Ulkonäön romahdus yli 50 vuotiailla naisilla

Lopettakaa ulkonäkönne ruotiminen, keskittykää mielenterveyteen ja kokonaishyvinvointi paranee kuin itsestään.

Up

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa ulkonäkönne ruotiminen, keskittykää mielenterveyteen ja kokonaishyvinvointi paranee kuin itsestään.

Tämä. Olisi varmaan kannattanut aikanaan keskittyä enemmän siihen nupin sisältöön kuin ulkokuoreen. Sieltä se onnellisuus tulee vanhanakin. Toki kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia..

Kasvoista minulla on hyvät geenit. Ei roiku posket eikä silmät, ei kaksoisleukaa, posket sileät. Vahvat rypyt silmissä, mutta ne ovatkin naururyppyjä. Ja ihan geenien ansiosta: isäni näytti 80-vuotiaana 65-vuotiaalta. Äitini vanhentui vasta 75 ikävuoden jälkeen.

Kropassa ei sitten olekaan niin hyviä geenejä. Mutta en jaksa treenata yhtään. Elämässäni on vuoden aikana ollut pari läheisen kuolemaa, melkein kuolema, yksi syöpä.... keskityn tällä hetkellä pitämään itseni kasassa.

Näin pitkään piti elää, että ymmärsi ottaneensa asiat itsestäänselvyyksinä.

Tietenkin nyt 56-vuotiaana näytän erilaiselta kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Hoidan ihoani, meikkaan, puhdistan ihoni erittäin huolellisesti ja ravitsen yöksi, yritän muistaa juoda tarpeeksi vettä, käyttää hyvin vähän alkoholia, en tupakoi ja liikuntaa yritän harrastaa myös. Mutta näiden jälkeen unohdan ryppyni ja veltostumiset ja elän elämääni, nauran päivittäin usein ja keskityn hyviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan naiset kuvittelee viiskymppisenä näyttävänsä vielä nuorelta tytöltä.

En kuvittele. En liioin pidä vanhenemista sairrautena jota pitäisi hoitaa tai peitellä. Mitä pahaa on siinä, että viisikymppisenä näyttää viisikymppiseltä?

Kuinka helppoa pitää jonkun elämä olla että voimat riittää noin olemattomien asioiden miettimiseen..🤔

Minua ei yhtään haittaa näyttää ikäiseltäni. Kaiken lisäksi pidän itseäni kauniina, jopa kauniimpana kuin nuorena. Silmäni esimerkiksi ovat tosi kauniit, kun ympärillä on vähän ryppyjä.

Vierailija kirjoitti:

Perintotekijät määräävät kuinka ihminen ryppyyntyy ja vanhenee. 

juuri näin!

Romahdus on voimakas ilmaisu ihmisen luonnolliselle rapistumiselle iän myötä. Ei se kerralla iske, vaan aika lempeästi vuosien saatossa. Mutta jos seisoo peilin edessä kritisoimassa jokaista uurrettaan ja näppyään kasvoissaan  tai kehossaan siinä varmasti romahtaa henkisesti joka päivä.

Jos pitää ulkoilusta, elää suht säännöllisesti, kiertää pullon korkin kiinni kohtuulasillisen jälkeen, ei polta ja huolehtii suolistonsa hyvinvoinnista se taatusti näkyy jaksamisessa ja asenteissa. Tai jotenkin sinne päin, sillä tietoa hyvistä elintavoista saa läkähdyksiin saakka ja joista vain pitää sovitella se oma tyylinsä. 

Päätin, etten mieheni kuolemaan jälkeen enää sitoutuisi. Vastoin odotuksia elämääni asteli nuorempi herra, joka jo teini-ikäisenä ihastui itseään vanhempiin naisiin. Makuasioista ei oikein voi kiistellä, mutta tietysti olen udellut ajan myötä miksi pyörii mummeleiden seurassa. Hän yksikantaan totesi, että joillakin on kerta kaikkiaan vain mielenkiintoisen iätön olemus ja elämänasenne. Tätä asiaa selvittelin myös vanhustyössä ja totta tosiaan joukossa on juurikin niitä elämänsä ulkonäkökeskeisyyteen romahtaneita raahustajia kuin myös ihastuttavan iättömiä persoonia kaikessa komeudessaan tai viehättävyydessään. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ei yhtään haittaa näyttää ikäiseltäni. Kaiken lisäksi pidän itseäni kauniina, jopa kauniimpana kuin nuorena. Silmäni esimerkiksi ovat tosi kauniit, kun ympärillä on vähän ryppyjä.

Tuo on totta. Rypyt tuo karismaa. Rypyttömyys on helposti ilmeettömyyttä.

Tietysti ryppyjen pitää olla naururyppyjä, jotta ne kaunistavat, ei huoliryppyjä.

Tottakai ikä näkyy mutten tunne olevani vielä rupsahtanut. Olen aina pitänyt kiinni siitä ettei ylipainoa kerry ja olenkin liikkunut aktiivisesti koko ikäni. Nukun riittävästi, juon vettä ja alkoholia kohtuudella. Olen siunattu hyvillä geeneillä ja omaan ns tyttömäisen ulkonäön, minua on aina luultu nuoremmaksi kuin mitä olen. Tosin myös tyyli vaikuttaa. Minulla on pitkät, hyväkuntoiset hiukset ja pukeudun naisellisesti.

Uskon että ylipaino, katkeruus ja epäterveellinen ruokavalio vanhentaa.

On ihanaa olla viisikymppinen! Nuoruuden epävarmuus on muisto vain ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan naiset kuvittelee viiskymppisenä näyttävänsä vielä nuorelta tytöltä.

Ei, vaan miehet kuvittelevat että heidän iällään ei ole väliä. Kyllä mulla vielä seisoo ei riitä naiselle, mutta ilmeisesti setien mielestä pitäisi riittää naiselle syyksi ottaa 15-20 vuotta vanhempi mies.

Niihin vinkkeihin: kunnon naamavoiteet, kasvohieronta ja mikroneulaus ym. hoidot, lihaskunnon ylläpito, kasviksia paljon niin maharasva vähenee ja huomio hiustyyliin.

En ole kokenut mitään romahdusta kun en ole koskaan kaunis ollutkaan. Eli en tipu korkealta, olen ihan tyytyväinen ja meikillä saa vielä itsensä pirteämmän näköiseksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa ulkonäkönne ruotiminen, keskittykää mielenterveyteen ja kokonaishyvinvointi paranee kuin itsestään.

Tämä. Olisi varmaan kannattanut aikanaan keskittyä enemmän siihen nupin sisältöön kuin ulkokuoreen. Sieltä se onnellisuus tulee vanhanakin. Toki kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia..

Ulkonäkö koskettaa jokaista, samoin mielenterveys ja kokonaishyvinvointi. Ihan kauhan koosta riippumatta. Mutta hei hyvä että olet tietoinen siitä kuinka tosi isolla kauhalla sinulle on annettu.

On aika normaalia näyttää ikäiseltään ihmiseltä. Ei mulla muuta.