Menetin korkeakouluopinnoissa nautinnon lukemiseen, nyt paljon vanhempana pikku hiljaa saanut kyvyn nauttia uudestaan

Lukeminen on herkkä ja varsin yksityinen asia. Lukemista on monenlaista ja lukeminen sinänsä on aivan luonnollista, sitä ei tule hävetä tai vältellä. Oikeastaan voi sanoa että jokainen ihminen lukee tai on ainakin joskus lukenut. Lukea voi yhtä hyvin yksin tai oman rakkaan kanssa tai jopa suuremmassa joukossa, onpa joskus tapana järjestää ns. lukuiltoja tai lukupiirejä. Mutta kuten sanottu kaikki lukeminen on yhtä arvokasta.

Kuinka usein ja paljon ihminen sitten lukee on hyvin yksilöllistä. On himolukijoita jotka lukevat päivittäin ja on niitä joille lukeminen on vain ikävä velvollisuus, ehkä kerran viikossa tai jopa vain kerran kuukaudessa. Lukemistapoja ja tekniikoita on lukemattomia: joku saattaa aloittaa lukemaan takasivulta, toinen taas selailee ja lukaisee ensin sieltä täältä ennen kuin pääsee itse asiaan. Kolmas taas lukee aina omaan totuttuun tapaansa aloittaen etusivulta ja siitä tasaiseen tahtiin sivuja kääntelemällä etenee loppuun saakka, neljäs saattaa kiinnittää erityistä huomiota luettavan ulkoasuun. Sekin on mahdollista että on useita luettavia yhtä aikaa, tavallaan "kierrossa" aina sen mukaan mikä kulloinkin huvittaa. Suurin osa  lukee kuitenkin vain yhtä teosta kerrallaan ja saattaa jopa paheksua "monilukijaa" pitäen sitä omituisena käytöksenä.

Joku viisas mies sanoi aikoinaan että lukeminen kannattaa aina.

Suorittaminen ja nautinto ovat ristiriidassa. Lukemiseen pitää aina lähteä nautinto edellä. Eron huomaa siitä että jos nauttii lukemisesta, voi helposti mennä 2-3 tuntia ettei huomakaan.