Kumpaa on tärkeämpää kehittää, omia vahvuuksia vai heikkouksia?

Vahvuuksiaan tietysti. Ei ketään kiinnosta osaako tiimi oikeasti puhua ruotsia kun ne leikkaa sun sydäntä.

Ajattelen että ehkä heikkouksiin kannattaa keskittyä vain jos se selkeästi estää vahvuuden kehittämisen. Jos tyyliin esimerkkini urhelijalla on niin kireät akillesjänteet ettei se pääse kyykkyyn, tottakai sen kannattaa niitä venytellä että voimailu sujuu. Mutta tuokin on silloin loppujen lopuksi vahvuuden kehittämistä.

Mutta älkää takertuko tähän urheiluesimerkkiin kun se on aika typerä. Vaan onko yleisen tason ajatuksia?

-ap-

No ne heikkoudetkin ovat heikkouksia vain tietystä näkökulmasta. Kehittäkööt jokainen sitä ominaisuutta mitä itse kulloinkin tarvitsee tai mitä sattuu nyt vain haluamaan. Itse olen huomannut että eivät ne omat tietyt heikkoudet nyt niin haitaksi olleetkaan, tai jos jossain määrin ovat olleet, niin kyllä nekin siinä ohessa ovat jotenkin jalostuneet.

Se on vähän niin ja näin! Tottakai esim. uraa ajatellen kannattaa kehittää vahvuuksiaan ja pyrkiä hiomaan itsestään niissä timantti :) Toisaalta minusta itselleni vaikeiden asioiden tekeminen tekee aivoille hyvää. Olen esim. alkanut piirtää, vaikka olen siinä huono. Kun olen hetken piirtänyt, oloni on tosi virkistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin ja näin! Tottakai esim. uraa ajatellen kannattaa kehittää vahvuuksiaan ja pyrkiä hiomaan itsestään niissä timantti :) Toisaalta minusta itselleni vaikeiden asioiden tekeminen tekee aivoille hyvää. Olen esim. alkanut piirtää, vaikka olen siinä huono. Kun olen hetken piirtänyt, oloni on tosi virkistynyt.

Voihan se vahvuuden kehittäminenkin olla haastavaa, kun tarpeeksi pitkälle mennään. Mietitään vaikka miten joku Usain Bolt mahtaa treenata. (en näköjään pääse urheiluvertauksista mihinkään tänään.)

-ap-

Heikkouksiensa eliminointiin kannattaisi ensin keskittyä (ennen siis niiden  vahvuuksiensa kehittämiseen ryhtymistä) koska juuri heikkoudethan, nimenomaan, ovat se mielen vastavoima joka juuri  tehokkaimmin estää sitä.   

Heikkoudethan ilmenevätkin usein pelkona,tai suoraan aiheuttavat erilaisia pelkoja esim. jotain asiaa kohtaan, mitä esim. haluaisi opiskella (...vaikka sitten itsekseen) 

Vahvuuteen taas ilman muuta liittyy jo (siinä vaiheessa)rohkeus käydä asiaan kuin asiaan ns. 'käsiksi'.

Jostain jonkun saavuttamisestahan silloin on yleensä kysymys.

Kenellä minkäkin, mutta käytännössä tämä asenne ja suhtautuminen  soveltuu kyllä asiaan kuin asiaan: pelko kasvaa epäröidessä, rohkeus uskaltaessa .

( ...mutta sen verran on hyvä viisautta ennakkoon olla, ettei nyt mihinkään ihan hölmöön kuitenkaan edes ryhdy)  

Äidinkielen opettajani mielestä minusta ei voinut tulla mitään, koska käsialani kaunokirjoituksessa oli huono. Kuten tiedämme nykyaikana et tee kaunokirjoituksella mitään. Olisiko minun pitänyt keskittää kaikki voimavarani sitten kaunokirjoituksen opetteluun jos joku toinen ihminen teki siitä minulle ongelman, niin ei.

Molempia. Heikkous yhdessä asiassa on vahvuus toisessa. Tähän sopii se vanha viisaus "jos kalan älykkyyttä mitataan sen puuhunkiipeämistaidoissa niin kala luulee aina olevansa tyhmä". Vahvuuttaan pitää harjaannuttaa, mutta siinäkin tulee jossain vaiheessa katto vastaan ja kehittyminen hidastuu, ellei lakkaa kokonaan. Esim. urheilussa tehdään hyvin vähän me-tuloksia. Tämä voi helposti johtaa turhautumiseen, kun ei ole enää näkyviä tuloksia.

Heikkoudet on taas haasteita. Vaikka heikkous olisikin sellainen mikä ei itseä kiinnostaisi, niin kannattaa kehittää se sille tasolle, ettei se ole haitaksi. Esim. huono esiintyjä, jolla sanat takertelee, opettelee ok-esiintyjäksi, joka pystyy esittämään asian. Usein myös heikkoudet on sellaisia, missä saa tuloksia nopeammin kuin vahvuuksissa. Esim. jonkun kielen opettelu, perusasiat oppii helpommin kuin sanastonlaajennukset.

Eli sanoisin, että kehitä taitoja tasapuolisesti niin, että et kyllästy siihen vahvuuteesi etkä turhaudu heikkouksiisi. Välillä jotain mielekästä ja välillä ei-niin-mielekästä.

'Pikku Ironisti' kirjoitti:

Heikkouksiensa eliminointiin kannattaisi ensin keskittyä (ennen siis niiden  vahvuuksiensa kehittämiseen ryhtymistä) koska juuri heikkoudethan, nimenomaan, ovat se mielen vastavoima joka juuri  tehokkaimmin estää sitä.   

Heikkoudethan ilmenevätkin usein pelkona,tai suoraan aiheuttavat erilaisia pelkoja esim. jotain asiaa kohtaan, mitä esim. haluaisi opiskella (...vaikka sitten itsekseen) 

Vahvuuteen taas ilman muuta liittyy jo (siinä vaiheessa)rohkeus käydä asiaan kuin asiaan ns. 'käsiksi'.

Jostain jonkun saavuttamisestahan silloin on yleensä kysymys.

Kenellä minkäkin, mutta käytännössä tämä asenne ja suhtautuminen  soveltuu kyllä asiaan kuin asiaan: pelko kasvaa epäröidessä, rohkeus uskaltaessa .

( ...mutta sen verran on hyvä viisautta ennakkoon olla, ettei nyt mihinkään ihan hölmöön kuitenkaan edes ryhdy)  

Sinä ajattelet nyt mielensisäisiä esteitä. Tarkoitin aloituksessa ihan konkreettisia asioita, tyyliin vaikkapa heikko avaruudellinen hahmottaminen joka vaikeuttaa liikenteessä liikkumista -kannattaako ottaa ylimääräisiä ajotunteja että voi olla paska ja vaarallinen kuski vai pistää nekin rahat taksimatkoihin ja huippuluokan sähköpyörään ja käyttää aika vaikkapa petratrakseen viulunsoittotaitoaan päästäkseen Sibelius Akatemiaan, johon olisi rahkeita? (tämä on siis kuvitteellinen esimerkki, ei liity elämääni millään tavalla.)

Minusta tuntuu että usein käytetään turhaa aikaa siihen että yritetään saada joku heikkous  "hyväksytylle tasolle", kun olisi paljon järkevämpää keksiä keinot kiertää koko asia. Koska ihmisen itsetuntoa syö jos on huono jossain. Se, että on keksinyt luovan tavan kiertää koko asia kokonaan, taas tuo onnistumisen tunteita.

-ap-

Heikkouksia, jos ne estää vahvuuksien hyödyntämisen tai uraputkitavoitteiden saavuttamista.

Jos olet loistava asiantuntija jollain alueella ja havittelet kansainvälistä uraa, ja samaan aikaan heikkoutesi on kielitaito, niin ehkä kannattaisi satsata kieliin, ainakin siihen, joka on työkieli kansainvälisissä yhteyksissä.

No ainakaan täällä 'writers literary cornerissa' ei kenenkään usko omiin kirjallisiin kykyihinsä ainakaan kasva...

Suomalainen perinteinen kasvatus ja koulu on keskittynyt nimenomaan heikkouksien kitkemiseen. Omassa päässäni ainakin joku nalkuttaa koko ajan: laiska, hutilus, aina myöhässä. 40 vuotta olen yrittänyt itseäni parantaa, mutta en ole onnistunut. 

Uskon siis, että enemmin kannattaa keskittyä vahvuuksiin. Tätä yritän noudattaa omien lasten kohdalla. 

Sitten on vaan heikkouksia, joiden kanssa joutuu tappelemaan, haluaa tai ei. Suomessa ajoissa oleminen (ei vaan ajallaan, vaan etuajassa) on niin kovassa arvossa, että joudun käyttämään paljon energiaa siihen, että en myöhästy. Koska kun olen myöhässä (toistuvasti) monet näkevät minut vain tämän virheen kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Äidinkielen opettajani mielestä minusta ei voinut tulla mitään, koska käsialani kaunokirjoituksessa oli huono. Kuten tiedämme nykyaikana et tee kaunokirjoituksella mitään. Olisiko minun pitänyt keskittää kaikki voimavarani sitten kaunokirjoituksen opetteluun jos joku toinen ihminen teki siitä minulle ongelman, niin ei.

Hienomotoriikan harjoittelusta olisi ollut sinulle hyötyä monessa muussakin asiassa kuin äidinkielessä. Ei tietenkään olisi ollut järkevää keskittää kaikkia voimavarojasi kaunokirjoitukseen, mutta harjoittelu käsialasi parantamiseksi olisi kertautunut parempina taitoina kaikissa sorminäppäryyttä ja hyvää motoriikkaa vaativissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen perinteinen kasvatus ja koulu on keskittynyt nimenomaan heikkouksien kitkemiseen. Omassa päässäni ainakin joku nalkuttaa koko ajan: laiska, hutilus, aina myöhässä. 40 vuotta olen yrittänyt itseäni parantaa, mutta en ole onnistunut. 

Uskon siis, että enemmin kannattaa keskittyä vahvuuksiin. Tätä yritän noudattaa omien lasten kohdalla. 

Sitten on vaan heikkouksia, joiden kanssa joutuu tappelemaan, haluaa tai ei. Suomessa ajoissa oleminen (ei vaan ajallaan, vaan etuajassa) on niin kovassa arvossa, että joudun käyttämään paljon energiaa siihen, että en myöhästy. Koska kun olen myöhässä (toistuvasti) monet näkevät minut vain tämän virheen kautta. 

Lasten kasvatuksessa ja itsensä kehittämisessä on hiukan eri näkökulma, vaikka kohde on sama.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet loistava asiantuntija jollain alueella ja havittelet kansainvälistä uraa, ja samaan aikaan heikkoutesi on kielitaito, niin ehkä kannattaisi satsata kieliin, ainakin siihen, joka on työkieli kansainvälisissä yhteyksissä.

Juuri näin. Lähtiessäni ulkomaille töihin aloin harjoittaa kielitaitoani ja kävin kielikursseilla, koska olen aina ollut huono kielissä koulussa. Oli siis ihan pakko vahvistaa heikkouksia. 

Vierailija kirjoitti:

'Pikku Ironisti' kirjoitti:

Heikkouksiensa eliminointiin kannattaisi ensin keskittyä (ennen siis niiden  vahvuuksiensa kehittämiseen ryhtymistä) koska juuri heikkoudethan, nimenomaan, ovat se mielen vastavoima joka juuri  tehokkaimmin estää sitä.   

Heikkoudethan ilmenevätkin usein pelkona,tai suoraan aiheuttavat erilaisia pelkoja esim. jotain asiaa kohtaan, mitä esim. haluaisi opiskella (...vaikka sitten itsekseen) 

Vahvuuteen taas ilman muuta liittyy jo (siinä vaiheessa)rohkeus käydä asiaan kuin asiaan ns. 'käsiksi'.

Jostain jonkun saavuttamisestahan silloin on yleensä kysymys.

Kenellä minkäkin, mutta käytännössä tämä asenne ja suhtautuminen  soveltuu kyllä asiaan kuin asiaan: pelko kasvaa epäröidessä, rohkeus uskaltaessa .

( ...mutta sen verran on hyvä viisautta ennakkoon olla, ettei nyt mihinkään ihan hölmöön kuitenkaan edes ryhdy)  

Sinä ajattelet nyt mielensisäisiä esteitä. Tarkoitin aloituksessa ihan konkreettisia asioita, tyyliin vaikkapa heikko avaruudellinen hahmottaminen joka vaikeuttaa liikenteessä liikkumista -kannattaako ottaa ylimääräisiä ajotunteja että voi olla paska ja vaarallinen kuski vai pistää nekin rahat taksimatkoihin ja huippuluokan sähköpyörään ja käyttää aika vaikkapa petratrakseen viulunsoittotaitoaan päästäkseen Sibelius Akatemiaan, johon olisi rahkeita? (tämä on siis kuvitteellinen esimerkki, ei liity elämääni millään tavalla.)

Minusta tuntuu että usein käytetään turhaa aikaa siihen että yritetään saada joku heikkous  "hyväksytylle tasolle", kun olisi paljon järkevämpää keksiä keinot kiertää koko asia. Koska ihmisen itsetuntoa syö jos on huono jossain. Se, että on keksinyt luovan tavan kiertää koko asia kokonaan, taas tuo onnistumisen tunteita.

-ap-

Mielenkiintoinen ketju, ja antaa pohtimisen aihetta.

Mielestäni tärkeintä ihmiselle olisi muodostaa mahdollisimman realistinen kuva omista senhetkisistä kyvyistään ja edellytyksistään. Eli, ensisijaisesti ottaa selvää mitkä ne jo olemassaolevat vahvuudet ovat, toiseksi mitkä olisivat potentiaalisia vahvuuksia, ja kolmanneksi miettiä mitkä ovat omat kiinnostuksenkohteensa. Joissain tapauksissa ihminen on todella kiinnostunut alueesta johon hänellä ei olisi lainkaan rahkeita. Tämä ei ole väärin, mutta olisi hyvä tunnistaa tämäkin, niin ettei hakkaa päätänsä seinään turhaan. Esimerkkinä vaikka henkilö joka oli jo lapsena päättänyt haluta lääkäriksi, vaikka laskupää ja motooriset taidot olivat heikot. Tässä tapauksessa voisi olla kannattavampaa miettiä miksi juuri tuo unelma houkuttaa, ja vaikka pohtia vaihtoehtoja tälle uravalinnalle (kuten vaikkapa muu hoitoala tms).

Sen lisäksi voi pitää todennäköisenä, että vaikka valitsisikin alan (uran tai harrastuksen) johon itsellä on hyvät edellytykset ja vahvuudet, liittyy siihenkin osa-alueita joissa itsellä on heikkouksia. Näissä tapauksissa sanoisin että kannattaa keskittyä sekä vahvuuksiensa että heikkouksiensa kehittämiseen. Sen sijaan heikkoudet mitkä eivät ole miltään kannalta itselle merkityksellisiä, ajankohtaisia tai tarpeellisia, ovat ehkä turhia kehityskohteita.

Jos mietitään vähemmän konkreettisia asioita, kuten persoonaa, on jokaisella meistä omat traumamme ja taustamme, jotka useimmiten aiheuttavat meissä muiden silmissä "epäloogista" tai "epätoivottua" käytöstä. Esimerkiksi voimme suuttua pienistä asioista; käyttäytyä holtittomasti humalassa; unohdella tapaamisia; yms. Nämä heikkoudet eivät ehkä vaikuta itsestämme niin tärkeiltä, mutta sosiaalisten suhteittemme takia näittenkin kehittäminen voisi kannattaa.