Lue keskustelun säännöt.
Eronneet, oletteko päätyneet keskustelemaan eron syistä ym. myöhemmin? Kannattiko?
07.04.2020 |
Olen eronnut noin neljä vuotta sitten ihan hyvästä suhteesta omasta aloitteesta ja osin ihastukseni vuoksi. Liitto oli pitkä yli 15 vuotta ja sen aikana saimme kolme lasta. Perhe-elämä oli minulle henkisesti raskasta, johtuen tarkasta luonteestani. Tein kaiken huolella, aivan liian huolella ja väsyin kaikkeen. Silloisen puolison kanssa kyllä puhuimme, mutta emme oikeista tärkeistä asioista, emmekä varsinkaan reaaliaikaisesti. Puolisoni oli erityisen vaikeaa puhua tuntemuksistaan, hän teki ja toimi mieluummin.
Syitä ja seurauksia niitähän on. Minä tein päätöksen ja lähdin. Puolessa vuodessa kaikki tapahtui. Pää ei pysynyt mukana ja halusin vain rauhaa kaikesta ja kaikilta. Vuosien prosessoiminen on johtanut ajatukseen, että haluaisin eron vielä puhua auki. Se ei mennyt oikein ja kauniisti. Syyllisyydentunto painaa ja olenkin useita kertoja pyytänyt anteeksi omaa osuuttani. Välimme eksän kanssa ovat nykyään asialliset jopa hyvät ja kummallakin on omat elämänsä. Kova tarve on olla rehellinen. Kannattaako?
Kommentit (7)
En nää, miksi ei! Varmasti auttaisi sinua jatkamaan eteenpäin elämässä. Kunhan tilanne ei ole se, että haikailet exäsi perään?Siinä tapauksessa tuo varmaan vaan mutkistaa asioita, varsinkin jos sinulla / hänellä on uusi suhde, puhumattakaan että molemmilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siitä paljoa käteen jää, kun nainen vain kertoi että käytännössä en ole tarpeeksi jännittävä mies ja haluaa menevän miehen. Rauhallinen mies ei ollutkaan hyvä juttu. Pian olikin taas eronnut ja tuli itkemään minun olkapäätä vasten siitä miehestä ja hänen vuoristorata meiningistä.
Mitäpä siitä voi sanoa muuta kuin että naiset haluavat aina jännemmän.
Sanot että sua painaa syyllisyyden tunto. Miten oikeasti luulet, että keskustelu muuttaisi tuota tilannetta? Auttaako jo kumppani sanoo että joo, olit todella pa+kisinen? Vai hakuatko, että kumppani ottaa osa syyn? Tai kaiken syyn?
Not going to happen. Ja vaikka tapahtuisi, mikään noista ei auttaisi. Sun ei nyt auta kuin opetella elämään syyllisyytesi kanssa.
Emme ole puhuneet. Erosta on jo kymmenisen vuotta, ja ei, en haluaisi kaivaa enää niitä asioita. Se, mikä tapahtui, se tapahtui. Ei puhumisesta ole mitään hyvää. Se vain päätyisi syyttelyyn... koska sitä oli paljon eron aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siitä paljoa käteen jää, kun nainen vain kertoi että käytännössä en ole tarpeeksi jännittävä mies ja haluaa menevän miehen. Rauhallinen mies ei ollutkaan hyvä juttu. Pian olikin taas eronnut ja tuli itkemään minun olkapäätä vasten siitä miehestä ja hänen vuoristorata meiningistä.
Mitäpä siitä voi sanoa muuta kuin että naiset haluavat aina jännemmän.
Ei "aina". Vain silloin kun on kyse sinusta. Jos hän käytti sanaa "rauhallinen" hän oli vain kohtelias. Ei siksi erota. Oikeasti olet niin tylsä, että elämä kanssasi saa naisen tuntemaan itsensä pystyyn kuolleeksi. Sen takia otetaan ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siitä paljoa käteen jää, kun nainen vain kertoi että käytännössä en ole tarpeeksi jännittävä mies ja haluaa menevän miehen. Rauhallinen mies ei ollutkaan hyvä juttu. Pian olikin taas eronnut ja tuli itkemään minun olkapäätä vasten siitä miehestä ja hänen vuoristorata meiningistä.
Mitäpä siitä voi sanoa muuta kuin että naiset haluavat aina jännemmän.
Ei "aina". Vain silloin kun on kyse sinusta. Jos hän käytti sanaa "rauhallinen" hän oli vain kohtelias. Ei siksi erota. Oikeasti olet niin tylsä, että elämä kanssasi saa naisen tuntemaan itsensä pystyyn kuolleeksi. Sen takia otetaan ero.
No totuus enemminkin on vain se, että hän löysi toisen ja siksi tuli ero.
Hypergamian uhri, käytännössä.
Toista et voi pakottaa keskustelemaan vanhoista, mutta jos haluat omaa mieltäsi purkaa niin kirjoita kirje.
Toki jos puoliso on halukas keskustelemaan, niin miksei. Jotenkin vaan epäilen, että tämä juttu on enemmän nyt sinun päässäsi.