Atlantislainen perintömme

Kuten jo tiedostamme, olemme kaikki osa sukupolvien jatkumoa, pitkää ketjua joka jatkuu aina miljoonien vuosien taakse aina siihen ensimmäiseen alkuihmiseen saakka. Emme ole koskaan olleet erillisiä tästä ketjusta nykyajan kiireessä ja luonnon vieraantumisen aikakautena olemme vain unohtaneet tämän vanhan totuuden.

Atlantiksen aikaan tämä esi-isien viisauden ja kaikkien kokemusten summaa ylläpitävä ketju oli pyhä. Sitä varjeltiin ja siirrettiin muisto tästä ketjusta ja näistä kauniista helminauhaan kiedotuista elämistä aina seuraaville ja seuraaville sukupolville. Luonto oli jokaisen pyhättö jossa henget ja henkimaailman olennot vaelsivat sulassa sovussa, viidennen hengen täydellisessä tietoisuudessa ei ollut riitoja eikä väkivaltaa. Karkeat myöhemmät energiat alkoivat vaikuttaa Atlantiksessa vasta ennen suurta romahdusta.

Kaikki toimivat suuren harmonian mukaan. Kaupungissa jokaisella oli oma pyhä tehtävänsä. Kaupungin keskustaa koristivat valkoiset korkeat palatsit. Keskellä kaupunkia paloi valkoinen pyhä liekki, totuuden ja puhtauden ikituli jota pyhät naiset vartioivat. Pyhä liekki ennusti tulevan romahduksen jo kauan ennen asioiden toteutumista käytännön tasolla.

Yhteys oli vahva ja pyhä myös eläinkunnan edustajien kanssa. Sanomattakin selvää että eläinten teurastaminen oli suuri rikos oikeudenmukaisuuden päivinä. Delfiinejä ja valaita pidettiin meren lähettiläinä ja yhteistyö oli voimakasta. Rakkaus oli läsnä jokaisessa teossa ja ajatuksessa. Jokainen eli valossa.