Maksatko unelmien kodista "yli varojen" vai säästätkö mielummin asumisesta?
Eli meillä seuraava tilanne. Asutaan miehen ja koiran kanssa kerrostalo kaksiossa asumiskulut noin 700e. Minä opiskelija ja osa-aikatöitä tehnyt tulot noin 300-400/kk. Mies kokopäivätöissä, palkka about 2000e. Asumiskulut, auto ja muu eläminen vie tällä hetkellä tulot niin, ettei kovasti jää säästöön, mutta emme myöskään ole eläneet säästeliäästi tai aktiivisesti säästäneet. Myöskään ei ikinä ole ennen palkkapäivää ollut tili kaksinumeroisilla lukemilla. Eli ihan hyvin ollaan pärjätty. Meille on esikoinen kesällä tulossa ja etsitään nyt uutta asuntoa. Löysimme unelmarivitalokolmion, jossa olisi vuokra 820e+vesi. Koiran kannalta piha olisi iso plussa ja muutenkin asunto täydellinen. Jään itse pian äitiyslomalle, jolloin tulot siis noin 600e. Reilulla 700e saisi kerrostalokolmioitakin. Säästäisittekö mielummin asumisessa vai eläisittekö ennemmin unelmakodissa ja säästäisitte muista asioista?
Kommentit (21)
Asumme sata vuotta vanhassa talossa, joka olisi varmaan peruskorjattuna tosi upea, mutta säästämme, ja se on vain kevyesti rempattu.
Kannattaa muistaa, että kotihoidontuki on vain noin 250e/kk käteen, ellei laita vauvaa 9kk iässä päiväkotiin ja mene itse töihin tai saa muuten järjestettyä lisätuloja.
Unelmakodissa. Tulet kuitenkin viettämään melkein kaiken aikasi kotona ensimmäiset pari vuotta, joten kodin kannattaa olla viihtyisä. Ja missä perähikiällä asutte, kun kerrostalokomion saa 700e?
Vierailija kirjoitti:
Asumme sata vuotta vanhassa talossa, joka olisi varmaan peruskorjattuna tosi upea, mutta säästämme, ja se on vain kevyesti rempattu.
Saattaa olla että se remontoimattomuuskin tulee tosi kalliiksi katon, sähköjen tai putkien osalta.
Vierailija kirjoitti:
Unelmakodissa. Tulet kuitenkin viettämään melkein kaiken aikasi kotona ensimmäiset pari vuotta, joten kodin kannattaa olla viihtyisä. Ja missä perähikiällä asutte, kun kerrostalokomion saa 700e?
Ihan normaali hinta kolmiosta ainakin Pirkanmaalla. :D
Ei se vauvankaan ylläpito ihan ilmaista ole eli kannattaa miettiä että menot vaan kasvaa. Eli en tuossa kohtaa kyllä edes harkitsisi muuttoa kalliimpaan, vaikkei tuo ero kovin suuri ole. Vasta kun näette, että onko teillä siihen varaa.
Säästäisin asumisessa. Vauvahormoonit hyrrää ja osaat ajatella vain siitä näkökulmasta mutta usko pois, on parempi että voitte tehdä asioita, syödä hyvin ja terveellisesti.
Parempaan asuntoon pääsette, kun molemmat tienaa tarpeeksi. Asunnot ei karkaa :)
Me ostettiin iso ja uusi rivitalokolmio etu- ja takapihalla, asumiskulut 700e kuussa. Mieluummin lyhennän velkaa ja maksan "itselle" sitä rahaa kuin olisin vuokralla.
Tuo lisäyshän on minimaalinen, eli helppo valinta. Jos summa tuplaantuis ni sitten eri juttu.
Voisin muuttaa halvempaan, jos löytyisi pitkäaikainen ja jaksaisin tehdä muuton. Ja jos selviäisin takuuvuokrasta yms.
Vierailija kirjoitti:
Asumme sata vuotta vanhassa talossa, joka olisi varmaan peruskorjattuna tosi upea, mutta säästämme, ja se on vain kevyesti rempattu.
Samis paitsi appiukko on viimeksi tehnyt pintaremppaa 1960-luvulla tähän. Kaikkeen tottuu. Nuoriso ei tosin kehtaa kutsua kavereitaan käymään. Mies ei välitä ja itse en jaksa-eikä ole kyllä varaakaan.
Ehdottomasti rivari. On niin paljon helpompaa vauvan ja koiran kanssa kun saa lapsen ulos vaunuissa nukkumaan ja koiran välillä itsekseenkin ulos, jotta vauva voi mönkiä lattioilla ja sen lelut saavat olla rauhassa koiran hampailta. Satasen lisä on pieni hinta siitä, että hermot kestää lapsi&koiraperhekomboa. Mieti nyt vaikka koiran ripulia. Sitä on puettava se vauva mukaan joka ikinen kerta kun koiran kanssa pitää rampata rapussa versus avaat koiralle oven ja jatkat vaikka sitä imetystä rauhassa.
Toki koira tarvitsee päivittäiset lenkit myös, ei tarkoita sitä, mutta kyllä se oma piha on todella hyödyllinen pikkulapsivaiheessa.
Nim. tuon ajan kahden lapsen ja kahden koiran kanssa eläneenä
Säästäisin ennemmin asumisesta, koska se on isoimpia menoja. Toki asumisen pitäisi olla siedettävää ja ihan ok, mutta ei sen mitään unelmaa tarvitse olla.
Nyt olen työtön, mutta jos olisin työelämässä, toivoisin silti voivani elää sen verran edullisesti, että jos joutuisin työttömäksi, niin ei tarvitsisi vaihtaa halvempaan. Ei sitä tiedä miksi työttömäksi joutuisi. Jos tulee vaikka mielenterveydellisiä ongelmia, niin ei välttämättä ole kykyä muuttaa pois ja jäisi kalliiseen loukkoon. Se olisi kamalaa.
Kyllä mä säästäisin asumisessa.
Stressaan muutenkin ihan riittävästi rahasta ja asumisesta on kuitenkin helppo säästää. Muuttaisin kivempaan kotiin vasta sitten, kun on oikeasti varaa.
Riippuu siitä teidän nykyisestä asunnosta. Onko siinä hissi, johon vaunut mahtuvat? Monennessako kerroksessa asutte? Vauva ja koira kerrostalossa on kyllä haastava tilanne. Itse ehkä etsisin tuossa tilanteessa rivarikaksiota, siinä pärjää hyvin muutaman vuoden. Jos ei löydy, niin sitten ottaisin sen rivarin, mutta tekisin tarkan budjetin menoista.
Yli varojen ei toki kannata elää, mutta noissa kahdessa on mielestäni aika pieni hinnan ero, joten kyllä sen unelmakämpän ottaisin.
Mä itse säästän mieluummin asumisesta. Meillä ois varaa ostaa isompi ja kalliimpi asunto, mutta viihdytään hyvin vähän pienemmässä ja laitetaan rahaa mieluummin matkusteluun ja kivoihin harrastuksiin.