Oletko valmistautunut jo henkisesti, että vanhempasi ovat lähes 2kk karanteenissa?

Vanhempani ovat 53-vuotiaita. Minulla ei ole lapsia. 😅

No en. Mun vanhemmat on vasta 6-kymppisiä, itse nelikymppinen. Ei edes keskustella koko koronasta, on parempiakin puheenaiheita.

Koska oletat hallituksen tekevän tuollaisen karanteenilinjauksen?

Ei ne ole, haistattavat pitkät moiselle karanteenille. Toteavat, että päättävät ihan itse mitä riskejä ottavat oman terveytensä suhteen, eivätkä ota vastaan holhousta saati käskyjä tyttöhallituksen nuorilta. Ja onhan se vähän väärin, että vaikka vanhat ihmiset pois karanteenista ovat nuoria suurempi riski vain OMALLE terveydelleen, ei muille, heidät yritetään lähes pakkoeristää. Jokainen saa onneksi vielä valita itse, mitä riskejä ottaa. Omat vanhemmat päättivät heti alkuun, että jos nyt koronaan kuolee, niin parempi kuolemahan se on kuin useimpien hidas kituminen vaipoissa vanhainkodissa. Ikää kun heillä on 75 ja 77 joten vuosia ei joka tapauksessa loputtomiin ole jäljellä.

Lasten kanssa ei kyllä nyt silti käydä, koska en kestäisi syyllisyyttä jos olisi epäilys että minä tai perheeni olisi tartutettu korona vanhempiini. Videopuhelut kuitenkin toimivat ihan riittävän hyvin. Eikä me mummolassa olla muutenkaan usein käyty kun välimatkaa on 450 km.

No meillä mummotkin osaa käyttää kännykän videopuheluita. Että kyllä jutellaan. Täti jos joutuu lomautetuksi lupasi hoitaa tyttöä välillä

Ne on kuolleet jo vuosia sitten. Voin siis kertoa, että ilman vanhempiakin selviää.

Ei pelkästään vanhemmat vaan me kaikki!

Olisi ollut jos vielä eläisivät, mutta äiti haudattiin kuukausi sitten, isä puolivuotta sitten.

Olivat molemmat saattohoidossa ja olisi ollut todella surullista jos ei oltais päästy heitä saattamaan. Nyt oltiin vuorotellen vierellä kun voimat hiipui.

Meitä 8 lasta ja kuka olisi ollut se, joka olisi seisonut jossakin toisessa haut.maan nurkassa? Lapsenlapsetkin pääsivät rakkaat isovanhempansa saattamaan viimeiselle matkalle.

Vanhempani olivat täysin meidän varassa, vaikka kotihoito kävikin.

Eli...huonost olis käynyt jos päivittäin ei oltaisi heillä käyty.

Vamhempani ovat alle 60-vuotiaita ja käyvät tavallisesti töissä. Äitini tulee välillä työvuoren ollessa iltaa auttamaan lastani koulujuttujen kanssa ettei hänen tarvitse joka päivä yksin olla.

Näen vanhempiani muutenkin vain pari kertaa vuodessa ja lapseni on aikuinen. Ei siis mitään muutosta nykytilanteeseen.

He asuvat syrjässä maaseudulla kaukana minusta. Näemme muutenkin vain muutaman kuukauden välein. Sen suhteen ei mitään ihmeellistä.

Ei hirveästi kiinnosta ovatko kotonaan vai ei. 

Olen valmistautunut henkisesti omaan "karanteeniini" pariksi kuukaudeksi. Vanhempani ovat kuolleet jo aikaa sitten. Tapaan vain lapsiani ja käyn kaupassa.

Toinen vanhempani on kuollut, toinen asuu erittäin syvällä skuugenissa eikä ole juuri muita ihmiskontakteja kuin kaupan ruokalähetykset. Joten en ole erityisen huolestunut, hänen terveydestään tai jaksamisesta muutenkaan, koska se on hänen tapansa elää. Toivottavasti taas loppuvuodesta päästään käymään kylässä, sen verran etäisyyttä ettei muutenkaan voida usein nähdä.

Tänään mennään kylään vanhemmille. Ei meillä oo mitään karanteenia.