Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmat poikkeustilanteess
21.03.2020 |
Itselläni on lähinnä traumaperäisiä ongelmia ja tuntuu, että pärjään nyt paremmin kuin koskaan. Olen nähnyt useita samanlaisia aloituksia palstalla. Monet ennen äärimmäisen ahdistuneet ihmiset tuntevat olonsa oudon rauhalliseksi.
Usein on puhuttu siitä, miten meikäläiset pärjäisivät, kun tulee kova paikka. On sanottu, että me kuolisimme ensimmäisinä. Näyttää kuitenkin siltä, että moni on melkein tehty tällaista varten ja pärjää ihan hyvin. Paremmin kuin koskaan. Mäkin olen elänyt pelon kanssa koko ikäni. Tuntuu, että nykytilanteessa mun on helpompi hengittää. Kun olen joutunut esim. onnettomuuspaikalle, olen ollut ihan toimintakykyinen kun muut on jäätyneet. Tämä tilanne tuntuu vähän samalta. En tiedä, mikä siinä on. Ehkä siksi, että näytön paikka on vihdoinkin tullut. Olen odottanut tätä jo pitkään.
Ihan kuin osa ihmiskunnasta olisi "tehty" hätätilanteita varten ja pärjäämään siinä. Ja osa rakentaa asioita sitten rauhan aikaan. Se ihmiskunnan osa, johon kai itsekin kuulun, herää toimimaan hädän tullen ja uhmaamaan jopa kuolemaa. Evoluutio on säästänyt meidät syystä ehkä sittenkin.
Kommentit (18)
Huomaa kyllä, että on mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaa kyllä, että on mielenterveysongelmia.
Mistä huomaat mielenterveysongelmasi? Hienoa, kun avauduit! 😊
Olen yleisesti niin ahdistunut, että toimintakykyni lamaantuu ja saatan dissosioida. Suurilta osin ahdistukseni on peräisin autismista. Nyt kun on hiljaista ja tyhjää, tunnen voivani todella hyvin ja tunnen olevani onnellinen kotona. En tiedä milloin olen viimeksi tuntenut oloni näin kevyeksi.
Tuttavani kertoi, että nykyinen tilanne on ehkä meille terveille sama missä hän on itse elänyt viimeiset 30 vuotta. Pisti hiljaiseksi ja miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen sanaton, hyvin kirjoitettu ja ajateltu.
Sitä on pohdittu paljon, miksi nykyään on niin paljon mielenterveysongelmia. Lopulta nämä ihmiset on tarpeellisia. Heidän psyyke on rakennettu toisiin aikoihin ja he on aina olleet tarpeellisia. Hekään ei halua katstrofien tulevan, mutta heidät on luotu toimimaan niiden tullen.
Mutta ei ole mitään hätää. Useimmat tämän tyyppiset ihmiset tuntuvat myös olevan erittäin empaattisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö mielenterveysongelmaiset laittaa sitten vaarallisimpiin tehtäviin uhmaamaan kuolemaa? Jos kerta sitä varten ovat tehty.
Hyvin kirjoitettu, ap. Minulla oli traumaperäinen ahdistushäiriö, ja oikeastaan ainoat aidosti positiiviset tuntemukset tulivat tilanteista, joissa autoin muita ihmisiä. Luulen että kaikki tämä on täysin inhimillistä, eikä kaipaa sen suurempia selityksiä. Ihmiset on luotu auttamaan toisiaan, ja mielestäni ei ole asiaa, jossa pitäisi selvitä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kanssa diagnosoitu PTSD ja en kyllä ole rauhallinen tai onnellinen nyt. Ahdistaa vaan paljon enemmän, kun tuntuu että vapauteni ja itsemääräämisoikeuteni on uhattuna, muiden normiuhkien (ihmiset, sos. tilanteet, sairastuminen, kuolema, väkivalta jne.) lisäksi.
Eli en oikein voi yhtyä.
Akuutissa, erittäin vakavassa kriisi- tai uhkatilanteessa voisi olla toisin, sellaiseksi en tätä nykytilannetta vielä laske.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö mielenterveysongelmaiset laittaa sitten vaarallisimpiin tehtäviin uhmaamaan kuolemaa? Jos kerta sitä varten ovat tehty.
Jos pätevyyttä riittäisi, niin saattaisi tulla uusia vapaaehtoisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin tuntuu, että lopultakin kuulun ihmisten joukkoon, kun muutkin ovat keskellä kriisiä enkä vain minä, loputtomasti oman pääni sisällä. Ja ahdistuneisuus on tällä hetkellä aivan tilanteeseen sopivaa, ei sairaalloista. Sisäinen ja ulkoinen todellisuus vastaavat nyt paremmin toisiaan. Olo on aika rauhallinen, koska omaa kuolemanpelkoaan on joutunut työstämään niin kauan. En ole lähtenyt hamstraamaan enkä aio paeta maalle. Yritän toimia niin, että en vaikeuttaisi tilannetta yhtään enempää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavani kertoi, että nykyinen tilanne on ehkä meille terveille sama missä hän on itse elänyt viimeiset 30 vuotta. Pisti hiljaiseksi ja miettimään.
Itselleni se on samantyyppinen tilanne. Jopa tekoyskivät teinit pitävät mulle sopivan etäisyyden.
Itse en ole joutunut muuttamaan mitään. Tällä hetkellä ihmiset lähinnä käyttäytyvät niin kuin mäkin normaalisti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaihmisille tällainen kriisitilanne on ”tuttua ja turvallista”, siksi pysyvät nyt rauhallisina, kun muut traumatisoitumattomat ahdistuvat. Eli traumatisoituneet ovat tottuneet elämään kriisin keskellä, se tavallinen ja tasainen elämä onkin heille se vaikea juttu
Aina terveinä olleita ahdistaa, sillä he eivät esim. tiedä miltä hengenahdistus tuntuu, kun heille kyseinen oire on uppo-outo. Lista on loputon. Kun on ollut liian helppoa ei ole kehittynyt edes empatiaa. Kaikkea saa tehdä kunhan ei jää kiinni. Vängätään yhteiseksi hyväksi tehtyjä sääntöjä vastaan kuin yläasteikäiset. Mitä siitä jos riskiryhmät kärsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutkin ovat sekoamassa ja ahdistumassa. Kuulut siis joukkoon ap. Ei sen kummempaa
Vierailija kirjoitti:
Aina terveinä olleita ahdistaa, sillä he eivät esim. tiedä miltä hengenahdistus tuntuu, kun heille kyseinen oire on uppo-outo. Lista on loputon. Kun on ollut liian helppoa ei ole kehittynyt edes empatiaa. Kaikkea saa tehdä kunhan ei jää kiinni. Vängätään yhteiseksi hyväksi tehtyjä sääntöjä vastaan kuin yläasteikäiset. Mitä siitä jos riskiryhmät kärsivät.
Näsäviisastellaan ja heitetään lekkeriksi 😬
Se voi olla, että meidän kaltaisemme ihmiset ovat nyt tärkeitä. Ja myös meidän on muistettava, että rauhan ajan eläjät ovat tärkeä osa kansaamme. Jos joudumme hälytystilaan, me nukkujat joudumme ehkä nousemaan, mutta vihaan ei ole tarvetta.
Ehkä meissä tosiaan on porukkaa, joka kriisin tullen herää horroksestaan ja toimii.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aina terveinä olleita ahdistaa, sillä he eivät esim. tiedä miltä hengenahdistus tuntuu, kun heille kyseinen oire on uppo-outo. Lista on loputon. Kun on ollut liian helppoa ei ole kehittynyt edes empatiaa. Kaikkea saa tehdä kunhan ei jää kiinni. Vängätään yhteiseksi hyväksi tehtyjä sääntöjä vastaan kuin yläasteikäiset. Mitä siitä jos riskiryhmät kärsivät.
Psyykkinen kehitys ei ole edistynyt yläasteen jälkeen?
Kyllä olen sanaton, hyvin kirjoitettu ja ajateltu.