Mitä ajattelit tänään?

Ihminen ajattelee tutkimusten mukaan kymmeniätuhansia ajatuksia päivittäin.

Joo, kaikenlaista on tullut ajateltua. Suurimmalla osalla ei mitään sen isompaa merkitystä.

Ajattelin että miten koppalakki piirretään.  Haluaisin punaiset housut. Mitähän tuo kissa ajattelelee meistä.

  Näitä ajattelin kotona. 

  kadulla kävellessäni ajattelin: Tuolla naisella on samantyyppiset kengät kuin minulla. Meillä on vanhempi auto kuin tuolla.  

Ihana aloitus! Tulen kertoo vähän myöhemmin kunhan olen syönyt

Ajattelin, että onneksi äiti kuoli ennen kuin veljeni, niin hän ei joutunut kohtaamaan veljeni kuolemaa. Mutta silti ajattelin, että äitini olisi varmaan ihan musertunut, ja se tuntuu minusta surullisemmalta kuin oma suruni. Ajattelin myös, että onko sillä mitään väliä mitä joku kuollut ajattelisi, jos eläisi. Ja miten vaikeaa on olla välittämättä siitä, mitä joku kuollut ajattelisi, jos voisi ajatella.

Taas se Turkki on avannut rajat, josta luin jo 10 vuotta sitten. On tämä pelleilyä ja showta. 

Zinc

Ajattelin aamulla kaikenlaista, mutta sitten tuli fiilis että lähden ajelulle vieden kaverin haudalle kynttilän ja samalla poikkean maalaispitäjän paikallisissa kaupoissa - ja sen teinkin. Se mitä ajaessa ajattelin - ei mitään muistikuvaa. Ajomatkaa tuli liki 200 kilometriä ja kynttiläkin oli maaöljykynttilä, että anteeksi vaan ilmasto-Gretalaiset...

Koskahan tämä pelleily loppuu. Taas varmaan jotain urpoja kus.päitä tänään.

Hyödytöntä. Ei se ole ennenkään mihinkään johtanut. Ei se tule mihinkään johtamaan.

Mitähän sitä sitten seuraavassa elämässä tekisi.

Sanoivat, että pitäisi vielä palvellakin näitä! Hah! Ja wtut palwelen. 

Zinc

Autolla ajaessa: miksi en osaa sähkötöitä? Tulkaa vaan sieltä ja ylittääkää suojatie. Mitenkä paljon tuo merivesi on noussut.

 Työssä ajattelin: Tällä tussilla ei tee mitään. Ikkuna on pölyinen ja minä osaisin pestä sen. ostanko  parsakaalia. Puhelin jäi autoon, onkohan akku tyhjentynyt. 

  Kahvilla: Nyt minä luen seiska-lehteä. Minua hävettää se. Miehen parrassa on muru. Tuo mies näyttää ihan lukion reksiltä.

Olen ajatellut paljon sitä, miten ajattelen. Jotkut kun kuulemma ajattelevat ajatuksensa kokonaisina lauseina ja ikään kuin puhuvat itselleen. Minä taidan kokea ajatukseni ennemmin tunteina, aistielämyksinä ja elokuvallisina kohtauksina, harvemmin puheena. On kyllä hiivatin vaikeaa yrittää saada kiinni ajattelustaan ja jotenkin jäsentää sitä.

Lopulta mietin, miksi edes aloin miettimään koko asiaa, sillä ajattelen asiaa niin intensiivisesti, etten osaa enää ajatella ollenkaan???

Tällainen päivä tänään.

Vierailija kirjoitti:

Ihana aloitus! Tulen kertoo vähän myöhemmin kunhan olen syönyt

  Kiitos sinulle. Jotenkin muistelen, että joku muu olisi tehnyt tämäntyyppisen aloituksen tällä viikolla, mutta en löytänyt sitä kysymystä enää vaikka olisin halunnut vastata.

  Kokeillaan siis uudestaan.

Ajattelin, että miten saisin heräteltyä toimintaa ja motivaatiota eräässä ryhmässä. Suunnitelma kehitteillä....

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut paljon sitä, miten ajattelen. Jotkut kun kuulemma ajattelevat ajatuksensa kokonaisina lauseina ja ikään kuin puhuvat itselleen. Minä taidan kokea ajatukseni ennemmin tunteina, aistielämyksinä ja elokuvallisina kohtauksina, harvemmin puheena. On kyllä hiivatin vaikeaa yrittää saada kiinni ajattelustaan ja jotenkin jäsentää sitä.

Lopulta mietin, miksi edes aloin miettimään koko asiaa, sillä ajattelen asiaa niin intensiivisesti, etten osaa enää ajatella ollenkaan???

Tällainen päivä tänään.

  Minä olen niitä, jotka  ajattelen jotain asiaa ja ajattelen mitä joku siihen vastaisi. Saatan ryhtyä jopa väittelemään sen kuvitellun vastaanväittäjän kanssa.

  Monesti olen myös ruvennut kääntämään englanniksi sen mitä ajattelen. Äh, tulee paljon noita ajatella-sanoja.

Itse olen koko päivän surrut koirani kuolemaa ja miettinyt, että haluaisin itsekin kuolla pois. 

Tänään en ole ajatellut oikeastaan mitään muuta kuin ihastustani. Miten rohkaistuisin tekemään aloitteen. Missä näkisimme. Mitä tekisimme, miten suutelisimme ja siitä eteenpäin. Herttaisia asioita ja todella rivoja,  jatkuvasti vaihdellen. Ajattelin hänen silmiään, olemustaan, hiuksiaan, katsettaan, huuliaan, ihanaa ääntään.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että onneksi äiti kuoli ennen kuin veljeni, niin hän ei joutunut kohtaamaan veljeni kuolemaa. Mutta silti ajattelin, että äitini olisi varmaan ihan musertunut, ja se tuntuu minusta surullisemmalta kuin oma suruni. Ajattelin myös, että onko sillä mitään väliä mitä joku kuollut ajattelisi, jos eläisi. Ja miten vaikeaa on olla välittämättä siitä, mitä joku kuollut ajattelisi, jos voisi ajatella.

 Aamulla kun heräsin ensimmäisen kerran ajattelin, että mitä sitten kun äiti kuolee. Mitähän ihmiset sanoisivat jos kuolisin nyt.  Ostan tänään viiniä. Mitä lääkäri sanoo kun verikokeen tulokset tulee.

  Nukuin ja herättyäni  ajattelin että olipa huonosti kirjoitettu kirja. Kohta pitää ostaa junalippu.  Stukassa on pelottelu-sireenit. 

   Iltapäivällä kaupassa ajattelin että onpa nuo sämpylät halpoja. Tuossa on smoothieta, en osta nyt. Tuo ukko jäi tötöileen tuon kärrinsä kanssa. Tuolla pojalla on hirveästi finnejä

-Voi hitto, olenkin lukenut jo tämän kirjan aikaisemmin 

-Toivottavasti anoppi ei tuo Koronaa tullessaan Thaimaasta ja toivottavasti se ei ylipäätään tuo mitään tuliaisia

-Kissa on nukkunut koko päivän. Se tietää taas yöllistä riehumista

-Alanko katsomaan Cmorelta Hamiltonin vai Heikolla jäällä? 

Lupasin lähteä kaverin seuraksi jonnekin bileisiin Sörnäisissä (?) Tässä olen nyt kuunnellut Ghostia ja lipittänyt viiniä.

.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koko päivän surrut koirani kuolemaa ja miettinyt, että haluaisin itsekin kuolla pois. 

Tämä on sellainen kommentti, että ei osaa laittaa peukkua ylös, eikä alas. Mutta otan osaa ja lähetän virtuaalihalauksia. Tuo on kamala tilanne. Jaksamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koko päivän surrut koirani kuolemaa ja miettinyt, että haluaisin itsekin kuolla pois. 

Voimia.. meidän perheen koira on 12-vuotias ja on alkanut pelottaa, miten pystyn käsittelemään sen kuolemaa jonain päivänä. Olen laittanut rasiaan pallon koiramme karvoja, jotta voin silitellä niitä sitten ikävässä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajatellut paljon sitä, miten ajattelen. Jotkut kun kuulemma ajattelevat ajatuksensa kokonaisina lauseina ja ikään kuin puhuvat itselleen. Minä taidan kokea ajatukseni ennemmin tunteina, aistielämyksinä ja elokuvallisina kohtauksina, harvemmin puheena. On kyllä hiivatin vaikeaa yrittää saada kiinni ajattelustaan ja jotenkin jäsentää sitä.

Lopulta mietin, miksi edes aloin miettimään koko asiaa, sillä ajattelen asiaa niin intensiivisesti, etten osaa enää ajatella ollenkaan???

Tällainen päivä tänään.

Minä ajattelen varmaan lähinnä kuvina ja puheena. En ajatuksissani puhu itselleni vaan selostan muille. Joskus kuvittelen selostuksilleni himmeän visuaalisesti kuuntelijan tai ajattelen tietyn tilanteen, jossa selostus tapahtuu, esim. psykologin vastaanotolla, tv:n keskusteluohjelmassa tai netin videossa.

Muistot ja tapahtumat mistä joku toinen kertoo, kuvittelen myös päässäni visuaalisesti.

Päänsisäisten mielikuvieni jatkaminen selostamalla auttaa minua keskittymään ajatteluun paremmin, koska puhetta on helpompi seurata ja jäsentää kuin epämääräisiä nopeasti vaihtuvia kuvia. En selosta kaikkea mitä ajattelen, vaan niitä ajatuksia mitä haluan jäädä miettimään.

En osaa yhtään kuvitella, millaista on ajatella ilman että mielessään näkee tai puhuu.

Kaverini kertoi että hän ajattelee esim. ihmisiä siten miten he saavat hänet tuntemaan. Kun minä ajattelen ketä tahansa, niin ajattelen aina sitä miltä se ihminen näyttää. Ja siihen päälle vasta kaiken muun, jos muuta on syytä ajatella. Ja luulin ennen, että kaikki tietysti ajattelevat näin. En minä edes tiedä miten kaikki saavat minut tuntemaan, joten on vaikea hahmottaa miten kaverini ajattelee.