Lue keskustelun säännöt.
Olitko sinä koulussa sosiaalinen ja liikunnallinen jännä-tyttö?
Kommentit (11)
En ollut sosiaalinen, liikunnallinen enkä jännä. Tyttö sentään olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut. Olin ujo ja kömpelö kilttipoika, jolla oli muutamia kavereita (kilttityttöjä ja -poikia).
Mutta ajat muuttuvat. Olen edelleen kiltti, mutta satunnainen uravalintani vei minut työhön, jossa joudun ja pääsen jatkuvasti olemaan ihmisten kanssa tekemisissä (media-ala). Puolisokseni sain aika räväkän tytön, joka on edelleen räväkkä.
Meidän koulun jännis-tytöt ei kyllä olleet kovin liikunnallisia. Olivat pikemminkin sellaisia rintavia tupakkaa vetäviä, 15 vuotiaana nipin napin normaalipainon rajoissa olevia kiroilijoita. Puistattaa ajatellakin, millaisia he ovat nykyään.
m43
En todellakaan, olin ujo ja herkkä lukutoukka, aika huono kaikissa urheilulajeissa.
Ei sosiaaliset ja liikunnalliset olleet mitään jännä-tyttöjä. Ne oli niitä hikareita ja bättre-folk vaihto-oppilaita ja maikkojen lellikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pinehkön kouluni ainoa tyttöhevari joten ei, en ollut kovinkaan urheilullinen tai sosiaalinen.
Meillä oli silleen jännä koulu että ei ollu sosiaalisia ja urheilullisia tyttöjä juurikaan.
Urheilulliset tytöt oli hiljaisia kympin oppilaita ja sosiaaliset tytöt pyrkivät välttämään koululiikuntatunnitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea muuta kuin sosiaalinen, vielä vähemmän liikunnallinen ja kaikkein vähiten jännä. Paras ystäväni oli luokan kiltein poika. Nykyisin tuo poika on aviomieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin! Ja oli kilttiksiä kavereina.
Nyt olen keski-ikäinen jännänainen, menestyvä johtaja. Ja edelleen tykkään kilttiksistä. Menin jopa naimisiin kiltin ”diplompi-insinöörin” kanssa.
Lapsistamme näyttää tulevan kilttiksiä. Saattaa olla että kun jännis ja kilttis tekee lapsi niin se kilttis onkin yllättäen dominoivampi geeniperimä.
Menestyvä johtaja.....juupa juu, sulla ilmeisesti oma yritys missä olet ihan yksin ja sitten ollaan menestyvää johtajaa. Itsekehu haisee.
Olin! Ja oli kilttiksiä kavereina.
Nyt olen keski-ikäinen jännänainen, menestyvä johtaja. Ja edelleen tykkään kilttiksistä. Menin jopa naimisiin kiltin ”diplompi-insinöörin” kanssa.
Lapsistamme näyttää tulevan kilttiksiä. Saattaa olla että kun jännis ja kilttis tekee lapsi niin se kilttis onkin yllättäen dominoivampi geeniperimä.