Muita jotka tuntee itsensä arvottomaksi tai on tunteneet niin?

En tiedä.

Mulla tosi huono lapsuus. Äiti usein sanoi että kumpa pääsisi musta eroon.

Arvottomuuden tunne on aina mukana vaikka nyt mun elämä on kunnossa. Olen opetellut sanomaan ei ja pistänyt pois elämästäni hyväksikäyttäjiä. Olen mieluimmin yksin

Vähän samat sävelet mutta olen tk-eläkkeellä. Yksi esimerkki: Olen kuitenkin kohtelias ja ystävällinen mutta pidättyväinen niin oudointa on että naapurit tervehtivät miestäni ja katsovat häntä silmiin ja hymyilevät. Minut jotenkin sivutetaan täysin ja olen kuullut myös ainakin erään naapurin puhuvan itsestäni pahaa kovaan ääneen. En kyllä yhtään ymmärrä että minkä takia koska elän vain omaa elämääni ja otan muut huomioon normaalin kohteliaasti. Mieheni ei edes välitä naapureista eikä hän ole kohtelias niin hänet kyllä huomioidaan. Emme kumpikaan ole tekemisissä naapuriemme kanssa mutta jos joku minulta kysyy tms. jotain niin toki vastaan ja vaihdan pari sanaa. 

Arvottomuuden tunne aina korostuu näissä tilanteissa entisestään. Olen joutunut silmätikuksi läpi elämäni että jos huoneessa on 10 ihmistä niin minusta aletaan ainakin jauhamaan skeidaa jossakin kohden. Itse harvoin puhun mitään pahaa toisista ja en ainakaan ryhmässä jne. 

Tsempit ap!

Up

Mulla on myös teini-ikäinen tytär ja siksi haluaisin tästä arvottomuuden tunteesta eroon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän samat sävelet mutta olen tk-eläkkeellä. Yksi esimerkki: Olen kuitenkin kohtelias ja ystävällinen mutta pidättyväinen niin oudointa on että naapurit tervehtivät miestäni ja katsovat häntä silmiin ja hymyilevät. Minut jotenkin sivutetaan täysin ja olen kuullut myös ainakin erään naapurin puhuvan itsestäni pahaa kovaan ääneen. En kyllä yhtään ymmärrä että minkä takia koska elän vain omaa elämääni ja otan muut huomioon normaalin kohteliaasti. Mieheni ei edes välitä naapureista eikä hän ole kohtelias niin hänet kyllä huomioidaan. Emme kumpikaan ole tekemisissä naapuriemme kanssa mutta jos joku minulta kysyy tms. jotain niin toki vastaan ja vaihdan pari sanaa. 

Arvottomuuden tunne aina korostuu näissä tilanteissa entisestään. Olen joutunut silmätikuksi läpi elämäni että jos huoneessa on 10 ihmistä niin minusta aletaan ainakin jauhamaan skeidaa jossakin kohden. Itse harvoin puhun mitään pahaa toisista ja en ainakaan ryhmässä jne. 

Tsempit ap!

Sama! Joojoo, "jos pidät itseäsi arvottomana niin muutkin pitävät" - eikö tuo ole aika sadistista käyttäytymistä? Eikö ennemmin hyväitsetuntoisten pitäisi tukea ja kohdella empaattisesti niitä jotka pitää itseään arvottomana, jotta saisi kerrankin kokemuksen muustakin kuin hyljeksinnästä?