Korona-aikana kaikki on suhteellista

Tarkoitus ei ole nyt vähätellä kenenkään huolia ja murheita koronapandemian aikana, mutta siltikin, kaikki on suhteellista.

Jotkut ahdistuvat siitä, että sosiaalinen elämä menee nyt tauolle. Jotkut ahdistuvat siitä, että joutuvat ollakin nyt kaiket päivät kotona lasten kanssa. Jotkut pelkäävät kuolemaa ja läheisien menettämistä. Jotkut ovat huolissaan töidensä ja toimeentulonsa loppumisesta. Jotkut pelkäävät mennä jokainen päivä töihin altistumaan ja silti menevät, koska niin kuuluu tehdä, eikä ole varaa (ja valmiuslain myötä enää kohta myöskään mahdollisuutta) irtisanoutua. Tai irtisanoutumismahdollisuus toki säilyy, mutta irtisanoutumisajat pidennetään sellaisiksi, että siinä kun sakkojen uhalla olet töissä niin ehdit kyllä jo sairastua.

Koronapandemia on kriisi ja aiheuttaa monille ihan todellisia huolia. Toivoisin nyt, että ihmiset pitäisivät mielessä että kaikki me olemme nyt lockdownissa, josta aiheutuu moniakin huolia ja haittoja. Kuitenkin se, että saat olla terveenä kotona lastesi kanssa tai se, että kuntosalisi on nyt kiinni ja aktiivinen liikkuminen sitä myöten eivät ole mahdollisia, eivät ehkä ole niitä isoimpia murheita tällä hetkellä. Me jokainen kyllä selviämme myös siitä, että nyt pitää ystäviä tavata vain netin välityksellä tai videopuheluin. Vessapaperin loppumisestakin selviää.