Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut koko ketjun läpi ja saanut täältä paljon hyvää vertaistukea. Tekisi mieli itsekin osallistua, mutta asia on niin kipeä, etten edes pysty kirjoittamaan siitä tämän enempää.
Pitkään haaveilemani koti kivassa ja hyvämaineisessa taloyhtiössä vaihtui pettymykseen ja suruun, koska yläkerran naapurit ovat tulossa katosta läpi päivästä toiseen. (Asuntonäytössä oli kuolemanhiljaista.)
Ei tätä tajua kuin saman kokenut. Kiitos kaikille hyviä viestejä kirjoittaneelle, ainakaan en ole tilanteeni kanssa yksin.
Täällä sama pettymys ja suoranainen viha, naapuri tulossa katosta läpi lähes päivittäin, näille varmaan maksetaan siitä että ovat asuntonäytön aikana hiljaa😥
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei niinkään häiritse melu vaan haju. En ole mitenkään aistiherkkä, mutta asunnoista tulevat vahvat suitsukkeiden ym. hajut jotenkin ärsyttävät. Ruoka on tietysti normiasia, sen haju ei ärsytä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei niinkään häiritse melu vaan haju. En ole mitenkään aistiherkkä, mutta asunnoista tulevat vahvat suitsukkeiden ym. hajut jotenkin ärsyttävät. Ruoka on tietysti normiasia, sen haju ei ärsytä.
Samaa miettinyt, että millaisissa höyryissä jotkut ihmiset elävät, kun jo rappuun tulee vahva hajusteen/suitsukkeen haju. Itellä vahvat hajusteet aiheuttaa migreeniä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Ja nyt pidetään ääntä!
SAA HUUTAA!!
Miksi pitäisi huutaa ?Se on levotonta.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko lasten juokseminen ja kiljuminen kerrostaloon? Satunnaiset pyrähtelyt ja pomppiminen esim sohvalta lattialle on mielestäni ok. Itsellänikin on lapsi.
Meidän yläkerrassa asuu jo toinen lapsiperhe ja meteli on ihan hirveä. Molempien perheiden lapset saa juosta ympyrää ja kiljua niin, että meillä tippuu taulut seiniltä ja lamput katoista. Ovia paiskotaan, tavaroita heitellään.
En tiedä mitä tehdä, kun vuokranantaja on pari kertaa soittanut jo asukkaalle. Ääni kuuluu vain meille (ja rappukäytävään) joten naapureilta ei saa tukea virallisen valituksen tekemiseen.
En usko, että tippuu taulut seiniltä ja lamput katoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ulkomailla asuessa totuin käyttämään korvatulppia, koska talon edessä oli todella vilkas liikenne. Sen jälkeen olen käyttänyt niitä aina eikä haittaa mitkään äänet yöaikaan. Että ihan vain vinkkinä muillekin.
Valuuko korvistasi jo mätää? Ei mun korvat ainakaan kestä jatkuvaa tulppien käyttöä.
Tollot kirjoitti:
Aina joku on älykääpiö huutamassa, että "muuta omakotitaloon, jos äänet häiritsevät". Se vasta on typerä ohje. Miksi minun pitää muuttaa, jos sinä et osaa elää ihmisiksi etkä vaivaudu ajattelemaan muita, kuin itseäsi? Muuta sinä, minä asun täällä, koska osaan elää kauniisti toiset huomioon ottaen.
Eikös se ole maan tapa, että kiusatut lähtee ja kiusaajat saa rauhassa porskuttaa. Niin asumisessa kuin kouluissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan elämässäni asunut omakotitalossa, kun taas puolisoni ei ollut ennen aikuisikää asunut kerrostalossa. Nyt sitten huomaa, kumpaan on iskostunut naapureiden huomiointi ja kumpaan ei. Puolisoni ehdottaa ihan pokalla remppahommia sunnuntaille, nauraa myöhään illalla erittäin äänekkäästi ja on pahimman luokan kanta-astuja. Välillä säälin alakerran naapureitamme, kun mies 90 kilon elopainollaan esimerkiksi juoksee koiran perässä ja parkettilattia kumisee. Olen noista asioista moneen kertaan huomauttanut, mutta ei vaan mene kaaliin.
Omakotitaloilijat huomaa myös parkkipaikoilla, kun lämmitystolppa varataan pelkästään itselle sijoittaen se auto kutakuinkin niin että tolppa on siinä keskellä keulaa. Minäminäminä.
P.J. kirjoitti:
Lähtökohta on heti väärä, jos pitää kokoajan miettiä teenkö nyt oikein ja häiriintyykä naapurit. Kerrostalossa tärkein asia on hiljaisuusajan noudattaminen. Muutoin kaikki elämiseen liittyvät äänet ovat aivan normaalia. Ja kuten tuolla aikaisemmissa kommenteissa onkin jo todettu, että jos muuttaa kerrostaloon, eikä siedä ääniä, niin sitten pitänee vaihtaa asumismuotoa. On tietysti eri asia, jos meteliä on liikaa ja silloin onkin syytä huomauttaa asiasta, koska kaikki eivät edes tiedä toimivansa liian äänekkäästi (esim. stereioiden soitattaminen) ennen kuin joku käy ystävällisesti tästä asiasta keskustelemassa. Pääsääntöisesti ihmiset ovat mukavia ja toinen toisiaan huomioon ottavia- siispä keskustelua kasvotusten - ei heippalapuilla.
Ongelma on siinä, että ne normaalit elämisen äänet on kovin suhteellisia jokaisella. Esim. joku ei pidä stereoiden huudattamista yhtään äänekkäänä, mikä oikeus siinä toisella on vaatia hiljentämään jolla sitten saattaa vaikkapa kakarat ryskätä koko päivän niin että stereoidensoittajalla menee hermot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
P.J. kirjoitti:
Lähtökohta on heti väärä, jos pitää kokoajan miettiä teenkö nyt oikein ja häiriintyykä naapurit. Kerrostalossa tärkein asia on hiljaisuusajan noudattaminen. Muutoin kaikki elämiseen liittyvät äänet ovat aivan normaalia. Ja kuten tuolla aikaisemmissa kommenteissa onkin jo todettu, että jos muuttaa kerrostaloon, eikä siedä ääniä, niin sitten pitänee vaihtaa asumismuotoa. On tietysti eri asia, jos meteliä on liikaa ja silloin onkin syytä huomauttaa asiasta, koska kaikki eivät edes tiedä toimivansa liian äänekkäästi (esim. stereioiden soitattaminen) ennen kuin joku käy ystävällisesti tästä asiasta keskustelemassa. Pääsääntöisesti ihmiset ovat mukavia ja toinen toisiaan huomioon ottavia- siispä keskustelua kasvotusten - ei heippalapuilla.
Ongelma on siinä, että ne normaalit elämisen äänet on kovin suhteellisia jokaisella. Esim. joku ei pidä stereoiden huudattamista yhtään äänekkäänä, mikä oikeus siinä toisella on vaatia hiljentämään jolla sitten saattaa vaikkapa kakarat ryskätä koko päivän niin että stereoidensoittajalla menee hermot.
Huooh. Melu ei ole mikään subjektiivisesti kärsittävä asia, tyyliin "minua ei häiritse mutta naapuria kuulemma häiritsee". Uutinen sinulke: Melu voidaan mitata desibelimittarilla! Ei tarvi vängätä puolikuuron vanhuksen ja puolikuuron luukuttajan kanssa, onko elämisen äänet normaaleja. Insinööritekniikka on lahjomaton.
Meidän talossa on luokattoman huono äänieristys. Minä tiedostan sen ja toimin sen mukaan -en paisko ovia, käytän huopatassuja kalusteiden alla, en puhu puhelimessa kovaan ääneen, laitan tv:n illalla hiljemmalle, en mekasta aamulla kuuden aikaan töihin herätessä jnejne. Tämmöistä ihan yleistä muiden huomioon ottamista.
Naapurin n.30-vuotias tyttö onkin ihan eri maata. Meillä tuskin on ikäeroa montaa vuotta, mutta häntä ei selkeästi ole kasvatettu ottamaan muita ihmisiä huomioon, vaan pitää tärkeimpänä omia oikeuksiaan.
Hänellä kuulemma on "oikeus" kolistella huonekaluja ja paiskoa ovia aamulla ennen seitsemää. Hänellä on "oikeus" huutaa puhelimeen niin, että kuulen sanasta sanaan koko puhelun. Hänellä on "oikeus" ravata kuin norsu ympäri asuntoa aamuvarhaisella sekä iltamyöhällä.
Näin hän minulle ilmoitti, kun pyysin että voisi vähän hiljentää ovien paiskomista ja huonekalujen kolistelua laminaattilattialla.
Itseäni hävettäisi, jos minun elämästäni kuuluisi sellainen ääni mikä häiritsisi muita ihmisiä. Hänen mielestä hänellä on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Näin eri tavalla meitä kasvatetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi laminaatti lattiaan pitkin huonekaluja vetäessä riippii korvia 😖 ja millaisessa kunnossa ne lattiat mahtaa olla sitten kun vedelty huonekaluja pitkin lattiaa...
Nuoret opiskeliämmät ovat pahimpia, varsinkin jos niillä on joku kimppakämppäviritys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei niinkään häiritse melu vaan haju. En ole mitenkään aistiherkkä, mutta asunnoista tulevat vahvat suitsukkeiden ym. hajut jotenkin ärsyttävät. Ruoka on tietysti normiasia, sen haju ei ärsytä.
Samaa miettinyt, että millaisissa höyryissä jotkut ihmiset elävät, kun jo rappuun tulee vahva hajusteen/suitsukkeen haju. Itellä vahvat hajusteet aiheuttaa migreeniä.
Kanjupissan hajua sillä peitellään. Miksi se haju käytävässä häiritsee? Unohditko avaimet kotiin kenties?
Minun naapurini ehkä hakkaa ja itkettää lapsiaan. Olen kolmen kuukauden ajan soittanut poliiseja ko. asuntoon mutta kukaan ei tee mitään koska 25 neliön kopissa ei ole lapsia kirjoilla ja lapset eivät ole koko ajan asunnossa. Joka kerta olen alleviivannut ettei lasten itku häiritse minua mutta pelkään heidän puolestaan koska asunnossa olve nainen on niin raivoissaan ja agressiivinen heitä kohtaan. Asunto on jonkun miehen nimissä. En tajua miten tuollaiselle ei voida tehdä mitään "hyvinvointiyhteiskunnassa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P.J. kirjoitti:
Lähtökohta on heti väärä, jos pitää kokoajan miettiä teenkö nyt oikein ja häiriintyykä naapurit. Kerrostalossa tärkein asia on hiljaisuusajan noudattaminen. Muutoin kaikki elämiseen liittyvät äänet ovat aivan normaalia. Ja kuten tuolla aikaisemmissa kommenteissa onkin jo todettu, että jos muuttaa kerrostaloon, eikä siedä ääniä, niin sitten pitänee vaihtaa asumismuotoa. On tietysti eri asia, jos meteliä on liikaa ja silloin onkin syytä huomauttaa asiasta, koska kaikki eivät edes tiedä toimivansa liian äänekkäästi (esim. stereioiden soitattaminen) ennen kuin joku käy ystävällisesti tästä asiasta keskustelemassa. Pääsääntöisesti ihmiset ovat mukavia ja toinen toisiaan huomioon ottavia- siispä keskustelua kasvotusten - ei heippalapuilla.
Ongelma on siinä, että ne normaalit elämisen äänet on kovin suhteellisia jokaisella. Esim. joku ei pidä stereoiden huudattamista yhtään äänekkäänä, mikä oikeus siinä toisella on vaatia hiljentämään jolla sitten saattaa vaikkapa kakarat ryskätä koko päivän niin että stereoidensoittajalla menee hermot.
Huooh. Melu ei ole mikään subjektiivisesti kärsittävä asia, tyyliin "minua ei häiritse mutta naapuria kuulemma häiritsee". Uutinen sinulke: Melu voidaan mitata desibelimittarilla! Ei tarvi vängätä puolikuuron vanhuksen ja puolikuuron luukuttajan kanssa, onko elämisen äänet normaaleja. Insinööritekniikka on lahjomaton.
Niin, mutta jos lasten leikkimisestä tulee mittauksenkin mukaan sama määrä melua kuin stereoiden huudattamisesta, niin silti lapsiperhe väittää, että heillä on oikeus meluta, mutta se, joka kuuntelee musiikkia peittääkseen tuota lapsista lähtevää melua, onkin häirikkö.
Sehän luo vain urbaania yhteisöllisyyttä, kun haistat mitä naapurit kokkaa ja kuulet milloin ne käy huusissa.
Ei tuohon kannatakaan mennä itse sanomaan. Soittaisin poliisin joka kerta paikalle.