Hyvin rahallisesti toimeentulevat pariskunnat,

Ainakin toistaiseksi. Tulevaisuudesta ei tietysti voi koskaan tietää. Ikää tulee ja kaikenlaisia vaivoja iän myötä.

Pääsääntöisesti. Mutta ainahan elämässä on erilaisia vaiheita. Ylä- ja alamäkiä.

Kyllä. Nautimme toisistamme, elämästä ja lapsistamme. Kohteemme toisiamme hyvin.

Täytyy sanoa, että on. Lapset terveitä, mies osallistuu täysipainoisesti kotitöihin jne.

Ei kaikki, mutta ainakin taloudellinen turvallisuus tekee muista hankaluuksista helpommin siedettäviä.

Rahan lisäksi rakkautta, terveyttä ja ystäviä riittää. Elämä on aina vain mennyt parempaan suuntaan.

Melkolailla.

Kohtalaisen hyvin pyyhkii kyllä. Haaveilemme miehen kanssa että jäisimme töistä pois kokonaan kymmenen vuoden päästä.

N44

Periaatteessa joo, mutta ei sitten ihan kuitenkaan. En enää tiedä, onko tuo sama mies, jonka kanssa menin naimisiin, ja/tai miksi tunteeni ovat muuttuneet. Meillä on kyllä kivaa keskenämme suurimman osan aikaa, mutta esimerkiksi seksiin en tunne hänen kanssaan enää mitään halua. 

Meillä on hyvä parisuhde . Lapset ovat nyt teini-iässä. Ongelmia oli jonkun verran kun olivat ihan pieniä mutta selvittiin niistä vuosista. 

Mies on perheihminen. Oli jo jonkun aikaa etsinyt parisuhdetta joka päätyisi perhe-elämään. Tapaili aika paljonkin naisia ennen kuin ilmestyin kuvioihin. vaikeudet ekoina vuosina johtuivat siitä että en luottanut häneen. Nähnyt liikaa pettämistä lähipiirissä. Mies kun tajusi tämän niin minimoi työmatkat ja omat iltamenot.

Nyt kun lapset on isompia ja olen palannut työelämään niin se on selkeästi ollut hyvä juttu. Mies jakaa mielellään kotityöt ja lasten harrastusjutut etteivät ne jää mun harteille. Auttoi toki myös silloin kun olin kotona. Se että taloudellinen tilanne on loistava on selkeesti positiivinen asia myös prisuhteen kohdalla. Ei tarvitse miettiä niitä asioita.

Mä en ole halunnut ostaa omaa asuntoa tai taloa. Huonot muistot 90-luvulta omien vanhempien ja kaverien vanhempien parisuhteet loppuivat henkilökohtaisiin konkursseihin. Tuo oli siis todellinen epidemia ja olen aina yhdistänyt talon hankinnan+ lapset-kombinaation huonoon parisuhteeseen. Me ollaan siis asuttu jatkuvasti vuokralla ja se on itseasiassa ollut yksi asia joka on miehenkin mielestä ollut hyvä asia vaikka hän aluksi oli eri mieltä. Me suunnitellaan jatkuvasti tulevaisuutta etukäteen ja tehdään asioita niin että se onnistuu.

Lapsilla on vuosi ikäeroa. He kun lähtevät opiskelemaan niin me ostetaan oma asunto. Me voidaan ostaa se käteisellä. Mun mielestä ei ole jääty mistään paitsi vuokraamalla tähän asti. Paitsi ehkä stressistä. 

Mä uskon että ne ihmiset joilla on hyvä taloudellinen asema omaavat hyvän parisuhteen. Sitten on ne joilla näennäisesti on hyvä taloudellinen asema mutta oikeasti paljon lainoja yms. ja parisuhde kärsii siksi.