Olen rakastumassa toiseen ;,,,/

Se menee juuri niin kuin sen annat mennä! ;) ;)

Maailman typerin neuvo, mutta uskon, että kannattaa todella harkita. Kaikki näyttää ja tuntuu ihanalta, kun kotona on "vain" se rutiini. Oma aviomies tuntuu varmaan kaikkea muuta kuin inspiroivalta ja aivan liian tutulta ja uusi mies tuo fantastista sähköä elämään.

Kaikkein haastavimmaksi tässä varmaan muodostuu se kun toinen on vapaa ja sinä sidottu.

Olen itse kokenut samanlaisen "onnen" muutman kerran ja kuitenkin jäänyt sijoilleni. En ole katunut. Elämä on kuitenkin kovin pitkä juoksu ja siinä kaikkein painavimmiksi asioiksi kuitenkin viime kädessä muodostuu oma perhe. vaikka vähän tylsäkin.

Tottakai jos sinun ja miehesi suhteessa on oikeasti jotain ylitsepääsemätöntä,

väkivalta, alkoholi, muu laiminlyönti, niin tilanne ón aivan eri

silti kävi. Meillä molemmilla on perheet ja miehellä on suhteemme alkamisen jälkeen syntynyt vauvakin. Itse pyysin häntä alunperinkin jatkamaan normaalia elämäänsä, koska itse en voinut kuvitella eroavani.



Kummallakaan ei ollut "oikeaa" syytä - väkivalta, alkoholi - erota, silti vain rakkaus ja intohimo kuljettavat meitä eteenpäin. Suhdetta on kestänyt kohta kaksi vuotta. Olen täydellisen koukussa. Olemme kumpikin varmoja, että meidät on tarkoitettu toisillemme. Olemme nuoruuden liitoissamme; eikö ole mahdollista, että ihmiset kasvavat erilleen?



Tuska on valtava. Haluan aamuisin herätä hänen viereltään, haluan synnyttää hänen lapsensa, haluan olla hänen rinnallaan, aina. Ne yöt, jolloin olen hänen kanssaan, ovat täydellisiä. Hän pitää lapsistani, on valmis ottamaan heidätkin perheeseensä. Minä voin kuvitella hänen lapsensa puolittain omikseni.



Uskon, että jonain päivänä saamme olla yhdessä.

vain asetelma toinen, minä olen vapaa ja mies varattu.

Ei toivoakaan jatkosta. Ihastumista on kestäny jo monta vuotta, viime vkl.na sitten vihdoin mentiin kunnolla eteenpäin. Miehellä perhe ja hän on varmasti hyvin onnellinen liitossaan. Minä en häntä aio riistää perheeltään, olen tyytyväinen näin. Ainoastaan, pelkään loppuiko kaikki nyt? Haluaisin jotain, mitään tiivistä ei voi ollakaan, koska asumme kaukana. Mutta, edes soitto silloin tällöin..

Miten tämä voikin raastaa näin? Miten te kestätte, olen itse näiden vuosien aikana koettanut järkeillä tämän asian, mutta en pysty! :(

Älä tee huorin ja älä himoitse lähimmäisesi puolisoa ovat kaksi suurta käskyä kymmenestä! Jäljelle jää enää kahdeksan käskyä, joista eittämättä joutuu rikkomaan myös Älä valehtele - käskyä.

Onko tämä nyt sitten oikea malli lapsille?

Mielestäni ihan kaikkia osapuolia kohtaan on oikeus ja kohtuus, että ensin saatetaan loppuun edellinen seksisuhde ennenkuin mennään uuteen. Ellei tähän kumpikin osapuoli kykene, niin kyseessä on vain lihallinen himo ja mielen heikkous. Eikä näillä avuilla elämässä pitkälle pötkitä!

valitsetko itsesi vai perheesi tarpeet?onko ihastuminen vain hetken tyydytys vai loppuelämän kumppanisi ;-ei tiedä ennen kuin kokeilee,siinä voi menettää samalla nykyisen parisuhteen tulevaisuuden ,kumman laitat ekaks lasten elämä vai omat tarpeet.parisuhteessa suhde muuttuu ja tuntuu hyvältä kun ulkopuolinen mies osoittaa kiinnostusta,kuinka hyvin tunnet tämän ihastuksen,onko hän riskin arvoinen,olisiko teillä tulevaisuus,miksi lähtisit vieraan mukaan jos sinulla on jo perhe,onko jotain ollut miksi ei oma suhde tyydytä,kun aikanaan olet tahdon sanonut loppuelämäksi,ihmisellä on kriisejä,joskus kannattaa alkaa pohtia ongelman syytä miksi annan itseni ihastua vieraaseen,onko edessäsi kasvun paikka josta selvitessä olet entistä vahvempi,ehkä olisi ensin paneuduttava syyhyn miksi oma parisuhde ei tyydytä ja hakea siihen parannusta ja jos se on mahdotonta olisi hyvä erota mutta ei siksi että ruoho näyttäisi vihreämmältä aidan tuolla puolen,voihan se olla mutta otat mielestäni liian ison riskin jos menetät samalla nykyisen elämän jos ihastus tulisi ja menisi ,et antautuisi siihen,et edes itsesi takia, aloita parantamaan omaa parisuhdetta ja ajattelemaan suhteenne alkuaikaa sitä mikä teki sinut niin onnelliseksi että halusit jakaa elämän miehesi kanssa. ottaisit aikalisän tuon ihastuksen kanssa ja antaisit nähdä miten onnellinen olet kun sinulla on lapset ja myös miehesi=koko perhe kasassa,lähtekää vaikka lomalle saisit tuulettaa ajatuksiasi..voimia.

Minä puolestani uskon olevani sillä toisella puolella.

Ei siis niin, että uskoisin sinun olevan minun vaimoni, vaan että olen samassa tilanteessa, paitsi että minä olen se mies jonka vaimo rakastuu toiseen.



Sattuu mielettömästi, haluan eniten maailmassa pitää rakkaani yhdessä ja perheen koossa.

Vielä lisäyksenä, olen käyttänyt tämän yön pääasiassa luodessani blogia, jonne purin tuntojani. Samassa tilanteessa painivien, tai sellaista kokeineiden neuvot j kommentit enemmän kuin tervetulleita. Blogi osoitteessa [http://perheenisa.blogspot.com/]

Hei!

Kävin lukemassa blogisi. Tuli surullinen olo.



Minusta vaimollasi täytyy olla joku raskauden aiheuttama hormoonien hyrinä ja "sekopäisyys" menossa. Ja se mies, joka sekaantuu naimisissa ja raskaana olevaan naiseen.... En keksi sanoja kuvailemaan, mihin hänet voisi mielestäni toimittaa.



Minusta voisit näyttää kirjoituksesi vaimollesi. Kirjoitat rankkoja asioita, mutta et säästele itseäsikään ja tekstistä näkyy vahva rakkaus perhettäsi kohtaan. Minusta vaimollesi tekisi hyvää nähdä, kuinka syvästi olet asiaa pureskellut ja kuinka olet valmis tekemään töitä perheenne eteen.



Olen joskus jostain lukenut, että pienten lasten perheissä avioeroa (poislukien väkivalta, viina yms.) pitäisi ehdottomasti lykätä ainakin siihen, kun kuopus on 3-vuotias. Allekirjoitan tämän täysin. Arki pienten lasten kanssa syö usein miestä ja naista, tilanne on uusi ja kaikilla osapuolilla on opittavaa, ennenkuin perheen ja pariskunnan uusi tasapaino muotoutuu. Toisilla se käy helpommin, toisilla se vie enemmän aikaa. Mutta liian pian ei saa luovuttaa.



Onko mahdollista, että vaimosi uskottomuus on esim. joku epätoivoinen, lapsellinen yritys vielä pitää nuoruudesta kiinni (pyrkiä eroon "oliko tämä nyt tässä ja mun koko loppuelämä" -tunteesta) ja saada tuntea olevansa haluttu ja seksikäs muidenkin kuin oman vässykän silmissä? Joku ihmeellinen solmu täytyy jossain olla, että tuollaiseen leikkiin lähtee tuossa elämäntilanteessa ja voisin kuvitella, että mieli vielä muuttuu - kunhan vain ylpeys antaisi myöten. Ei ruoho ole vihreämpää...



Kaikkea hyvää toivoen. Neljän lapsen äiti ja ihanan 35-v. vässykän vaimo ONNANNAA

Herää pahvi! Ja arvosta sitä mitä sinulla on. Uusi ja ihana saattaa houkuttaa, mutta mieti kaksi kertaa mitä menetät. Ja kun pettää ja jättää kerran, on se vielä helpompaa toisella kerralla. Sekä sinulle että sille toiselle perheenpettäjälle.