Ystävien ja sukulaisten painostus ja toistuvat keskenmenot. En enää jaksa.

Mekin ensimmäisissä yritettiin pitkittää kertomista ja nyt ei kyllä todellakaan kerrottais kenellekkään... Lisäksi vielä ahdistaa, ehkä tietenkin ystävällisimielinen, spekulointi ja pähkäily MIKSI juuri meille on käynyt niin, olenko syönyt, tehnyt jotain väärin.. ja miten jatkossa jnejnejne...



ap

Tiedän tuon tunteen. Mulle vielä vihjailtiin et mussa on jotain vikaa kun km vaan tulee.

Hän ei ehkä uskalla, jaksa, viitsi sanoa suoraan, että lopettakaa lisäspekulointien vuoksi.

Ja itse kuulun tähän samaan typerien joukkoon. No, kun mulle sit ystävä vastas, että he on puhuneet miehen kanssa, että heillä ei lasten aika ole vielä, niin tajusin kyllä heti, että ei kuullosta uskottavalta, vaan on vaan selitys. Enpä oo enää kysellyt.

ihmiset vain ovat tyhmiä... itse en omista asioista ala keskustelemaan niiden ihmisten kanssa, jotka jo valmiiksi tiedän tuollaisiksi spekuloijiksi. Silloin ei kyllä paljon muu auta kuin nähdä mahdollisimman vähän jos ollenkaan

Silti luulisin, että jotain älliä vois olla...

Yksikin tuttava suunnitteli kolmatta lastaan tyyliin, että " sen on sitten synnyttävä ensi vuoden huhti- tai toukokuussa tai muuten sitä ei hankita jne" ja totesi perään, että heillä on ollut niin helppoa lasten hankkiminen, että hän voi suunnitella asioita noin toisin kuin minä. Voi puistatus. Olisi mieli tehnyt sanoa tosi rumasti, mutta en vain viitsinyt. Turha alkaa maalaamaan piruja seinille.



ap

minusta on kyllä jo sairasta, jos lapsen teko suunnitellaan kuukauden tarkkuudella. Ja siis ihan tosissaan suunnitellaan eikä vain toivota. Tee juuri noin, ap, ole fiksumpi kuin suunnittelevainen ystäväsi ja pysy vaiti. Nauti siitä kun tiedät itseksesi olevasi se fiksumpi ja empaattisempi ja avarakatseisempi.