Kenellekään tullut tunne pikkulapsiarjessa, että oma koti olisi vankila?

Ei.

Mikset lähde niiden pentujen kanssa pihalle?

Lapsillehan se on vankila. Heti jos yrittää karata, niin joku lähtee perään ja hakee takaisin. Pahimmillaan pistetään kalterien taakse (pinnasänky) tai kahleisiin (valjaat).

Mies poissa viikot työn takia eli ihan yksin lasten kanssa. Niin välillä väsyttää. Menevät hoitoon osan kuukaudesta niin silloin on kivaa.

"I give this prison two stars for the food but four stars for the rape." 

T: Kotiäiti-Spiderman 

Vierailija kirjoitti:

"I give this prison two stars for the food but four stars for the rape." 

T: Kotiäiti-Spiderman 

Suomalaisissa vankiloissa saa kyllä ihan viiden tähden ruuatkin. Ei ole mitään makaronimössöä niin kuin lapsiperheiden kodeissa tai amerikkalaisissa vankiloissa.

Onhan se siinä mielessä vankila, että mihinkään et voi lähteä etkä mitään tehdä ottamatta huomioon lasten tarpeita ja tunteita.

Ennen pystyin lauantaina vaikka lukemaan pari tuntia kirjaa, käymään lounaalla ja sitten menemään kaupungille kiertelemään. 2- ja 4-vuotiaan kanssa sama tuntuu hyvin epämiellyttävältä ja on osittain mahdotontakin.

Jos lapsilla on siirtymätilanteissa vaikeuksia, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Ahdistaa kaikenlainen kotoa pois lähtö, mutta ahdistaa myös olla kotona kokoajan.

Tulen hulluksi jos en jo ole. Vanhassa talossa, lapset jaloissa, appivanhemmat asuu samassa pihassa. Tukehdun kohta. Muutan kohta lasten kanssa pois ja jätän miehen vanhemmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan olisi kannattanut ajatella, ennekuin lapsia tekee.

Käsittämätöntä näiden äitien jatkuva valitus pikkulapsi arjesta.

Mikseivät he visioi tilannetta etukäteen, että elämä lapsen /lapsien kanssa on muutakin ihanaa ruusunpunaista arkea. Äititys on nykyisin oma valinta ja jos kaduttaa, ei voi syytellä ketään muuta kuin itseään.

Ei se tarkoita että katuu lapsia, jos puhuu myös niistä vaikeista ja ikävistä asioista. Ihan niin kuin missä tahansa asiassa, myös vanhemmuudessa on puolensa ja puolensa.

Älä lue tällaisia, jos et kestä sitä että joku purkaa niitä vanhemmuuden vaikeampia puolia. Otsikosta kyllä näkee aiheen.

Enempi hullujen huonetta taitaa muistuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan olisi kannattanut ajatella, ennekuin lapsia tekee.

Käsittämätöntä näiden äitien jatkuva valitus pikkulapsi arjesta.

Mikseivät he visioi tilannetta etukäteen, että elämä lapsen /lapsien kanssa on muutakin ihanaa ruusunpunaista arkea. Äititys on nykyisin oma valinta ja jos kaduttaa, ei voi syytellä ketään muuta kuin itseään.

Ei se tarkoita että katuu lapsia, jos puhuu myös niistä vaikeista ja ikävistä asioista. Ihan niin kuin missä tahansa asiassa, myös vanhemmuudessa on puolensa ja puolensa.

Älä lue tällaisia, jos et kestä sitä että joku purkaa niitä vanhemmuuden vaikeampia puolia. Otsikosta kyllä näkee aiheen.

Se on taas joku omaa sädekehäänsä kiillottava Erinomainen Ihminen. Ei noille kannata vastata mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan olisi kannattanut ajatella, ennekuin lapsia tekee.

Käsittämätöntä näiden äitien jatkuva valitus pikkulapsi arjesta.

Mikseivät he visioi tilannetta etukäteen, että elämä lapsen /lapsien kanssa on muutakin ihanaa ruusunpunaista arkea. Äititys on nykyisin oma valinta ja jos kaduttaa, ei voi syytellä ketään muuta kuin itseään.

Ei se tarkoita että katuu lapsia, jos puhuu myös niistä vaikeista ja ikävistä asioista. Ihan niin kuin missä tahansa asiassa, myös vanhemmuudessa on puolensa ja puolensa.

Älä lue tällaisia, jos et kestä sitä että joku purkaa niitä vanhemmuuden vaikeampia puolia. Otsikosta kyllä näkee aiheen.

Tämä!

Ja ap, tiedän tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se siinä mielessä vankila, että mihinkään et voi lähteä etkä mitään tehdä ottamatta huomioon lasten tarpeita ja tunteita.

Ennen pystyin lauantaina vaikka lukemaan pari tuntia kirjaa, käymään lounaalla ja sitten menemään kaupungille kiertelemään. 2- ja 4-vuotiaan kanssa sama tuntuu hyvin epämiellyttävältä ja on osittain mahdotontakin.

Jos lapsilla on siirtymätilanteissa vaikeuksia, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Ahdistaa kaikenlainen kotoa pois lähtö, mutta ahdistaa myös olla kotona kokoajan.

Sen voi monin tavoin ihan itse valita, että millä tavalla ottaa huomioon ne lasten tarpeet ja tunteet. Se on asennekysymys ja erittäin paljon myös kasvatuskysymys.

Esimerkiksi ennen vanhaan paljon useammilla vanhemmilla kuin nykyään oli se ajatus, että lapsi saa näkyä mutta ei kuulua ja toisaalta, että lapsilta vaadittiin tosissaan tottelevaisuutta.

Myös 2v:n ja 4v:n kanssa ollessa voi lukea pari tuntia kirjaa jos haluaa. Ehkä välillä joutuu keskeyttämään kirjan luvun, mutta onnistuu se kuitenkin. Myös lounaalla käynti onnistuu, vaikka toki joutuu auttamaan lapsia syömisessä. Kaupungillakin voi kierrellä, kunhan on totuttanut lapset tiukkaan kuriin, eli ei jankata ja riehuta eikä esim. kaupoissa kosketa tavaroihin ilman lupaa. Voi toki olla, että pienemmän jalat väsyvät, mutta sitten voi vaikka ottaa rattaat tai kantorepun mukaan.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se siinä mielessä vankila, että mihinkään et voi lähteä etkä mitään tehdä ottamatta huomioon lasten tarpeita ja tunteita.

Ennen pystyin lauantaina vaikka lukemaan pari tuntia kirjaa, käymään lounaalla ja sitten menemään kaupungille kiertelemään. 2- ja 4-vuotiaan kanssa sama tuntuu hyvin epämiellyttävältä ja on osittain mahdotontakin.

Jos lapsilla on siirtymätilanteissa vaikeuksia, niin siinäpä sitä sitten ollaan. Ahdistaa kaikenlainen kotoa pois lähtö, mutta ahdistaa myös olla kotona kokoajan.

Sen voi monin tavoin ihan itse valita, että millä tavalla ottaa huomioon ne lasten tarpeet ja tunteet. Se on asennekysymys ja erittäin paljon myös kasvatuskysymys.

Esimerkiksi ennen vanhaan paljon useammilla vanhemmilla kuin nykyään oli se ajatus, että lapsi saa näkyä mutta ei kuulua ja toisaalta, että lapsilta vaadittiin tosissaan tottelevaisuutta.

Myös 2v:n ja 4v:n kanssa ollessa voi lukea pari tuntia kirjaa jos haluaa. Ehkä välillä joutuu keskeyttämään kirjan luvun, mutta onnistuu se kuitenkin. Myös lounaalla käynti onnistuu, vaikka toki joutuu auttamaan lapsia syömisessä. Kaupungillakin voi kierrellä, kunhan on totuttanut lapset tiukkaan kuriin, eli ei jankata ja riehuta eikä esim. kaupoissa kosketa tavaroihin ilman lupaa. Voi toki olla, että pienemmän jalat väsyvät, mutta sitten voi vaikka ottaa rattaat tai kantorepun mukaan.

Et oo 2-vuotiasta nähnytkään :D

Ja pointtihan, että kyllä voi tehdä noita asioita, mutta vaatii paljon enemmän ennakkovalmisteluja ja kaiken huomioimista.

Ja ennen nyt vaan ei ollut kaikki paremmin. En edes siitä jaksa aloittaa sen enempää.