Lue keskustelun säännöt.
kummi(tuksetko?)
26.06.2006 |
Vähän alle vuoden ikäisen poikamme kummit eivät ole pitäneet minkäänlaista yhteyttä kummipoikaansa. Näemme aina silloin tällöin mummolassa, mutta eivät kysele kuulumisia eivätkä ota lastamme syliin. kummipoika on ollut enemmänkin yhteydessä kummeihinsa; kuvia ja kortteja on lähetelty. Kummit ovat kuitenkin mieheni veli ja hänen vaimonsa.
Meidän välit ovat kylmän asialliset. matkan varrella on ollut kaikenlaista mökötystä ja mielen pahoittamista ja anteeksi on pyydelty. Kummius alun alkaen tuntui vastahakoiselta, ei niinkään kunnia-asialta.
empä tiedä.. kummiutta, kun ei voi enää perua, mutta miten tästä eteenpäin. itse odotan kummiudelta vähän enemmän ja tiedän, että kummit myös (heillä on myös muita kummilapsia).
Kommentit (8)
Meillä on neljällä lapsella jokaisella 4 kummia. Ainoastaan yhden lapsen kummipariskunta pitää yhteyttä ja muistaa kummilastaan(oma siskoni ja hänen mies) Muiden lasten kummit ovat hävineet kuin tuhka tuuleen ristiäisten jälkeen vaikka innokkaasti tulivatkin kummeiksi ja olimme hyvissä väleissä. Harmittaa vaan suunattomasti:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välit oli kummeiksi pyydettäessä paremmat ja halusimme yrittää. kysyimme kummiutta vain toiselta puolisolta, ja siitä loukkaantuminen! isompia merkkipäiviä ei ole vielä ollut.
jouluna poika kyllä sai paketin, mutta enemmän minua harmittaa pojan puolesta se kylmyys ja välinpitämättömyys.
niin harkitkaa uusien kummien kutsumista. Vanhat pysyvät kummeina, mutta rinnalle voi ottaa uudet, jos perustelee asian hyvin. Kuvaamasi luultavasti riittää perusteluksi, ainakin meillä riitti.
että yhteydenpito on vastenmielistä. Olen huomannut, että hän ei ole väleissä oikein kenenkään kanssa, enkä ihmettele. Kyllä meillä väkisinkin jää yhteydenpito kummipoikaankin vähälle, kun äitiään emme kerta kaikkiaan jaksa kuunnella.
Tilanteita on tietysti erilaisia, joten en osaa neuvoa ap:tä. Mutta itse olen todella jättänyt kaiken ylimääräisen yhteydenpidon kummipojan äitiin minimiin. En kerta kaikkiaan jaksa kuunnella sitä v#¤%uilua kaikkia ja kaikkea kohtaan, joka vain sattuu olemaan eri lailla kuin ko hlö tekee/ajattelee. Valitettavasti ovat myös oman lapsemme kummeja.
Lopetin myös lahjoista kiittämisen, kun kertaakaan en siltä puolelta kuullut puolittaista kiitoksen sanaa. Myös lapsemme nimi " kelpasi" vasta harkinnan jälkeen, ja se piti erikseen ilmoittaaa, että on se _sittenkin_ ihan ok nimi. Ym, mitä en viitsi tähän listata.
Tosin perheen isä yrittää toisinaan vaimonsa törkeilyjä paikata, mutta silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsemme syntyessä olivat olleet vasta vähän aikaa yhdessä, eikä avovaimo ollut näyttänyt niitä kamalia puoliaan, esimakua kyllä oli jo saatu. Ajattelimme, että olemme kovinkin ystävällisiä pyytäessämme kummeiksi ja tavallaan toivotetaan tervetulleeksi sukuun, mutta mitä vielä. Kertakaikkisen kamala akka! Haukkuu ja huutaa ja puhuu törkeyksiä, puhumattakaan siitä, että lasta ei muisteta sitten millään tavalla. Tuo muistamattomuus on kyllä pienin paha. Onneksi näemme tosi harvoin, välimatkaa on paljon. Eikä kyllä aina täällä vanhempiensa luona käydessään tule edes katsomaan kummilastaan. Harmittaa, että pyydettiin kummeiksi, mutta minkäs sille enää voi.
Harmittaa koko juttu ihan älyttömästi !!!! Olisi kiva nähdä joskus omaa kummilastaan. Siis muutenkin kuin kerran vuodessa syntymäpäivillä.
miksi otitte kummeiksi jos teidän välillä oli ollut kismaa jo ennemmin?