Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Tuota itse pelkään kun muutan kesän aikana kunhan kämppä löytyy et rivitalo ole sen parempi kuin kerrostalo,varmaan jopa pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
Vanhemmat todennäköisesti myös alkavat lapsen myötä "vilkkaiksi" ja se hiljaiselo unohtuu. Vilkas lapsi kun hyppii ja tömistelee niin eihän siinä haittaa jos vanhemmatkin alkaa kantapäitään hakkaamaan yms. Heiltä katoaa se ymmärrys että mikä on äänekästä ja mikä ei, kun tottuvat siihen jatkuvaan melskaamiseen.
Ei todellakaan olla ryhdytty vilkkaiksi ja aivan todellakin opetetaan myös lasta olemaan hiljaa. Mutta ylivilkas taapero ei ole ihan hiljaisimmista päästä ihmisiä.
Ylivilkas taapero? Ei ylivilkkaus ole luonteenpiirre vaan häiriötila, johon on syynsä, yleensä kasvatusvirhe.
Näitä ”ylivilkkaita” lapsia näkee Supernannyn ohjelmissa. Ihmeesti ne rauhoittuvat, kun Suoernanny palauttaa järjestyksen ja sopivan kurinalaisuuden lapsen elämään,
Asuin perheeni kanssa aiemmin paritalossa ja siinä toisessa oli kiva pariskunta. Noh, muuttivat sitten pois ja tilalle muutti pienlapsiperhe.. Isukki paiskoi ovea ja varaston ovea mennen tullen ja portaita kävellessä jytinät kuului. Sitten siellä soitettiin pianoa ihan mihin kellonaikaan tahansa ja kuului niin hyvin kuin samassa tilassa oltaisiin oltu. Piano oli tietysti just laitettu meidän seinää vasten. KYllä meille paras on ok-talo tai erillistalokin. Muiden kanssa ei enää koskaan jaeta seinää.
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kuvitella, kaveri asuu paritalossa ja sielläkin kuuluu samanlailla töminät ja mölinät kuin kerros ja rivitalossa. Eli siis ainoa tapa päästä töminöistä eroon on asua omakotitalossa tai erillistalossa. Ei suomalaisista ole asumaan seinänaapureiden kanssa, kun täällä on niin itsekkäitä ihmisiä ettei osata tai yksinkertaisesti älytä huomioita muita, ei järki kaikilla leikkaa.
Asun ite rivarissa ja töm töm töm, eikä pihasta ole mitään iloa kun naapurin kakarat tulee pihan puolelleni ja nakkelevat omia leluja pihalleni. Itku tuli kun tähän muutin ja totuus selvisiä, paljon pahempaa kuin kerrostalossa vaikka sielläkin oli omat ongelmat. Luulin jo, että saan nauttia kesäpäivistä pihallani rauhassa, mutta pah.
Olen nyt totaalisen kyllästynyt tähän ja laittanut kolmeen eri paikkaan asuntoilmoituksen, jos kesäksi saisin vuokrattavan omakotitalon. Ei omaan ole varaa mutta jos pääsisi edes vuokralle.
Ei toisten pihalle saa tulla, sitä varten rivareissa on rajat, ja jokaisella oma piha. Nää perheet on kyllä itsekkäitä, vallataan koko piha ja kaupoissa sama homma, vallataan ruokakauppojen hyllyt isoilla kärryillä ja pennut kiljuu. Raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Tuota itse pelkään kun muutan kesän aikana kunhan kämppä löytyy et rivitalo ole sen parempi kuin kerrostalo,varmaan jopa pahempi.
Tässä rivitalossa ainakin puhe ja töminä kuuluu 100 kertaa pahemmin mitä kerrostalossa, jossa asuin. Rivitalo rakennettu 2016 ja kerrostalo oli 2013. Ei mitään rauhaa rivarissa, ei mitään. Talo vielä niin uusi, ettei edes pensaspuskat ole kasvanu joten ei mitään rauhaa pihalla. Tässä rivarissa melu alkaa aamulla klo 7 ja loppuu vasta klo 23. Teen etätöitä ja mielenterveys ja terveys menossa, tulen sairaaksi tästä melusta, aivan kauheeta kun joutuu koko päivän kuuntelemaan töminää. Kaipaan tuohon kerrostaloon jossa asuin, kun siellä päivät oli niin hiljaisia mutta meni hermo siihen satunnaiseen yömeteliin jota nuoret piti, mutta ei se yömeteli kestänyt koko yötä, joten tämä päivä melu tuntuu paljon pahemmalta kun se kestää koko päivän. Olen asunut tässä rivitalossa vasta muutaman kuukauden ja nyt jo etsin uutta asuntoa. Kertoo aika paljon asunnosta. En kyllä enään rivitaloa katsele, aivan kauhea pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuin perheeni kanssa aiemmin paritalossa ja siinä toisessa oli kiva pariskunta. Noh, muuttivat sitten pois ja tilalle muutti pienlapsiperhe.. Isukki paiskoi ovea ja varaston ovea mennen tullen ja portaita kävellessä jytinät kuului. Sitten siellä soitettiin pianoa ihan mihin kellonaikaan tahansa ja kuului niin hyvin kuin samassa tilassa oltaisiin oltu. Piano oli tietysti just laitettu meidän seinää vasten. KYllä meille paras on ok-talo tai erillistalokin. Muiden kanssa ei enää koskaan jaeta seinää.
Erillistaloja ei taida kauheasti Suomenmaassa olla, kokeilin etuovi.comista hakea alueeltani ja huimat 4kpl tuliteriä vaatimattomaan hintaan 300 tonnia.
Omat asunnot elämäni aikana:
Kerrostalo joka oli joskus -70 luvulla rakennettu, asuin 2 viikkoa ja muutin pois, asunto täynnä opiskelijoita
Kerrostalo joka rakennett7 2012 oli aivan ihanan rauhallinen eikä koskaan häiriötä, asuin vuoden ja muutin toiselle paikkakunnalle
Kerrostalo rakennettu 2011, asuin 9 vuotta, kai ihan ok kun jaksoin niinkin pitään asua, vuokra oli monta vuotta sama jonka vuoksi jämähdin, päivisin rauhallinen, joskus öisin melua nuorisosta
Kerrostalo joka rakenettu -70 luvulla, aivan kauhea, kaikki kuului läpi, aivan kaikki, muutin pois kun olin asunut 3 kuukautta
Kerrostalo rakennettu -60 luvulla, ei pahemmin meteliä, joskus päivisin normi äänejä kuului joskus esim. koira haukahti, mutta öisin aina hiljaista, muutin pois kun olin asunut kuukauden
Luhtitalo, joka unelma, kulmahuoneisto, ylinkerros, alue rauhallista.
Seuraava on omakotitalo tai erillistalo, kunhan ei ole seinänaapureita. Kaipaan iän tullessa omaa rauhaa ja turvallisuuden tunnetta, ilman pelkoa naapureiden melusta, yhteiset seinät on vain pyllystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tämä naapuri meteli on oikeasti tekemässä minut hulluksi. Kaikista pahinta töminä. Olen jopa hautonot itsaria, viimeksi tänään, en jaksa enään vuodesta toiseen tätä samaa pas..aa. Viime vuonna tämä naapuri meteli alkoi. Mitä elämää sekin on kun joutuu korvatulppia pitämään omassa kodissa. Eikä ahdistusta lievitä se, että olen jäämässä työttömäksi. Kaikki asiat menee vain pieleen eikä mikään onnistu. Ja yritetty on, kuten yritetty etsiä töitä ja laitettu hakemuksia, mutta ei niin ei. Olen myös ravannut asunto näytöissä, katsomassa vuokrattvia omakotitaloja ja nekin homeessa, kaikki hometalot on vapaina ja niitä kyllä löytyy mutta sitten kun etsii kunnollista vuokrattavaa omakotitaloa niin ne menee heti ettei ehdi edes kissaa sanoa. Muutama potentiaalinen tässä oli, mutta mielestäni ne oli silloin liian kaukana 20 km päässä ruokakaupoista, mutta nyt myöhemmin on kaduttanut kun en ottanut, mielummin pitkä matka kauppaan kuin naapuri meteli. Etenkin tämä toinen oli hieno. Toisessa oli sähkölämmitys joten ehkä hyvä, että meni. Yritän pysyä positiivisena ja luottaa siihen, että saan vielä sen vuokrattavan omakotitalon ja että saan töitä, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan.
Joka ikinen päivä on pelkkää ahdistusta, voimistuvaa raivoa ja surua siitä, ettei omassa kodissaan saa olla rauhassa pitkän työpäivänkään jälkeen. Sitten taas jälleen seuraavaan päivään pienillä yöunilla, kun keho käy koko ajan adrenaliinin voimin ylikierroksilla naapureista johtuen (sydän hyppää ahdistuksesta melkein rinnasta ulos, hermostunut olo, itkettää). Ei voi koskaan ottaa rennosti kotonaan, koska ei voi tietää milloin se tuntikausien mölyäminen alkaa taas jälleen kerran. 3. asunto jo putkeen tätä samaa paskaa ja melkein naurattaisi ellei itkettäisi. Mikä ihmisiin on oikein mennyt?!
Saaneen esitellä "Häirikkönaapuribingo", kuinka monta kertaa voit huutaa bingo?:
- Lapsiperhe, jossa lapset kiljuvat, kirkuvat, kolistelevat aamu kuudesta yömyöhään. (bingo!)
- Humalainen örisevä ukko, joka huutaa yöt läpeensä. (bingo!)
- Raivoava ja kiljuva, sekä 24/7 huutopuhuva pelijonne, joka peliaddiktioissaan ja agressioissaan ei osaa yhtään hillitä itseään, vaan siinä saattaa saada kyytiä myös huonekalut. (bingo!)
- Kiljahteleva ja bilettävä kanalauma, jatkuvat bileet. (bingo!)
- Epämääräiset rapussa notkuvat narkit, pilven haju rapussa (itsellä ei tätä kokemusta vielä, mutta ajan kysymys kai tämäkin...).
- Naapurin koira(t) haukkuu ja ulisee 24/7 aamusta iltaan. (bingo!)
- Kyylämummeli, joka valittaa jokaisesta vessan vetämisestä ja suihkussa käymisestä.
Yms. jne. Listaa saa jatkaa.
Ja kyllä, muutan heti maalle mökkiin keskelle ei mitään, kun se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen päivä on pelkkää ahdistusta, voimistuvaa raivoa ja surua siitä, ettei omassa kodissaan saa olla rauhassa pitkän työpäivänkään jälkeen. Sitten taas jälleen seuraavaan päivään pienillä yöunilla, kun keho käy koko ajan adrenaliinin voimin ylikierroksilla naapureista johtuen (sydän hyppää ahdistuksesta melkein rinnasta ulos, hermostunut olo, itkettää). Ei voi koskaan ottaa rennosti kotonaan, koska ei voi tietää milloin se tuntikausien mölyäminen alkaa taas jälleen kerran. 3. asunto jo putkeen tätä samaa paskaa ja melkein naurattaisi ellei itkettäisi. Mikä ihmisiin on oikein mennyt?!
Saaneen esitellä "Häirikkönaapuribingo", kuinka monta kertaa voit huutaa bingo?:
- Lapsiperhe, jossa lapset kiljuvat, kirkuvat, kolistelevat aamu kuudesta yömyöhään. (bingo!)
- Humalainen örisevä ukko, joka huutaa yöt läpeensä. (bingo!)
- Raivoava ja kiljuva, sekä 24/7 huutopuhuva pelijonne, joka peliaddiktioissaan ja agressioissaan ei osaa yhtään hillitä itseään, vaan siinä saattaa saada kyytiä myös huonekalut. (bingo!)
- Kiljahteleva ja bilettävä kanalauma, jatkuvat bileet. (bingo!)
- Epämääräiset rapussa notkuvat narkit, pilven haju rapussa (itsellä ei tätä kokemusta vielä, mutta ajan kysymys kai tämäkin...).
- Naapurin koira(t) haukkuu ja ulisee 24/7 aamusta iltaan. (bingo!)
- Kyylämummeli, joka valittaa jokaisesta vessan vetämisestä ja suihkussa käymisestä.
Yms. jne. Listaa saa jatkaa.
Ja kyllä, muutan heti maalle mökkiin keskelle ei mitään, kun se on mahdollista.
Et ole yksin! Allekirjoitan tunteesi sataprosenttisesti. Itse olen menettänyt kykyni nukkua, koska keho on niin ylikierroksilla, etten nuku edes täydessä hiljaisuudessa. Niin naurettavalta ja uskomattomalta se kuulostaakin, mielenterveyteni on oikeasti alkanut pettää naapureiden takia. Enkä ole koskaan aiemmin elämässäni kärsinyt masennuksesta.
Kerrostaloon kuuluvat normaalit elämisen äänet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nipaxon kirjoitti:
Kerrostaloon kuuluvat normaalit elämisen äänet!
Jos olet vähänkään tätä ketjua lukenut yhtäkään sivua, ymmärrät varmasti, että normaaleista elämisen äänistä ei tässä ketjussa valitetakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen päivä on pelkkää ahdistusta, voimistuvaa raivoa ja surua siitä, ettei omassa kodissaan saa olla rauhassa pitkän työpäivänkään jälkeen. Sitten taas jälleen seuraavaan päivään pienillä yöunilla, kun keho käy koko ajan adrenaliinin voimin ylikierroksilla naapureista johtuen (sydän hyppää ahdistuksesta melkein rinnasta ulos, hermostunut olo, itkettää). Ei voi koskaan ottaa rennosti kotonaan, koska ei voi tietää milloin se tuntikausien mölyäminen alkaa taas jälleen kerran. 3. asunto jo putkeen tätä samaa paskaa ja melkein naurattaisi ellei itkettäisi. Mikä ihmisiin on oikein mennyt?!
Saaneen esitellä "Häirikkönaapuribingo", kuinka monta kertaa voit huutaa bingo?:
- Lapsiperhe, jossa lapset kiljuvat, kirkuvat, kolistelevat aamu kuudesta yömyöhään. (bingo!)
- Humalainen örisevä ukko, joka huutaa yöt läpeensä. (bingo!)
- Raivoava ja kiljuva, sekä 24/7 huutopuhuva pelijonne, joka peliaddiktioissaan ja agressioissaan ei osaa yhtään hillitä itseään, vaan siinä saattaa saada kyytiä myös huonekalut. (bingo!)
- Kiljahteleva ja bilettävä kanalauma, jatkuvat bileet. (bingo!)
- Epämääräiset rapussa notkuvat narkit, pilven haju rapussa (itsellä ei tätä kokemusta vielä, mutta ajan kysymys kai tämäkin...).
- Naapurin koira(t) haukkuu ja ulisee 24/7 aamusta iltaan. (bingo!)
- Kyylämummeli, joka valittaa jokaisesta vessan vetämisestä ja suihkussa käymisestä.
Yms. jne. Listaa saa jatkaa.
Ja kyllä, muutan heti maalle mökkiin keskelle ei mitään, kun se on mahdollista.
Et ole yksin! Allekirjoitan tunteesi sataprosenttisesti. Itse olen menettänyt kykyni nukkua, koska keho on niin ylikierroksilla, etten nuku edes täydessä hiljaisuudessa. Niin naurettavalta ja uskomattomalta se kuulostaakin, mielenterveyteni on oikeasti alkanut pettää naapureiden takia. Enkä ole koskaan aiemmin elämässäni kärsinyt masennuksesta.
Voin samaistua. Surettaa, että niin moni muukin tästä kärsii! Elämänilo on kyllä kadonnut täysin, nuorallakävelyä ettei mene myös elämänhalukin, tosin onneksi ei vielä niin synkältä näytä. Kai sekin on vielä ajan kysymys, koska ei tätä kukaan normijärkinen ihminen todellakaan jaksa vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän mennä unimaailmaan kaikki.
Onhan se oikeasti ihan vitu n per se.estä ettei omassa kodissa saa olla rennosti ja elää oman rytmin mukaan vaan jonkun vit un pask a naapurin mukaan, ihan oikeesti. Onneksi en omista asetta.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mennä unimaailmaan kaikki.
Mennään, jos naapurin ihmis💩 sallii.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tämä naapuri meteli on oikeasti tekemässä minut hulluksi. Kaikista pahinta töminä. Olen jopa hautonot itsaria, viimeksi tänään, en jaksa enään vuodesta toiseen tätä samaa pas..aa. Viime vuonna tämä naapuri meteli alkoi. Mitä elämää sekin on kun joutuu korvatulppia pitämään omassa kodissa. Eikä ahdistusta lievitä se, että olen jäämässä työttömäksi. Kaikki asiat menee vain pieleen eikä mikään onnistu. Ja yritetty on, kuten yritetty etsiä töitä ja laitettu hakemuksia, mutta ei niin ei. Olen myös ravannut asunto näytöissä, katsomassa vuokrattvia omakotitaloja ja nekin homeessa, kaikki hometalot on vapaina ja niitä kyllä löytyy mutta sitten kun etsii kunnollista vuokrattavaa omakotitaloa niin ne menee heti ettei ehdi edes kissaa sanoa. Muutama potentiaalinen tässä oli, mutta mielestäni ne oli silloin liian kaukana 20 km päässä ruokakaupoista, mutta nyt myöhemmin on kaduttanut kun en ottanut, mielummin pitkä matka kauppaan kuin naapuri meteli. Etenkin tämä toinen oli hieno. Toisessa oli sähkölämmitys joten ehkä hyvä, että meni. Yritän pysyä positiivisena ja luottaa siihen, että saan vielä sen vuokrattavan omakotitalon ja että saan töitä, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan.
Kun jäät työttömäksi niin aloita heti kostometeli, paras kosto on kun hankkii matalataajuiset kajarit vahvistimella ja suuntaa sen metelöivän naapurin asunnon suuntaan, saa nauttia sit lähes päivittäin matalataajuisesta basson jytkeestä joka tuntuu koko kropassa;D
Näkisittepä naapurinne ilmeen, kun teillä menee tunteisiin äänet.
Varmasti naureskelee huoneen pimeimmässä nurkassa hampaat valkoisena hiskikoiramaista ihhih hii nauruaan. Hampaista voi päätellä että keho hytkyy ylösalaisin naurun saattelemana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
No se pari vuotta on vaan ihan hiton pitkä aika kuunnella sellaista aamusta iltaan. Mulla muutti seinänaapuriin puoli vuotta sitten perhe, jossa on ylivilkas kaikesta kitisevä taapero ja lisäksi vauva. Vauva itkee huomattavasti harvemmin kuin tämä kiljukaula, joka valehtelematta möykkää aamusta iltaan. Heidän keittiönsä on mun makuuhuoneen seinää vastapäätä ja olen tänäkin aamuna herännyt vähän kuuden jälkeen siihen, että pentu kiljuu keittiössä. Usein se kiljunta saa sitten aikaan sen, että myös vauva alkaa itkemään. Mikäli taapero ei vänise kovaan ääneen, hän juoksee rallia ympäri heidän kämppäänsä ja toden totta, mun asunto jytisee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että viereisessä asunnossa juokseva pieni lapsi saisi aikaan jytinän mun kodissa. Nuo eivät KOSKAAN ole ulkona, vaikka meillä on suojainen korttelipiha keinuineen, penkkeineen ja hiekkalaatikoineen. Ihan parin sadan metrin päässä on useita leikkipuistoja, joissa on liukumäet jne., niin ei voi mennä mihinkään niistä, vaan sitä pentu pitää juoksuttaa ja huudattaa kotona.
Sori, mutta ei heru multa minkäänlaista ymmärrystä enää teille "vilkkaiden taaperoiden" perheille. Te olette juoppo/kamaremmien jälkeen kerrostalojen pahimmat naapurit.
Mä en tiedä miksi enää edes kommentoin, koska edellisiä viestejä ei selvästi ole luettu. Mutta sanonpa nyt silti. Meillä ei lapset todellakaan juokse sisällä eikä tömistele, eikä muutenkaan jatkuvasti rieku. Me ollaan todellakin kaksi kertaa päivässä monta tuntia kerrallaan ulkona ja sisälläkin saadaan aikaan ihan hiljaista toimintaa. Kyse on siitä, että kyllä meiltä silti joskus ääntä kuuluu, ja sille me emme voi mitään. Lapset itkee kun he itkee, ja meidän lapsi nyt vaan herää aikaisin aamulla, niin ikävää kuin se onkin. Jos oikeasti tämä on naapureille ongelma, niin kyllä myös kysyn, että miksi pitää ehdoin tahdoin asua kerrostalossa. Kuten sanottua, meidän alakerrassa asuu koliikkivauva, joudutaan itsekin kuuntelemaan itkua ja vielä paljon useammin kuin meiltä kuuluu. Mutta kestetään se, ymmärretään, että se on ohimenevää eikä sille voi mitään. Aivan varmasti vanhemmat tekee kaikkensa saadakseen sen itkun loppumaan. Ihan niin kuin mekin tehdään.
Näiden häiriköiden takia pitää muistaa yks juttu kun sitten viho viimein muuttaa; Älä tee vuoden vuokrasoppareita. Jos siinä naapurissa onkin häirikkö tai iltavirkku niin siinäpä jälleen vuoden nautit.
Voitteko kuvitella, kaveri asuu paritalossa ja sielläkin kuuluu samanlailla töminät ja mölinät kuin kerros ja rivitalossa. Eli siis ainoa tapa päästä töminöistä eroon on asua omakotitalossa tai erillistalossa. Ei suomalaisista ole asumaan seinänaapureiden kanssa, kun täällä on niin itsekkäitä ihmisiä ettei osata tai yksinkertaisesti älytä huomioita muita, ei järki kaikilla leikkaa.
Asun ite rivarissa ja töm töm töm, eikä pihasta ole mitään iloa kun naapurin kakarat tulee pihan puolelleni ja nakkelevat omia leluja pihalleni. Itku tuli kun tähän muutin ja totuus selvisiä, paljon pahempaa kuin kerrostalossa vaikka sielläkin oli omat ongelmat. Luulin jo, että saan nauttia kesäpäivistä pihallani rauhassa, mutta pah.
Olen nyt totaalisen kyllästynyt tähän ja laittanut kolmeen eri paikkaan asuntoilmoituksen, jos kesäksi saisin vuokrattavan omakotitalon. Ei omaan ole varaa mutta jos pääsisi edes vuokralle.