omalla kohdallani tarvetta ajalle yksin. sillä jatkuva puute huomioiduksi tulemiselle sai vaatimaan sitä entistä kovemmin. Saatoimmekin vapaailtana eri osoitteista puhua puhelimessa tunteja, sillä koin jotain hylätyksitulemisen tunteita. Musta tuli myös tosi vaativa siitä, että haluan hyvänyön viestin joka ilta. Tämä pahensi ajoittain tilannetta, sillä mies ei ärsyyntyessään mun marmatukesta unohtuneista tekstareista ollut sitten nähdessämme sillä tuulella, että olisi pystynyt kaappaamaan kainaloon ja hellimään.

Tuota seurasi jakso, jossa välillä aloin näkemään pientä aloitteellisuutta mieheltä, ja olinkin ikionnellinen niistä hänen tekemistään siirroista mua kohtaan. Sain sellaisia pieniä uudelleenihastumisen tunteita, joista havahduin pian siihen että asiat on luisuneet takaisin paikoilleen. Siitä seurasi pahaa mieltä ja sama ympyrä pari kertaa uusintana. Arjessa nostin usein esille kuinka ''Toivoisin että otat mut kainaloon tohon sohvalle ja silität''

Noihin aikoihin pyöri ero mielessä useita kertoja, mutta en edes tosissani ajatellut toteuttaa sitä.

Nyt meillä on mennyt hyvin jo melkein vuoden verran. Jotain pientä kränää välillä joka saadaan sovittua nopeasti.

Ollaan opittu tuntemaan toisemme paremmin, jolloin ei tule yhteentörmäyksiäkään niin paljoa. Nykyään saan huomiota jollain tasolla päivittäin. Kehuu lähinnä tissejä, ja muuten sanoo että näytän hyvältä. Saan halauksia takaapäin jos oon tekemässä keittiössä jotain tai istun tietokoneella. Useinmiten nukutaan yhdessä nykyään, iltahali tai lusikassa nukkuminen olisi kivaa kanssa, mutta kyllä niitäkin saan joskus. Menee telkkarin ääreen makaamaan niin, että mun on helppo tulla kainaloon, saatanpa saada lyhyitä silittelyitäkin. Viimeviikolla sain kunnon paijausta, kun samalla neuvoin mitä seuraavaksi tekee.

Seksi oli alusta alkaen hyvää joskin myöhemmin fiilikseen vaikuttaa sen tiedostaminen, että seksin aikana mies on valmis tyydyttämään minut huolellisesti, mutta hipsuttelua muualta kehosta ei samat kädet jaksa enää hoitaa. Välillä jopa sorrun läheisyydenkaipuussa tekemään aloitteen seksiin - saanpa tuntea ihon ihoani vasten ja olla lähellä. Olen kertonut mun omista erityisistä toiveista ja mieltymyksistä makkarin puolella, mun ottaminen yhtäkkiä ja yllättäen samalla pitäen itse lankoja käsissään. Näitä kuulemma kokeillaan. Kerroin että toivoisin aloitteen tulevan häneltä, koska se on osa sitä kiinnostusta siinä, mutta en ole vielä päässyt kokemaan tätä, vaikka tilaisuuksia on ollut varmasti. Olenkin kysellyt toiveeni perään, mutta tällä hetkellä usko ei ole kovin vahva että lähiaikoina pääsisin sen kokemaan.

Se myös vähän tuntuu kummalliselta ja etäiseltä, kun hän ei pidä katsekontaktia. Jos katson, niin katsoo pois tai katse on enemmänkin sellanen vaivaantunut. Rakastuneen ihmisen rakkautta palavat silmät eivät hänestä oikeen välity. Ensin epäröin vähän kun hänelle lähes mahdotonta pitää pitempää kontaktia mun silmiin, ja jos katson hänen silmiä kun tekee jotain muuta saattaa töksäyttää ''Mitä sä tuijotat? tai No ihan kun hänestä se tuntuisi jotenkin epämukavalta.

Meillä on hyviäkin hetkiä ollut, ei koko suhde ole pelkkää riitaa ja kiukuttelua/erimielisyyksiä.

Huumori kantaa.

En ole ajatellut eroa pitkään aikaan, mutta kuulin erään pariskunnan keskinäisiä juttuja, ja miten ns. ovat koko ajan toisiinsa keskusteluyhteydessä, vaihtavat useita pusuja ja hipausuja päivässä. Mies saattaa tulla naisen viereen kädet ojossa vetäen syvään ja lämpimään haliin. Mieleeni muistui mitä itse olen pitänyt parisuhteen perustavina rakenteina, ja jäin pohtimaan, että miten hiljalleen nämä olemassaolevat rakenteet paljastuivat eivät hiomattomaksi kallioksi, vaan joksikin jonka käsitteleminen kestämään perustuksena vaatii ison määrän rakentavaa työtä. Vai olivatko ne alunperinkin rakennettu budjetilla.

No jos olet suhteessa onneton niin lähde suhteesta. Mitä siinä miettimistä on, ihan samahan se, mikä on onnettomuuden syy – kukin painottaa sen omista lähtökohdistaan kuitenkin. Esim itselleni luettelemasi syyt olisivat yhdentekeviä, en todellakaan kaipaile mitään kehuja tai lirkuttelua.

Meidän väliltä puuttuu sellanen lämmin kommunikaatio, en sitä voi kuvailla oikeen muuten kun mitä rakkaus saa aikaan. Itse tein kaikenlaisia juttuja miehelle aluksi rakastuneena, mutta kun vastassa on kun kylmä rautakanki joka ei vastaa kosketukseen, eikä kerro kosketuksen tuntuneen hyvältä, jäi ne omatkin teot vähemmälle.

Mies on kertonut olevani hänelle se oikea, ja että toivoo meille yhteistä tulevaisuutta

Varmaan mitä ei kolmessa vuodessa ole ehtinyt tapahtua, tuskin tulee koskaan tapahtumaankaan.

Melkoisissa tunnekuohuissa kirjoitettu, joten ei ole ainakaan kaunisteltu.

Mulla on itselläni kadonnut käsitys kokonaan siitä, että olenko vaan kohtuuton ja liian vaativa, vai onko miehen puolelta panostamisessa toivomisen varaa. Voiko olla että en vaan huomaa miehen erilaista tapaa rakastaa?

Jos noin pitkän kommentin kirjoittaminen kertoo paljon siitä, miten tyytymätön olet suhteessa. Mies ei selvästikään ole oikea sinulle, koska teillä on liian erilaiset tarpeet.

Hieno novelli, mutten huomannut missään mainittavan että mies syö omaa räkäänsä.