Lapsen koulumenestyksen panikoinnista
Jos lapseni saisi ysejä ja kymppejä, minä varmaankin postailisin niitä häneltä lupia kyselemättä Instaan ja Faceen rinta rottingilla.
Olen 6 vuotta ollut ihan paniikissa, koska lapseni saakin vain numeroita 6-7, hyvällä lykyllä 8-9.
Millä he-lve-tin lykyllä?
Ei hän ole kympin oppilas, sellainen kuin olin itse tai sellainen kuin vanhempani olivat.
Minä olen minä.
Hän on hän, ei kopio minusta.
Se totuus on ollut hyvin vaikea kohdata, mutta olen ymmärtänyt, että hänen onnellisuutensa on tärkeintä.
Kuvitelkaa kuinka tyhmä olen ollut, koska minun onnellisuudestanihan siinä on kyse, kun olen odottanut lapseltani huippumenestystä jo -herrajumala- ala-asteella!!!!
Hänestä tulee ihan kelpo kansalainen siitäkin huolimatta, että äiti on ollut 6 vuotta poissa tolaltaan. ;)
Kommentit (9)
Turhaa myöskään panikoida "koulunkäynnin keskeytyksestä", jos coronan vuoksi alkaa digikoulu tai kotikoulu. Tosiasiassa moni oppilas vain nauttii siitä, että saa keskittyä omaan oppimiseensa ilman luokalla olevia häirikköjä.
Niin ne lapset opettaa meitä ihmisinä.
Mmm. Huippumenestys on ala-asteella paaaaljon helpompaa kuin sen jälkeen.
Aika vaikea tuon vuodatuksen perusteella uskoa ap:n olleen ikinä kympin oppilas ainakaan äikässä.
Ihan ensimmäiseksi kannattaa opetella pois koulumaisesta ajattelusta.
Oli vaikeaa saada aloituksen pointista kiinni, mutta todella hyvä juttu, että olet ymmärtänyt, että lapsi ei ole vain miniversio saman sukupuolen vanhemmastaan. Moni elää omia unelmiaan lastensa kautta, mikä ei tee hyvää kenenkään psyykkiselle terveydelle.
Voi kuule, kyllä sä voit esittää lapsesi saaneen ysejä ja kymppejä. Niin ne muutkin tekee.
Mitä???