Lue keskustelun säännöt.
Kun kummeilla ei ole ikinä aikaa kummilapselle
04.03.2020 |
En tiedä olenko kohtuuton vaatimuksessani mutta haluaisin että kummit viettäisivät enemmän aikaa lapsemme kanssa kuin vain synttäreiden aikaan. Lapsellekin olisi parempi se että saa olla heidän kanssaan kuin joku materialistinen lahja.
Mutta ikinä se ei heille käy, vaikka ehdotamme... yleensä menee niinpäin että he tulevat meille, vaikkei sekään huono vaihtoehto ole, mutta esimerkiksi kaksi tuntia lastenhoitoapua. Ei tätäkään tarvitse olla kuin joku kerta kuussa. Meidän vanhemmat asuvat kaukana joten heistä apua ei useimmiten saa. Vähän harmittaa tilanne.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä kummilasta,joista kahta on opetettu kotona kiittämään lahjoista, soittamaan minulle joskus mitä heille kuuluu ja olemaan kotona kun käyn heillä kylässä. Toista minua kohtaan aktiivisista kummilapsista hoidin todella mielelläni joka päivä noin kaksi vuotta, sillä hoitopaikkaa ei kerta kaikkiaan ollut. Minä olin silloin työtön ja sain hoitotyöstä pientä palkkaa. Suhde kummilapseen vahvistui entisestään.
Kun molemmat ovat nyt aikuisten iässä pidämme yhä yhteyttä. Autan heit taloudellisesti ja olen myös laatinut testamentin heidän hyväkseen.
Kaikki lähti ihan siitä, että ne pienet ja söpöt kummilapset osasivat sanoa kiitos. Vanhempien asenne minuun kummina oli lämmin ja arvostava, joten eiköhän se kaikki lähde ihan ekaksi sinusta miten opetat lapsesi ymmärtämään kummiuden. Sanalla kiitos on valtava vaikutus!
Autat aikuisia taloudellisesti? Onko sinulla omia lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan tiennyt kummeistani mitään. Paitsi sen, että he ovat oikeasti olemassa. Jossain. Kysyin kerran pienenä äidiltäni, ketkä minun kummini ovat, mutta hän vastasi, että asiasta ei puhuta. Olipas tosi fiksusti muotoiltu vastaus. Kiitos äiti. En olisi koko kummiusasiaa sen kummemmin miettinyt, mutta pikkusisareni kummit olivat hyvin aktiivisia ja muistivat häntä lahjoin ja pitivät muutenkin kummiudestaan meteliä. Lopputulos oli, että ajattelin, että olen jotenkin täysin mitätön huono henkilö, josta kummitkaan ei piittaa. Asiaa olisi auttanut, jos vanhempani olisivat asiallisesti selittäneet, miksi minun kummini ovat näkymättömiä. Luulen, että vanhemmillani ja näillä kummeilla ovat välit menneet poikki jonkun asian vuoksi. Sitäkin tietysti mietin lapsuudessani, että mikä on voinut olla niin kauhea ja arka asia, että siitä ei voida edes puhua.
Lastenhoitoapua joku kerta kuussa? Törkeää hyväksikäyttöä. Ei ihme, jos välttelevät. Ei kummeja pidä häiritä ristiäisten jälkeen. Se on vain ele.