Tapaatteko eristyksen aikana kotoa muuttaneita lapsianne?

Olen nähnyt. En ole vanha. Alle 50-vuotias.

Juu, se tuli mamin lihapatojen äärelle olemaan ja opiskelemaan etänä. Sopii mulle.

Ei, lähikontakteja pitää välttää.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt. En ole vanha. Alle 50-vuotias.

Samoin olen minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Juu, se tuli mamin lihapatojen äärelle olemaan ja opiskelemaan etänä. Sopii mulle.

Niin meillekkin tuli, sama sairaanhoitopiiri ettei senkään ole väliä.

Emme tietenkään. Soittelemme vain. Olen riskiryhmää 64v.

Vierailija kirjoitti:

Ei, lähikontakteja pitää välttää.

Niin pitää, mutta olen ajatellut, että se ei eroa siitä tilanteesta, että joissain perheissä on monta jäsentä, joista joku käy töissä ja useampi kaupassa. Itse teen työt etänä.

Ap

Tottakai tapaan, päivittäin, asuu lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, se tuli mamin lihapatojen äärelle olemaan ja opiskelemaan etänä. Sopii mulle.

Mulle sopii kans. Meillä oli vähän aikaa kaksikin etäopiskelijaa tässä, mutta toinen lähti jo maalle työssäoppimaan, kun ei niitä eläimiä voi etänä hoitaa. Toinenkin lähtee ennen kuin tämä etähullutus loppuu, jos ei tilanne mene pahemmaksi ennen sitä.

Kyllä olen tavannut vanhempiani, asuvat naapurikunnassa.

Omat liikkumiset rajoittuvat kaupassa käyntiin ja siellä vanhemmilla käymiseen. Muutoin olen yksiössäni neljän seinän sisällä. Pesen kädet lähtiessäni kotoa ja tullessa takaisin. Olen autoni ratin ja vaihdekepin myös pessyt ja muut pinnat mihin kosken usein. Emme halaile ja pidämme hygieniasta huolta. Näillä perusteilla koen ettei tartunnan saamisen mahdollisuus ole iso. Toki myös ei flunssaisena käytäisi eli terveitä ollaan kaikki.

Olen viikoittain käynyt äidilläni 60v, kuten myös aikuinen sisareni. Ei ole tapana halailla, kätellä tai muutakaan lähikontaktia ottaa ja perussuomalainen parin metrin turvavälillä on aina ilmankin kotimaa, pysytään tosin poissa jos on yhtään kipeä olo. Toisen lapsen lapsiaan ei uskalla nähdä kun ovat taaperoikäisiä.

On selvästi surullinen ja yksinäinen, surettaa kun joutuu olemaan ilman miestään eikä saa nähdä lapsenlapsiaankaan, vaikka on elämänsä käyttänyt töitä tehden ja muista huolehtien.

Minäkin olen nähnyt lastani, vaikka koen sen kyllä vähän vääräksi. Vaikka olenkin 40-vuotias. Onhan tautiin kuitenkin sairastunut nuoriakin. Lapseni käy töissä, minulla on etätyöt.

Emme tapaa. Asuvat siellä eristetyllä alueella, me muualla.

Lapset asuvat kotona, se aikuinenkin, minä en. En ole tavannut sitten viime syksyn. Ei minusta mitään ongelmaa, jatkuvasti jutellaan whatsapissa, ja olen lähivanhempaa enemmän kartalla asioista.

Näen lasta kerran viikossa. Asuu lähellä. Muuten olen koko ajan yksin.

N49

En ole tavannut vanhempiani vaikka he eivät ole vielä riskiryhmää ikänsä puolesta tai muutenkaan. En ole muutenkaan käynyt yhtään missään kodin ulkopuolella kauppaa lukuun ottamatta. Tehdään kaikki oma osuutemme epidemian pysäyttämiseksi.

T. Kotoa muuttanut lapsi

Tapaan. Työkuviot ovat samat, joten voidaan nähdä vapaallakin.

Kaikesta muusta olen tinkinyt, mutta parikymppinen, kontaktejaan muuten nyt rajoittanut tyttäreni on tervetullut käymään niin kauan kuin virkavalta ei tätä estä.

En tapaa vanhempiani, vaikka eivät ole riskiryhmää ikänsä puolesta. Tosin tämä on oma valintani, vanhemmilleni olisi varmaan ok että tapaisin heitä. Siskoni perheineen viettää vanhemmillani aikaa kuin koronaa ei olisikaan.

En ole. Asutaan samassa kaupungissa kyllä. Kuulun perussairauteni vuoksi riskiryhmään ja olen töissä hoitoalalla, joten vapaa-ajalla eristäydyn täysin. Toisaalta, ei tuo himppa vajaa parikymppinen poika kauhean usein muutenkaan ole käynyt, kun kotoa muutettuaan vaihdoin kasvisruokavalioon eikä se ole ollenkaan pojan mieleen :D Mutta soitellaan selvästi useammin kuin yleensä.