Miten sopeutua ajatukseen, etten koskaan enää tule olemaan työelämässä?

Omasta halustasi vai jostain muusta syystä?

Vierailija kirjoitti:

Omasta halustasi vai jostain muusta syystä?

Haluaisin tehdä mielekästä työtä, mutten saa Suomessa sellaista hoitoa, joka mahdollistaisi työnteon.

Vähän sama. Olen ollut pitkään pois työelämästä osittain omasta halusta, sopeutumattomuudesta ja siksi, että en ole saanut töitä. 

Hassu ajatus, että voin olla lopun elämääni näin. 

Jossain vaiheessa ulkopuolinen paine työntekoon häiritsi eniten, mutta ei sekään enää. Tiedän itse, että minulla on tarpeeksi työtä tällä hetkellä.

Ajattelemalla: ei se ole niin vakavaa. Elämässä on muitakin asioita, kuin työnteko. Jos on jostain syystä jäänyt työelämästä pois, pitää koittaa sopeutua ja ymmärtää, miksi on käynyt näin.

Suomalaiset ovat liian puritaanisia työnteon suhteen. Jos on tipahtanut työelämästä pois, siitä pitäisi vielä henkisesti kärsiä ja "rangaista" itseään siitä. Tämä siis sen lisäksi, että talous kärsii.

Pitäisi olla itseään kohtaan lempeämpi ja käydä vaikka Espanjassa katsomassa, miten ihmiset suhtautuvat työntekoon. Siellä ajellaan vespalla pisin rantoja parhaana työaika vailla huolen häivää. Tai päiväntasaajalla. Istutaan majassa mietiskelemässä päivät pitkät.

Ei ihminen kuole työn puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama. Olen ollut pitkään pois työelämästä osittain omasta halusta, sopeutumattomuudesta ja siksi, että en ole saanut töitä. 

Hassu ajatus, että voin olla lopun elämääni näin. 

TT-tuellako vain sitten elelette te työhön "sopeutumattomat"? Tuskin tuosta mitään kyvyttömyyseläkettäkään saa, jos sitä ei meinaa saada edes halvaantunutkaan kun aina sopisi vaikka johonkin puhelinmyyjätyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemalla: ei se ole niin vakavaa. Elämässä on muitakin asioita, kuin työnteko. Jos on jostain syystä jäänyt työelämästä pois, pitää koittaa sopeutua ja ymmärtää, miksi on käynyt näin.

Suomalaiset ovat liian puritaanisia työnteon suhteen. Jos on tipahtanut työelämästä pois, siitä pitäisi vielä henkisesti kärsiä ja "rangaista" itseään siitä. Tämä siis sen lisäksi, että talous kärsii.

Pitäisi olla itseään kohtaan lempeämpi ja käydä vaikka Espanjassa katsomassa, miten ihmiset suhtautuvat työntekoon. Siellä ajellaan vespalla pisin rantoja parhaana työaika vailla huolen häivää. Tai päiväntasaajalla. Istutaan majassa mietiskelemässä päivät pitkät.

Ei ihminen kuole työn puutteeseen.

Mutta turhan murehtimiseen voi kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama. Olen ollut pitkään pois työelämästä osittain omasta halusta, sopeutumattomuudesta ja siksi, että en ole saanut töitä. 

Hassu ajatus, että voin olla lopun elämääni näin. 

TT-tuellako vain sitten elelette te työhön "sopeutumattomat"? Tuskin tuosta mitään kyvyttömyyseläkettäkään saa, jos sitä ei meinaa saada edes halvaantunutkaan kun aina sopisi vaikka johonkin puhelinmyyjätyöhön.

En tiedä edellisistä mutta itse elän kuntoutustuella, muuta en saa. Puhelinmyyjän työ ei ole edes mielestäni mitään oikeaa työtä koska siinä on usein provisiopalkka.