Kaikki plussanneet

Haavelija91 kirjoitti:

Huomenta kaikki!

Onko kellään ollut alkuraskaudessa unettomuutta? Mulla siis viides rv ja koko tämän viikon oon herännyt JOKA YÖ klo: 04-05, ja siitä valvon noin. 2-3h, kunnes about klo 7.00 nukahdan uudestaan tunniksi-pariksi.

Tää on tosi rasittavaa kun herätessä silmät painuu kiinni mutta aivot täysin hereillä.

Melkein ootan jo sitä alkuraskauden jäätävää väsymystä 😂

Täällä yksi joka kärsi unettomuudesta ihan alusta joku muutaman viikon. Vessassa joutui käymään yöllä (ja joutuu edelleen) ja sen jälkeen en sitten nukkunut enää yhtään. Kävin aina n klo 03.00 vessassa ja valvoin niin pitkään että töihin piti nousta 6.30. Oli rasittavaa. Nyt uni tulee jo onneksi aikaisin ja yöllisten vessareissujen jälkeenkin :D

Mulla myös yöheräilyä ollut alusta asti! Toisella kolmanneksella huomasin et nukuinpa vähän tai paljon niin olin silti väsynyt ja valmis sänkyyn jo ennen kymmenen uutisia. 😂 Sittemmin kun vauvalle on tullut kokoa ja hengittäminenkin on tuntunut ajoittain raskaalta, nukkumisesta ei ole tullut yhtään mitään. Heräilin tunnin välein eikä hyvää asentoa tahtonut löytyä. Olo helpottui pari viikkoa sitten, voiko olla että vauva kääntyi lähtöasemiin eli päätarjontaan. Ainakin neuvolatäti kertoi painellessaan vauvan olevan kääntynyt oikein. Mainitsi myös että vielä on tilaa kääntyillä, eli ei välttämättä ole pysyvä helpotus omassa olossa. :D

Nykyään herään pari kertaa yössä, ekalla kerralla vessaan ja juomaan ja toisella kerralla puutuneen olon takia ja ähkin itseni toiselle kyljelle. :D

Uusi äitiyspakkaus on ihana. Harmi kun ei saatu sitä, valitsimme pakkauksen sijaan rahan jolla olen tehnyt vaate ja tarvike hankintoja. En siis pitänyt viime vuoden pakkauksesta ja siksi valitsin toisin.

Moikka!

Minäpä siirryn tuolta vauvakuumeilijoiden ketjusta tänne puolelle. Eilen plussasin, ja tänään piti testata uudestaan. Herkkä testi oli vaan kaapissa, ja vahva viivahan sieltä tuli.

En meinaa vaan käsittää sitä, että meille tulee vauva! Oireita ei juurikaan ole, nännit hieman arat ja turvotusta ollut ovulaatiosta lähtien. Mitenköhän paljon kuluu testejä, että ymmärrän sen vihdoin 🙈Mutta erittäin onnellinen ja kiitollinen olen tästä pienestä 😍

Ihanaa pieni mutta pippurinen!! Onnea ja tervetuloa odottajien joukkoon! 😊❤️

Mä oon pysyny nukkumaan hyvin pitkiä öitä paitsi viimeyönä, kun vatsakipu valvotti aamu viiteen. Sitten kun vihdoin nukahdin, oksennus herätti jo seitsemältä..

Pippurinen, tervetuloa mukaan 😊

Mäkin tykkäsin siitä uudesta pakkauksesta! Viivytän tilaamista varmaan niin pitkään kuin mahdollista, jotta mahdollisuudet tuon uuden saamiseen ois korkeammat 😁 Vielä kuukauden pystyy odottelee, laskettu aika heinäkuun lopulla 👍

Oon tähän asti voinut todella hyvin, mut nyt viikon (rv25 alkaen) olo on ollut enemmän ja vähemmän kremppainen! Nukkuessa puutuu lonkat, hyvää asentoa ei tahdo löytyä, heräilen paljon ja nukahtaminen vaikeaa, vatsaa kiristää, kolottaa sieltä ja täältä. Vaikka olihan se tiedossa, että koko raskaus ei voi sujua yhtä helposti kuin tähän asti! Tuntuu, että vatsakin on viimeisten parin viikon aikana ottanut kasvupyrähdyksen, pelottaa että kuinka iso siitä oikein kasvaa 🙈

Joku tuolla kommentoi valkovuodon määrästä. Mulla ainakin alusta asti ja yhä edelleen tosi runsasta, ja välillä nimenomaan oikein valahtaa. Jälleen suosittelen kestositeitä / -pikkarisuojia, olleet ainakin mun alapään pelastus kun nyt yli puoli vuotta jo putkeen on joutunut päivittäin pitämään (ennen tätä raskautta sekä tiputteluvuotoja että keskenmenoon päättynyt raskaus).

Onnea plussanneille! ❤️

Mulla vähän samoja fiiliksiä kuin Marsu1987. Tähän asti pahoinvointia lukuunottamatta olo ollut mainio mutta nyt alkaa tuntumaan kun rv 25 tulee täyteen. Kolottaa lonkkia, vihloo nivusia ja koko alakertaa, maha rupee painamaan, kylkiin pistää, puuskuttaa, potkut tuntuu välillä todella epämukavilta kun pitäisi keskittyä tutkimuksen kirjoittamiseen... Herään yöllä joka kerta siihen kun pitää vaihtaa asentoa ja käännyn kuin hidaatetusta filmistä kun nivusiin sattuu. Eikä tämä tästä enää helpotu 😅

Onnea Pippurinen😊

Täällä järkyttävää väsymystä, sekä pahoinvointia. Olen nyt viimeisenä neljänä päivänä oksentanut päivittäin 🤦🏼‍♀️Kohta rv8

Ensi viikolla neuvola ja varhaisultra🥰

Kiiltotähti, täälläkin järkyttävä väsymys, pahoinvointi painottuu iltaan mutta on kamalan voimakas. Tänään 7+6, maanantaina neuvola. Kipuja on välillä aika paljonkin. Valkovuotoa tulee koko ajan. Ja tämä itkuherkkyys! Märisen ihan siitä, että ulkona tuulee vaikka haluaisin auringonpaistetta 🤦🏻‍♀️ kuinka tiheästi neuvolasa seurataan Hb:tä? Työni puolesta pystyn seuraamaan sitä itsekin, ja jo nyt minun Hb on anemian puolella (110) yippunut 30 yksikköä 1.3. jälkeen, vaikka rautalisä on 200mg/päivä. Olen plussannur siis 31.3.20.

Pieni_mutta_pippurinen, onnittelut vielä ja tervetuloa joukkoon!

Villahuivi, mullakaan ei rauta tahdo imeytyä. Th ehdotti rv 23 neuvolakäynnillä raudan ottamista joka toinen päivä ja luonnollisen c-vitamiinin kera. Hb oli siis tippunut ensimittauksen jälkeen vaikka otin rautalisää joka päivä. Anemiaa mulla onkin ollut koko ajan, mutta viime mittauksella hb oli jopa vähän noussut kun toivoin vaan ettei tippuisi enempää. Hb mitattu mulla viikoilla 9, 23 ja 31 eli ei joka kerralla. Edelleen on alhainen mutta pääasia ettei ainakaan tipu enempää, viimeksi oli 120.

Mannapuuro, minulla huomenna neuvola. Minua pelottaa, että monen vuoden työ valuu hukkaan, jos neuvolassa ei oteta tosissaan raudanpuuteanemiaa, joka minulla on ollut ennen raskautta (menetin itse syntyessänj runsaasti verta, jonka myötä olen vakavasti raudan puutteinen ollut ikäni). Kolme vuotta hukkaan heitettyä raudan syöntiä, alkaa suolisto olla kovilla. Toivottavasti meillä neuvolassa saisi määräyksen rautainfuusioon. Koen, että vauva syntyy varmasti raudanpuutteisena jos minun Hb ja ferritiini laskevat tästä. Ja pelottaa vauva-arki, että kos se on yhtä vaikeaa kuin viime vuosi on ollut - ja minulla ei viime vuonna edes ollut vauvaa. Nytkin taistelen tämän järkyttävän uupumuksem, hengitysongelmien ja pahoinvoinnin kanssa. Ja rautavaraston vie vauva. Haluaisim että minua oikeasti hoidettaisiin, eikä vain jätettäisi huomioimatta minun vointia. Olen juuri saanut itseni sellaiseen kuntoon, että kykenen jo työntekoon ilman lamaavaa väsymystä. Toivon ettei raskaus vie sitä minulta romahduttamalla minun rautavarastoa.

Villahuivi ymmärrän huolesi. Mulla ollut kuukautisten alettua anemia ja alhaiset rautavarastot ja sen takia terveysongelmia. Vaikuttaa todella paljon omaan jaksamiseen ja arkeen. Mulle sanottiin, että usein ainakin hb paranee raskauden viimeisellä kolmanneksella. Ehkä raudan imeytyvyys paranee ja kroppa valmistautuu synnytykseen. Kannattaa neuvolassa kertoa tarkemmin, että osaavat sitten seurata. Neuvolassa saa ja kannattaa myös olla oma-aloitteinen jos kokee kaipaavansa jonkin asian kanssa extratukea. Voisit vaikka laittaa päivämääriä, rauta-annoksia ja mittaustuloksia ylös. Ja kyllä, vauva ottaa sinulta sen mitä tarvitsee. Kovasti jaksuja. ❤️

Mannapuuro, tiedän. Minulla aktiivinen seuranta ollut 3v, ja sain 2v aikana ferritiinin nousemaan 9-->72. Sitten romahti menkkojen myötä 40, josta vuoden ajan olen sitä nosyanut taas. Nyt viimeisim mittaus joulukuussa oli 70. Hb rautakuurin aikana ollut alkuun 110 - 115, sitten alkoi nousta ja n.1kk ennen raskautta Hb oli 146. Nyt enää 110 pinnassa. En saanut infuusiota, koska "pystyin" syömään rautaa suun kautta, mutta jouduin raudan aiheuttaan suolisto-ongelman vuoksi rajaamaan ruokavalioni tiukaksi. Vatsa ei kestä kovinkaan hyvin ruoka-aineita enää. Työterveyslääkäri oli nyt viimemmäksi eri mieltä ja suositteli infuusiota. Olen vaativassa ammatissa, työssäni ei ole varaa virheisiin. Olen vasta päässyt jotakuinkin "normaaliksi" työntekijäksi ja siksi minua huolestuttaa. En halua sitä pahaa aivosumua ja muuta. Toivottavasti neuvolan terkka ymmärtää. Lääkäristä en ole varma, mutta työterveyden lääkäri on ainakin tähän asti ollut ajantasalla asian tiimoilta.

Täällä on monella varmaan ollut samanlaisia fiiliksiä kuin mulla nyt. Pari päivää olin yllättävän levollisin mielin, kunnes tänään iski jonkinmuotoinen ahdistus. Pelottaa tuulimunaraskaus tai keskenmeno. Mitä, jos kaikki suunnitelmat ja toiveet valuu pois. Pitäisikö tässä vaiheessa olla jo enemmän oireita? Ei varmaankaan, ja se on toki yksilöllistäkin. Ei tunnu yhtään siltä, että olisin raskaana.

Nyt siis 4+1 (jos laskin oikein) ja huomenna soittavat neuvolasta takaisin. Varmaan myös varhaisultran varaan. Pitäisi olla murehtimatta, sillä se ei mitään auta. Tuntuu taas siltä, etten uskalla kunnolla iloita, ettei pettymys olisi niin kova, jos sykettä ei löydy. Mutta yhtä pahalta se joka tapauksessa tuntuu.

Pieni_mutta_pippurinen kirjoitti:

Täällä on monella varmaan ollut samanlaisia fiiliksiä kuin mulla nyt. Pari päivää olin yllättävän levollisin mielin, kunnes tänään iski jonkinmuotoinen ahdistus. Pelottaa tuulimunaraskaus tai keskenmeno. Mitä, jos kaikki suunnitelmat ja toiveet valuu pois. Pitäisikö tässä vaiheessa olla jo enemmän oireita? Ei varmaankaan, ja se on toki yksilöllistäkin. Ei tunnu yhtään siltä, että olisin raskaana.

Nyt siis 4+1 (jos laskin oikein) ja huomenna soittavat neuvolasta takaisin. Varmaan myös varhaisultran varaan. Pitäisi olla murehtimatta, sillä se ei mitään auta. Tuntuu taas siltä, etten uskalla kunnolla iloita, ettei pettymys olisi niin kova, jos sykettä ei löydy. Mutta yhtä pahalta se joka tapauksessa tuntuu.

Mä oon kans äärimmäisen ahistunu ja luen kokoajan tietoa tuulimunaraskauksista ja keskenmeno statiikoista. En osaa yhtään iloita tästä kun ei tiedä onko siellä edes vaavi kasvamassa 😭 Vielä tasan 2 vkoa varhaisultraan, nyt menossa siis 4+5.

Mulla muutamia oireita kyllä josta huomaan ettei ihan "normaali" tilassa olla🤣

Joka lorauksella tarkastan tuliko verta mutta runsasta valkovuotoa vaan jatkuvasti. Pissaaminen tuntuu vähän ikävältä, ei oikein pysty pusaamaan pissaa kun käy jotenkin vihlomaan/särkemään alavatsaa, vähän sellainen tunne kun jos olisi pidättänyt pissaa monta tuntia järkyttävässä hädässä.

Nännit kutiaa ihan älyttömästi ja edelleen herään yöllä 4-5 aikoihin. Vatsa on myös aika turvonnut enkä pysty laihistamaan, siitä tulee paha olo 😀 Nytkin töissä mun maha vaan roikkuu ja tasan näyttää siltä että olisin pidemmilläkin kuukausilla vaikka näin alussa oonkin. Noh, kukaan ei oo mitään kysellyt, ainakaan vielä😀

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille. ♥️

Haaveilija91, täällä on kans tuota inhottavaa tunnetta pissaamisen yhteydessä. Muita oireita ei sitten oikein edelleenkään ole, paitsi että maha on turvonnut isommaksi kuin viimeksi oli puolivälissä raskautta.

Keskiviikkona olisi se toinen "ensimmäinen" neuvolakäynti, viimeksi siis vain tarkistettiin ultralla viikot ja sovittiin uusi aika myöhemmäksi.

Onnea ja tervetuloa uusille! :) 

Voin samaistua Pieni_mutta_pippurinen ja Haavelija91 teidän tunteisiin. Alkuun se oli juuri tuota. Kovin ahdistavaa ja stressaavaa, kun mistään ei voi olla varma ja kaikki on niin epävarmaa. Se helpottaa kyllä ajan kanssa ja varsinkin, kun pääsee ensin neuvolaan juttelemaan ja sitten mikäli on varhaisultra ja tyypin pääsee näkemään :) Mutta se odottaminen ja niiden tunteiden ja ajatusten kanssa kamppailu on kyllä uuvuttavaa. Tuntuu, että tämä raskaus kulkee tietyissä etapeissa. Ensin saa sen plussan ja on innoissaan. Sitten tulee pelko onko kaikki kuitenkaan kunnossa. Sitten mahdollinen varhaisultra ja taas on innoissaan. Sitten taas jännittää ja odottaa sitä varsinaista ultraa (sikiöseulonta) onko siellä kaikki kunnossa, kuten myös että pääsee "turvallisille viikoille". Ei oo helppoa :D Puoliso puhuu, että turha stressata, että siellä se tyyppi kasvaa ja antaa hänen olla rauhassa. Suloista <3 Toista se on kuitenkin itse näin odottavana osapuolena!

Itselläni tuli merkittävästi helpottava olo tuon sikiöseulonnan jälkeen, kun kaikki ultrassa näytti olevan kuten pitää ja tulokset seulonnastakin tuli pikaisesti ja näytti ettei ole merkittävää riskiä kromosomipoikkeavuuksiin. Myös fyysinen olo on helpottanut, joten kaikinpuolin, kuten sanotaankin, niin tämä toinen kolmannes on helpompaa :) Olen myös pystynyt treenaamaan jälleen noin kolmen kuukauden tauon jälkeen ja jopa kevyesti lenkkeillyt! Aika on madellut, mutta mennyt toisaalta todella nopeasti. Helppoa se ei ole kuitenkaan ollut! Kyllä ne tietyt ajatukset ja tunteet yhä elää takaraivossa.

On tässä silti omat pelkonsa ja jännityksensä yhä vaikka on päästy hyvän matkaa viikoissa eteenpäin ja konkreettisia vastauksiakin siihen, että kaikki näyttäisi olevan kuten pitää. Keskityn kuitenkin siihen, että on nyt onnellinen ja nauttii tästä, kun tällä hetkellä ainakin kaikki hyvin <3 Tsemppiä! Hyvä, kun täällä pääsee kuitenkin keskustelemaan :) Itsellä myös neuvola on ollut helpottava taho.

Itse olen nyt kummissaan, kun jo näkyvä vatsani on kadonnut :D Nähtiin ohimennen puolison perhettä ja he sanoivat, että onpa vatsa kasvanut ja nyt tosiaan näyttää ihan siltä, että olen raskaana. Kuulemma koko olemus on sellainen "pullat uunissa" :D Nyt kuitenkin alkanut näyttää siltä, kun vain laihtuisin laihtumista. Saan vedettyä vatsankin taas sisään (mitä tähän asti ei ole onnistunut ilman, että jää pieni pömppis). Minulla alkoi heti alusta asti turvotus (mulla turpoaa maha TODELLA helposti ihan vaan jo menkoista tai jos syön paljon) ja se on kyllä vaihdellut koko tämän raskausajan. Koskaan se ei ole kuitenkaan näin huomattavasti kadonnut. Luin kyllä jostain, että toisella kolmanneksella alkuraskauden hormonien aiheuttama turvotus saattaa hälventyä huomattavasti. Tämä tuli vaan niin puskista, että ihan hämmästyin :D Kuin BLING ja vatsa on poissa! :D Näkyvä vatsani on siis ollut juurikin vain turvotusta, sillä kohtu sekä tyyppi ovat vielä niin pieniä ja tuolla vatsanpeitteiden alla, ettei niitä pysty erottamaan vielä. Sitten tietenkin mieleen puskee väkisinkin ne huoliajatukset, kuten: "Mitä jos lapsi on kuollut?!" Loogista right? :D Hämmentävää, kun tottui jo siihen, että sekä vatsa, että rinnat ovat jotenkin todella turvonneet ja olokin on todella raskaana. Sellainen "raskaus kauneus" :) Nautin siitä kovasti! Nyt on taas jotenkin "tyhjä" olo, eikä sellainen että olisi raskaana. Haalea viiva mahassa kuitenkin yhä näkyy (se tuli jo todella varhain) sekä alamahaa vihloo silloin tällöin ja rinnat ovat yhä kipeät. Turvotus kuitenkin katosi ja minulla on ikävä sitä! :D Muilla samoja kokemuksia?

Doggo, toivottavasti siellä kaikki hyvin! <3 Ikävää kuulla miten neuvola reagoi tilanteeseesi :( Harmittaa sun puolesta. Niiden pitäisi aina sanoa, että "hyvä, kun soitit, älä huoli, seurataan tilannetta". Eikä mitään, että "valmistaudu pahimpaan, tässä nettisivut". Jaksamista! <3

Hei!

Täällä kanssa aivan uusi plussannut, sunnuntaina testi näytti että raskaana 2-3 viikkoa Clearblue-testillä!

Meillä plussa tarttui mukaan jo yk1 ja nyt jännitetään miten kaikki menee. Kaikki raskauteen liittyvä on tietenkin uutta ja lisäjännityksen tähän tuo että asun Espanjassa. Huomenna olisi jo ensimmäinen lääkärinkäynti ja ei ole mitään tietoa mitä tulee tapahtumaan. Täällä Espanjassa lääkärinmeno pelottaa jo tämän korona viruksen vuoksi, koska täällä ei saa liikkua kotoa mihinkään muualle kuin kauppaan ja apteekkiin. Onneksi espanjalainen mieheni saa tulla mukaan ensimmäiselle käynnille.

Meillä tämä vauva projekti lähtikin käyntiin nopeasti jo tämän vuoden puolella kun joudumme siirtämään lokakuun häät ensi vuodelle viruksen takia ja päätimme yrittää vauvan hankintaa ennen häitä minun ikäni vuoksi, täytän tänä vuonna 36.

Täältä on ihana ollut lukea teidän julkaisuja ja olen oppinut jo paljon uutta sanastoa raskauteen liittyen.

Minkälainen ensimmäinen neuvoo käynti on Suomessa ja milloin se normaalisti tehdään?

Täällähän minä. Viime viikolla vuosin kolmena päivänä verta pienen määrän. Tällä viikolla nyt olen sekä ma ja ti vuotanu kesken työpäivän pienen määrän. Raskausoireet kuitenkin ennallaan ja hieman muuttaneet muotoa mm. Huimausta illalla ja etovaa oloa aamuisin. Rinnat edelleen kipeät.

Neuvola puhelu oli kamala, mutta tänään käytin neuvola chattiä ja sieltä sain parempaa ja tukevampaa keskusteluapua. Ajattelin huomenna tai ylihuomenna tehdä viimeisen viikkonäytöllisten testin. 5 päivää sitten oli raskaana 2-3, eli vielä olisi se +3 näkemättä..... Jotenki en edes uskalla tehdä ja tuntuu että haluan vaan viivytellä testiä.

Kuitenkin pelko on kokoajan läsnä ja tästä en kyllä pääse ennenkuin saan jonku vastauksen. Rv6+3 menossa ja tänään chatis neuvolatäti sano että jos haluan nii kannattaa mennä varhaisultraan vasta rv7 joten ensiviikkoon on odoteltava.

Helpottavaa kuulla, että muillakin on ollut samanlaisia pelkoja ja fiiliksiä. Neuvola-aika on kesäkuun ekalla viikolla. Ensi viikolla selviää, onko mahdollista käydä varhaisultrassa kunnallisella puolella, vai varaanko ajan yksityiselle.

Nyt sitten vaan odottamaan 😄Haluaisin ravata jossain neuvoloissa ja ultrissa vaikka joka viikko, ja tuntuukin oudolta, että näin pitkään oon oman onneni nojassa 🙈Tekisi mieli tehdä jotain konkreettista vauvaan liittyen, mutta mitä se tässä vaiheessa voisi olla? Äitiyspakkauksen jo tsekkasin ja herkistyin siitä, että joskus nuo vaatteet on meidän pikkuisen päällä 😍