Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ja perheen perustaminen vai opiskelu
29.03.2020 |
Olen kohta 35 vuotias. Minulla on ennestään jo yksi lapsi. Olen sekatyöläinen joka käynyt vain ammattikoulun. Miesystävä haluaa lapsia mutta aikani loppuu kesken kohta sen suhteen. Samaan aikaan pitäisi hakea opiskelemaan mikä tietysti mahdotonta tehdä yhtäaikaa.
Joten kuinka realistista on että yli 40 vuotias opiskelee esim. ammattikorkeassa ja luo vielä uuden uran ja samalla hoitaa pieniä lapsia/lasta kotona. Onko silloin voimia sellaiseen? Nyt tuntuu ainakin voimat olevan vähissä fyysisesti raskaan työn jälkeen.
Toinen vaihtoehto on erota todella hyvästä miehestä joka on myös paras kaverini (hän siis haluaa ehdottomasti lapsia, enkä todellakaan ole häneltä sitä mahdollisuutta ottamassa pois) ja keskittyä vain opiskeluun ja isompaan lapseeni, samalla pitäisi töissäkin käydä.
Oppisopimuskoulutus olisi hyvä vaihtoehto mutta palkkataso olisi sama kuin nykyisessä työssä joten en tiedä onko paljoakaan järkeä. Työttömyystuella olen jo opiskellut, joten se ei enään ole mahdollista.
Sekavaa.. ja tiedän olevani myöhään liikenteessä kaiken suhteen mutta elämä on nyt tässä ja nyt, menneitä on turha murehtia. Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tuntuu sinusta mielekkäämmältä? Haluatko lisää lapsia vai miellyttäisitkö vain miesystävääsi hankkimalla lisää? Jos parisuhde kariutuisi, olisitko katkera vaihdettuasi uuden uran lastenhoitoon ja matalapalkkatyöhön?
Välillä haluaisin lisää lapsia ja välillä taas ajatus jopa kauhistuttaa, juuri tuon asian takia ettei elämästä tiedä. Saatamme erota miehen kanssa tai kuolemakin erottaa. Tukijoukkoni on aika pieni. En ole katkeroituvaa tyyppiä mutta eihän sitäkään voi ennustaa, olisi tosiaan kamalaa jäädä pienen lapsen kanssa yksin ja vielä ilman vakituista työpaikkaa, toisaalta mies on luvannu hoitaa lapsen pioliksi vaikka eroaisimme. Myös isyys ja äitiysloman jaamme puoliksi jos se on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Mene opiskelemaan ja sitten mieti niitä lapsia jos et edes ole varma haluatko niitä edes. Älä anna miehen painostaa. Ja varmista että ala on sellainen jossa haluat työskennellä.
Haet opiskelemaan, pidät aikanaan äitiysloman ja mies pitää loput vanhempainvapaat. Problem solved.
Naisena sinulla on velvollisuus antaa miehellesi perillisiä poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Tällaisen kommentin voi sanoa vain henkilö jolla ei ole mitään käsitystä opiskeluiden ja pikkulapsiarjen yhteensovittamisesta. Pidä ajatusharjoitus: Herää 2-3 kertaa yössä ruokkimaan vauva. Huolehdi kotityöt ja tarvikkeiden hankkiminen päivällä. Jos olet onnekas, voit ottaa 2h päivänokoset kun vauva nukkuu. Opiskeluun ja lukemiseen voit käyttää ne yöruokkimisten väliset tunnit kun on hiljaista. Unohda nukkuminen ja elämää koskevat ajatukset seuraaviksi 3 vuodeksi.
Karrikoitu esimerkki, kyllä. Kertokoon joku rumban läpikäynyt mitä on todellisuus.
Mitä alaa opiskelisit? Realistisesti sanoen aika harvalla alalla voi enää 40v vastavalmistunut tehdä uraa. Ikäsyrjintä on ihan todellinen asia. Millä rahalla opiskelisit?
Ja tottakai tärkeän - haluatko oikeasti lisää lapsia, oletko valmis jäämään yksinhuoltajaksi jos mies ei kestäkään perhe-elämää? Toisen mieliksi ei ikinä pidä lapsia tehdä, vaan aina pitäisi olla valmis siihen että jääkin eron/sairauden/kuoleman takia yhksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Tällaisen kommentin voi sanoa vain henkilö jolla ei ole mitään käsitystä opiskeluiden ja pikkulapsiarjen yhteensovittamisesta. Pidä ajatusharjoitus: Herää 2-3 kertaa yössä ruokkimaan vauva. Huolehdi kotityöt ja tarvikkeiden hankkiminen päivällä. Jos olet onnekas, voit ottaa 2h päivänokoset kun vauva nukkuu. Opiskeluun ja lukemiseen voit käyttää ne yöruokkimisten väliset tunnit kun on hiljaista. Unohda nukkuminen ja elämää koskevat ajatukset seuraaviksi 3 vuodeksi.
Karrikoitu esimerkki, kyllä. Kertokoon joku rumban läpikäynyt mitä on todellisuus.
Nuohan jäävät miehen hoidettavaksi vanhempainvapaasta alkaen. Mies voi pitää isyysloman ja kesäloman äitiysvapaan aikana, jolloin imetys sujuu, ehdit levätä ja jaksamisen mukaan opiskella, mutta muuten opinnoista tulee 3-4 kuukauden mittainen tauko. Isompi lapsi on joko päiväkodissa tai koulussa. Js mies haluaa lapsia ihan välttämättä, hänen pitää sitten tehdä omala osaltaan joustoja naisen suuntaan.
Jos et ole varma haluatko vielä toisen lapsen, niin älä tee sitä. Anna miehen mennä menojaan, uusi hyvä mies löytyy sitten aikanaan. Minä opiskelisin ja jatkaisin elämää sellaisen miehen kanssa, jolla on samanlaiset suunnitelmat kuin itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Tällaisen kommentin voi sanoa vain henkilö jolla ei ole mitään käsitystä opiskeluiden ja pikkulapsiarjen yhteensovittamisesta. Pidä ajatusharjoitus: Herää 2-3 kertaa yössä ruokkimaan vauva. Huolehdi kotityöt ja tarvikkeiden hankkiminen päivällä. Jos olet onnekas, voit ottaa 2h päivänokoset kun vauva nukkuu. Opiskeluun ja lukemiseen voit käyttää ne yöruokkimisten väliset tunnit kun on hiljaista. Unohda nukkuminen ja elämää koskevat ajatukset seuraaviksi 3 vuodeksi.
Karrikoitu esimerkki, kyllä. Kertokoon joku rumban läpikäynyt mitä on todellisuus.
No eihän ap yksinhuoltajaksi ole ryhtymässä. Lapsia haluava mies voinee ottaa päävastuun kotitöistä ja pitää pitkät vanhempainvapaat. Ja miksi puhut vauvanheräilystä ja kolmesta vuodesta? Miten kauan teillä oikeasti herättiin 2-3 kertaa yössä? Toki itsekin sitä mieltä että kolmikuisen kanssa ei suju, mutta kolme vuotta on kyllä liioittelua jos kumppani osallistuu ja turvaverkot kunnossa.
Nimim. Lapset 1,5 ja 3 v, kun opiskelin täyspäivätyön ohessa vaativan tutkinnon loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Tällaisen kommentin voi sanoa vain henkilö jolla ei ole mitään käsitystä opiskeluiden ja pikkulapsiarjen yhteensovittamisesta. Pidä ajatusharjoitus: Herää 2-3 kertaa yössä ruokkimaan vauva. Huolehdi kotityöt ja tarvikkeiden hankkiminen päivällä. Jos olet onnekas, voit ottaa 2h päivänokoset kun vauva nukkuu. Opiskeluun ja lukemiseen voit käyttää ne yöruokkimisten väliset tunnit kun on hiljaista. Unohda nukkuminen ja elämää koskevat ajatukset seuraaviksi 3 vuodeksi.
Karrikoitu esimerkki, kyllä. Kertokoon joku rumban läpikäynyt mitä on todellisuus.
No eihän ap yksinhuoltajaksi ole ryhtymässä. Lapsia haluava mies voinee ottaa päävastuun kotitöistä ja pitää pitkät vanhempainvapaat. Ja miksi puhut vauvanheräilystä ja kolmesta vuodesta? Miten kauan teillä oikeasti herättiin 2-3 kertaa yössä? Toki itsekin sitä mieltä että kolmikuisen kanssa ei suju, mutta kolme vuotta on kyllä liioittelua jos kumppani osallistuu ja turvaverkot kunnossa.
Nimim. Lapset 1,5 ja 3 v, kun opiskelin täyspäivätyön ohessa vaativan tutkinnon loppuun.
Riippuu tuurista, parempi varautua hieman keskimääräistä huonompaan tuuriin niin ei sitten tarvitse parin vuoden päästä itkeä kuinka "ei mitenkään voinut arvata miten rankkaa tämä on". Itse tunnen kyllä paljonkin vanhempia jotka valittavat ettei vielä 4-5 vuoden jälkeenkään saa nukkua rauhassa, joten ei se kovin harvinaista ole että unet menee vuosiksi.
Lisäksi jos mies on ehtinyt 35+ vuoden ikään lapsettomana, ei kuulosta että olisi kovin perhekeskeinen tyyppi, ja ehkä mielikuvat lapsiperhe-elämästäkin on pielessä. Ei siis kannata laskea sen varaan että kyllä mies hoitaa, nämä on niin nähty että lupaukset unohtuu hetkessä kun elämä onkin kakkaa pissaa ja huutoa, eikä vain aurinkoisia vaunulenkkejä ja instahalikuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sinun/teidän hyvä miettiä asioita kirjoittamalla vaihtoehdot paperille ylös.
Mitä seuraisi jos hankkisitte lapsen ja sinä alkaisit opiskelemaan, miten asiat konkreettisesti ratkaistaisiin: miten pitkään sinä hoitaisit pääasiassa lasta, kuinka pitkään mies, miten yöheräämiset jaetaan. Ja epäsuosittu ehdotus, miten lapsen syöttäminen hoidetaan (rinta vai pullo sekä rinta vai pelkkä pullo). Millaista opiskelu olisi, kuinka paljon läsnäoloa, kuinka paljon etänä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Tällaisen kommentin voi sanoa vain henkilö jolla ei ole mitään käsitystä opiskeluiden ja pikkulapsiarjen yhteensovittamisesta. Pidä ajatusharjoitus: Herää 2-3 kertaa yössä ruokkimaan vauva. Huolehdi kotityöt ja tarvikkeiden hankkiminen päivällä. Jos olet onnekas, voit ottaa 2h päivänokoset kun vauva nukkuu. Opiskeluun ja lukemiseen voit käyttää ne yöruokkimisten väliset tunnit kun on hiljaista. Unohda nukkuminen ja elämää koskevat ajatukset seuraaviksi 3 vuodeksi.
Karrikoitu esimerkki, kyllä. Kertokoon joku rumban läpikäynyt mitä on todellisuus.
No eihän ap yksinhuoltajaksi ole ryhtymässä. Lapsia haluava mies voinee ottaa päävastuun kotitöistä ja pitää pitkät vanhempainvapaat. Ja miksi puhut vauvanheräilystä ja kolmesta vuodesta? Miten kauan teillä oikeasti herättiin 2-3 kertaa yössä? Toki itsekin sitä mieltä että kolmikuisen kanssa ei suju, mutta kolme vuotta on kyllä liioittelua jos kumppani osallistuu ja turvaverkot kunnossa.
Nimim. Lapset 1,5 ja 3 v, kun opiskelin täyspäivätyön ohessa vaativan tutkinnon loppuun.
Riippuu tuurista, parempi varautua hieman keskimääräistä huonompaan tuuriin niin ei sitten tarvitse parin vuoden päästä itkeä kuinka "ei mitenkään voinut arvata miten rankkaa tämä on". Itse tunnen kyllä paljonkin vanhempia jotka valittavat ettei vielä 4-5 vuoden jälkeenkään saa nukkua rauhassa, joten ei se kovin harvinaista ole että unet menee vuosiksi.
Lisäksi jos mies on ehtinyt 35+ vuoden ikään lapsettomana, ei kuulosta että olisi kovin perhekeskeinen tyyppi, ja ehkä mielikuvat lapsiperhe-elämästäkin on pielessä. Ei siis kannata laskea sen varaan että kyllä mies hoitaa, nämä on niin nähty että lupaukset unohtuu hetkessä kun elämä onkin kakkaa pissaa ja huutoa, eikä vain aurinkoisia vaunulenkkejä ja instahalikuvia.
Miheni on useamman vuoden minua nuorempi, opiskellut hyvän ammatin ja on vakinaisessa ja hyvin työllistävässä ammatissa. Mutta eihän se siltikään sitä sano että jaksaisi vauva ja pikkulapsiarkea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muo sulkevat toisensa pois? Oletko jälkeenjäänyt?
Tällaisen kommentin voi sanoa vain henkilö jolla ei ole mitään käsitystä opiskeluiden ja pikkulapsiarjen yhteensovittamisesta. Pidä ajatusharjoitus: Herää 2-3 kertaa yössä ruokkimaan vauva. Huolehdi kotityöt ja tarvikkeiden hankkiminen päivällä. Jos olet onnekas, voit ottaa 2h päivänokoset kun vauva nukkuu. Opiskeluun ja lukemiseen voit käyttää ne yöruokkimisten väliset tunnit kun on hiljaista. Unohda nukkuminen ja elämää koskevat ajatukset seuraaviksi 3 vuodeksi.
Karrikoitu esimerkki, kyllä. Kertokoon joku rumban läpikäynyt mitä on todellisuus.
No eihän ap yksinhuoltajaksi ole ryhtymässä. Lapsia haluava mies voinee ottaa päävastuun kotitöistä ja pitää pitkät vanhempainvapaat. Ja miksi puhut vauvanheräilystä ja kolmesta vuodesta? Miten kauan teillä oikeasti herättiin 2-3 kertaa yössä? Toki itsekin sitä mieltä että kolmikuisen kanssa ei suju, mutta kolme vuotta on kyllä liioittelua jos kumppani osallistuu ja turvaverkot kunnossa.
Nimim. Lapset 1,5 ja 3 v, kun opiskelin täyspäivätyön ohessa vaativan tutkinnon loppuun.
Riippuu tuurista, parempi varautua hieman keskimääräistä huonompaan tuuriin niin ei sitten tarvitse parin vuoden päästä itkeä kuinka "ei mitenkään voinut arvata miten rankkaa tämä on". Itse tunnen kyllä paljonkin vanhempia jotka valittavat ettei vielä 4-5 vuoden jälkeenkään saa nukkua rauhassa, joten ei se kovin harvinaista ole että unet menee vuosiksi.
Lisäksi jos mies on ehtinyt 35+ vuoden ikään lapsettomana, ei kuulosta että olisi kovin perhekeskeinen tyyppi, ja ehkä mielikuvat lapsiperhe-elämästäkin on pielessä. Ei siis kannata laskea sen varaan että kyllä mies hoitaa, nämä on niin nähty että lupaukset unohtuu hetkessä kun elämä onkin kakkaa pissaa ja huutoa, eikä vain aurinkoisia vaunulenkkejä ja instahalikuvia.
Miheni on useamman vuoden minua nuorempi, opiskellut hyvän ammatin ja on vakinaisessa ja hyvin työllistävässä ammatissa. Mutta eihän se siltikään sitä sano että jaksaisi vauva ja pikkulapsiarkea.
Ap
Arvaapa kumpi hoitaa lapsen ja jää kotiin, jos vastakkain ovat hyväpalkkainen mies, ja opiskeleva/pienipalkkainen nainen...
Alue: Aihe vapaa
Kumpi tuntuu sinusta mielekkäämmältä? Haluatko lisää lapsia vai miellyttäisitkö vain miesystävääsi hankkimalla lisää? Jos parisuhde kariutuisi, olisitko katkera vaihdettuasi uuden uran lastenhoitoon ja matalapalkkatyöhön?