Miten lohduttaa nuorta leskeä?

joskus riittää sekin että on lähellä, halaa ja antaa itkeä olkaansa vasten, tuntea, että ei ole yksin. Ja tietenkin auttaa näissä arjen askareissa, mitä muut ovat jo käsitelleet. Mutta se, että jotkut ihmiset sanovat sen, että kyllä sinä aikanaan unohdat tämän asian, siis miksi ihmeessä pitäisi unohtaa joku sellainen jota sydämestään rakastaa. Aika kultaa muistot, tiedän sen, mutta unohtaa ei voi koskaan, radiosta kuulu kappale joka palauttaa rakkaat muistot pintaan, tai jokin tuoksu leijailee nenään jne. Ja se että sanotaan ylös ulos ja lenkille, ei ei ei ja ei! Se vain alkaa ahdistamaan, kun ei anneta surra rauhassa, tuntuu että itsekkin tukehtuu. Sekin satuttaa, kun ei osata sanoa, otan osaa suruunne tai ilmaista mitenkään sitä, että olisi kiinnostunut koko tapahtuneesta, vaan olla niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja vältellään puhumasta koko asiasta.

Itse pidin kännyä yöt vierelläni ekan puol vuotta ainakin, kun ystävältä menehtyi lähin ihminen. Jos voit, niin auta arkiaskareissa, jotka moisessa tilanteessa eivät häneltä ehkä itse luonnistu.

hoida aluksi arkea, vie ruokaa ja keksi jotain tekemistä, sitten kun he jaksavat. t. eräs leskeksi jäänyt, jonka melkein kaikki ystävät hylkäsivät aluksi

Vauvaa ottaisin mieluusti hoitoon että ystäväni saisi hoitaa asioita kaikessa rauhassa. Mutta miten asian esittää? Kehtaanko kutsua/hakea hänet ja vauvat meidän luokse ettei tarvitse yksin olla juhannusta ja murehtia asioita?

Reippaasti pyydät mukaan! Käytännön apu on nyt tärkeintä, kauppareissut, siivoamiset, kenties hautajaisten järjestäminen hänen apunaan. Vakuuta, että otat mielelläsi osaa hänen elämäänsä nyt kun se on vaikeaa!

Ties vaikka ystäväs yrittäis itsemurhaa yksikseen. Hae vaan ihmeessä hänet teille, jos mahdollista. Tai mene heille tms. Anna tunne, ettei ole yksin, että joku välittää. Ei sen kummoista tartte olla. Välillä soittaa, että " Mitäs teille kuuluu?" tai kutsuu iltakahville tms. Ei mitään korulauseita, ei hienoja surunvalittelukukkia, vaan konkreettista apua, kuten vauvan vaipanvaihtoa tai kaupassakäyntiä tms.

Vierailija:

Vauvaa ottaisin mieluusti hoitoon että ystäväni saisi hoitaa asioita kaikessa rauhassa. Mutta miten asian esittää? Kehtaanko kutsua/hakea hänet ja vauvat meidän luokse ettei tarvitse yksin olla juhannusta ja murehtia asioita?

Ja ap, olet hyvä ihminen ja ystävä.

esim. " tulkaa meille syömään sunnuntaina, laitan ruoat valmiiksi kello kaksi" .

Ehkä voisit nyt ainakin aluksi tarjota seuraasi juhannuksena, täytyy toki kieltäytymistäkin kunnioittaa, jos ystäväsi ei tosiaankaan jaksa. Ehkä voisita käydä kuitenkin hänen luonaan, jos hän ei tule luoksesi juhannuksena. t.3

Haemme heidät mökille jonne mekin olemme menossa lasten kanssa. Tai jos hän ei halua vauvan kanssa lähteä jään minä sitten sinne jos hän tahtoo.



Onneksi kerkesivät sentään yhdessä päättää vauvan nimen ja sopia kastepäivästä. Ellei hän nyt halua siirtää niitä. Minä taidan lapsen kummina (tulevana kummina ja kokkina) tehdä heille ristiäis tarjoilut ja hautajaisiin ruuat ym jos minun annetaan tehdä. Vai tuppaanko minä liikaa jos teen tarjottavat?

Mene sen sijaan sinne ja huolehdi, että vauva on kuivissa ja syötetty. Huolehdi että vauvalle on puhtaita vaatteita, laita pyykit koneeseen ja kuivumaan. Siellä käy varmasti muitakin. Soita ja kysy onko siellä muita. Jos on, niin ehdota, että tulet illemmalla käymään. Ja ole valmis jäämään yöksi, jos siellä ei satu olemaan muita. Älä tyrkytä, että voit hoitaa vauvaa, vaan että hoidetaan vauvaa yhdessä vaikka sen yön yli.

Se on ihan yleisesti muutenkin tapana. En minäkään leiponut ristiäisiin itse juuri mitään. Mummi, mummo, käly ja naapurikin tekivät minulle kaikki valmiiksi. Sillä vaan, jos hänestä on jotenkin noloa ottaa leipomiset lahjana vastaan.

pitkin metsäteitä ja sitten ajavat jonnekkin metikköön ja tappavat itsebnsä.

Vierailija:

pitkin metsäteitä ja sitten ajavat jonnekkin metikköön ja tappavat itsebnsä.

Vierailija:

pitkin metsäteitä ja sitten ajavat jonnekkin metikköön ja tappavat itsebnsä.

Vierailija:

pitkin metsäteitä ja sitten ajavat jonnekkin metikköön ja tappavat itsebnsä.

Muita vaihtoehtojahan ei ole?

kun oma mieheni kuoli, olisin tottavie toivonut, että joku olisi tullut ja ottanut lapset hetkeksi, edes muutamaksi tunniksi JOSKUS. Oli aivan älyttömän raskasta viedä lapset mukaan joka paikkaan ja aina. Jos unohtui ostaa joku kaupasta, ei muuta kuin kaikki lapset taas ulkovaatteisiin ja kauppaan, jopa hammaslääkäriin piti raahat kaikki mukaan. Ap:n ystävän vauvahan on tosi pieni, jos ei häntä ole edes vielä kastettu, ei kai kukaan sen ikäistä nyt tietenkään hoitoon ota, mutta sitten myöhemmin.

Mutta todella pelkään, että synnytyksen jälkeinen hormonimyrsky ja nyt tämä tragedia voisivat olla aika hirveä yhdistelmä, jos nainen ihan yksin.



Tiedän pienempiäkin hoidossa olleita vauvoja, mutta tässä tilanteessa pelkään naisen mielenterveyden puolesta ja hänen täysin yksin jättämisensä voi olla huono idea. Mieluummin menee sitten vaikka hoitamaan vauvaa hänen kotiinsa.