Ärsyttää miehen selkärangattomuus vanhemmuudessa

Olen koko lapsen iän (7-vuotta) ollut aloitteellinen hänen kasvatuksessaan. Sen verran taustaa että lapsi on luonteeltaan voimakastahtoinen ja raivarit olleet melkein arkipäivää syntymästä asti. Tilanteet eskaloituivat yleensä silloin kun lapsi on väsynyt tai nälkäinen. Hänellä tunteet ovat olleet aina 0-100 ilman välimuotovälimuotoa. Arki on ollut aika haasteellista.

Miehestä en ole oikein apua saanut. En tiedä eikö hän osaa suhtautua asiaan vai mikä hänellä on. Yleensä on vain kädetön sivustaseuraaja ja yrittää puuttua vasta silloin kun olen tukkanuottasilla lapsen kanssa. Eniten ärsyttää hänen hitautensa reagoida asioihin. Olen itse nopeastireagoiva ja spontaani ihminen.

Nyt lapsi pitää meitä pilkkanaan ja varmasti huomannutkin sen että toimin melkein yksin hänen kanssaan ja kuinka isä ei osallistu tai osaa kunnolla osallistua lapsen kasvatukseen. Nyt haastetta tuo vielä se että lapsi on kotona eikä käy koulussa. Luulin että haasteellisuus lapsessa hälvenee siinä 2-3-vuoden tienoilla mutta mitä vielä. En vain jaksa olla kodinhoitaja, lapsenkasvattaja ja se joka ensimmäisenä komentaa ym.

Olen monet illat miettinyt miksi hänkin edes lapsen tuon ukon kanssa ja mitä minä hänessä näen. Olen ollut varmaan ihan idiootti ja vähän masentunutkin. Ei hän ole edes erityisen hyvä isäkään. Enkä minä hyvä äiti kun hoidan kaiken periaatteessa ihan yksin. Kasvatustyö ei ole helppoa.