Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle, miten tätä elämää oikein kuuluu elää?
05.02.2020 |
Oon kohta 30v, mutta tuntuu että oon ihan hukassa sen kanssa miten tätä elämää oikein kuuluu elää. Tuntuu, että monet ihmiset ympärillä vaan elää elämää, tekee valintoja ja elää niiden kanssa tyytyväisinä, eikä sen kummemmin mieti muuta. Mun elämä on junnannut jo vuosia paikoillaan kun en osaa päättää mihin suuntaan elämässä lähtisin. Oon ehtinyt vaihtaa alaa jo kahdesti ja taas mietin alanvaihtoa. Ei ole miestä tai lapsia. Elämä tuntuu loputtomalta valintojen suolta. Miten ihmeessä sitä osaa tehdä ne oikeat valinnat elämässä? Tuntuu, että elämässä on tsiljoona uravaihtoehtoa tai urapolkua. Puolison valintakin tuntuu mahdottomalta. Entä jos 10v tai 20v päästä huomaa tehneensä täysin väärät valinnat ja huomaa vaan elämän valuneen hukkaan?
Kommentit (26)
Ei ole oikeita valintoja, eikä myöskään niin vääriä valintoja, että valintojen tekemistä kannattaisi pelätä. Elämä on jatkuvasti kulkeva virta. Suurin virhe on olla tekemättä valintoja, silloin vain ajelehdit.
Valitse, mitä valitset ja korjaile tarvittaessa. Muiden ihmisten elämät näyttävät aina selkeältä, kun niitä katselee vain ulkoa päin.
Elä ja nauti. Älä turhaan pelkää. Pääasia on tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja lukea paljon kirjoja sekä harrastaa runsaasti kaikkea muutakin kulttuuria. Noin syntyy hyvä elämä.
Ja rakasta ja laula!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää pitää elää vastuuntuntoisesti, niin että pärjää omillaan, eikä jätä suurta hiilijalanjälkeä taakseen.
No mitä sinä haluat?? Selvitä mitä haluat ja tavoittele niitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä teet, kunhan teet töitä!! Sillä vain sillä on merkitystä elämässä. Kysy keltä vain. Onnella ei ole mitään väliä. Mut koita sit kuolla heti ku jäät eläkkeelle, koska sit oot vaan riesa yhteiskunnalle eläkkeittesi kanssa.
Älä viitsi nuorelle ihmiselle! Jospa se ottaakin tosissaan😁
Tämä on sellainen asia, jonka jokainen joutuu pähkäilemään itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on sellainen asia, jonka jokainen joutuu pähkäilemään itse.
Mutta sitä kyllä kannattaa pähkäillä muita kuunnellen. Ei ketään totellen tai sokeasti uskoen, mutta eri näkökulmia hakien.
Mun mielestä kyse ei ole siitä, että tehdään oikeita valintoja, vaan siitä, että tehdään valinnoista oikeita.
Toisin sanoen ei voi tietää, mikä valinta olisi oikea tai onko edes mitään oikeaa valintaa. Vi vain valita jotain ja sitten elää niin, että siitä tulee mahdollisimman hyvä - tai valita uudestaan jos se on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli. Mieti, mitä haluat ja teet päätökset sen hetken parhaiten käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Eli mitä haluat ja mikä suunta voisi olla hyvä kokonaisuutena. Miksi ihmeessä polun edes pitäisi olla automaattisesti suora? Hyviä innovaatioita voi syntyä juuri silloin, kun eri näkökulmia ja kokemuksia yhdistelee. Ei se ole mikään oikotie onneen, että menee suoraa, nopeaa polkua tietylle uralle, jossa jatkaa eläkkeelle saakka. Toki se voi olla helpompaa kuin alan vaihto. Ei tulevaisuudesta ja kaikista asioista tiedä kuin jälkikäteen. Asenne ratkaisee aika monta asiaa.
Onko sulla helikopterivanhemmat? Tai muuten ylisuojelevat ja kontrolloivat. Sellasten lapsilla on nuorina aikuisina ja aikuisina just tollasia ongelmia, aivokuvissa jopa näkyy muutoksia sillä alueella aivoissa jossa päätöksenteko tapahtuu.
Teoria on, että jos pienestä lapsesta lähtien yliautetaan ja tehdään paljon puolesta, ja manageroidaan lapsen elämää, niin päätöksenteon kyky ei kehity. Sit aikuisuus on just tollasta angstaamista ja hukassa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1: Älä mieti yhtään mitä muut ajattelevat!
2: Valitse vain sellaisia juttuja joista nautit ja jotka kiinnostavat sinua.
3:Omat arvot on tärkeä tietää, jotta voi tehdä itselleen oikeita valintoja. Silloin ei voi tehdä vääriä valintoja.
4: Arvoja ovat sellaiset asiat kuten rehellisyys, totuus, vapaus, ilo, oikeudenmukaisuus, riippumattomuus. Arvoja ei ole sellaiset jutut kuten; lapsi, valkoinen sohva tai laihuus.
Arvot ovat sellaisia, mitkä sinulla on aina. Ne jäävät jäljelle, kun kaikki muu on tuhoutunut. Vaikka olisit ylivelkaantunut, syöpäsairastunut ja ilman rihman kiertämää metsässä puuhun sidottuna, niin sinulla on ne sinun arvot. Ne on riippumattomia ulkoisista olosuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla helikopterivanhemmat? Tai muuten ylisuojelevat ja kontrolloivat. Sellasten lapsilla on nuorina aikuisina ja aikuisina just tollasia ongelmia, aivokuvissa jopa näkyy muutoksia sillä alueella aivoissa jossa päätöksenteko tapahtuu.
Teoria on, että jos pienestä lapsesta lähtien yliautetaan ja tehdään paljon puolesta, ja manageroidaan lapsen elämää, niin päätöksenteon kyky ei kehity. Sit aikuisuus on just tollasta angstaamista ja hukassa oloa.
Just just
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa kummoisia täsmäneuvoja, kun en voi tietää mitä sinä haluat elämältä, mutta ehkä kannattaa tehdä oma kevyt-raskas elämänlista johon listaa asioita, joita haluaa ehtiä esim.1-3 vuoden sisällä tutkia, oppia, kokeilla ja tavoitella.
Elämässä kannattaa sivistää, tanssia, kasvaa ja kaunistautua. Voisit vaikka heittäytyä, eksyä, herätä ja kokeilla tuntemattomia ja vieraita maailman ovia ja lumoutua kun tietää olevansa yksi, ainoa ja ainutkertainen ihminen.
Elämässä on vain yksi todellinen vihollinen ja se on pelko. Kun on läsnä itselleen on avoin koko maailmaan. Elämässä on yksi suuri vaatimus ja se on rohkeus tehdä oma elämä ja ennenkaikkea valita mitä haluat olla.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla helikopterivanhemmat? Tai muuten ylisuojelevat ja kontrolloivat. Sellasten lapsilla on nuorina aikuisina ja aikuisina just tollasia ongelmia, aivokuvissa jopa näkyy muutoksia sillä alueella aivoissa jossa päätöksenteko tapahtuu.
Teoria on, että jos pienestä lapsesta lähtien yliautetaan ja tehdään paljon puolesta, ja manageroidaan lapsen elämää, niin päätöksenteon kyky ei kehity. Sit aikuisuus on just tollasta angstaamista ja hukassa oloa.
Havaitsen itsessäni jotain tälläistä. Tietyllä tavalla olen määrätietoinen mutta toisaalta en osaa olla varma isommista päätöksistä ja jatkuvasti kyseenalaistan niitä etenkin kun vaihtoehtoja on liikaa tai niiden eteen täytyisi tehdä paljon. Alan sitten miettimään josko toinen vaihtoehto olisikin parempi ja/tai haluanko edes tätä.
Miten tähän saa muutoksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti niin kuin muut kertovat tai vähintään niin, mikä on "ihanne".
Viisaita vastauksia, kiitos. ❤️ Ap
Maailma näyttäytyy niin kauniina, jos on elänyt kuin Ciccioliina.
Aiheesta: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Jeesuksen tunnetuin ja lainatuin opetus lienee rakkauden kaksoiskäsky, joka kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa ja toisiamme. Kuulostaa kauniilta, mutta mitähän se käytännössä tarkoittaa?
Rakasta Jumalaa
Jumalan rakastaminen on jotain paljon enemmän kuin tunne. Se on sitoutumista tunteiden vaihtelusta huolimatta, seuraan hakeutumista, levollista luottamista, tarrautumista, joskus painimistakin. Se on Jumalan asettamista elämässämme etusijalle, olimme me missä tilanteessa tahansa.
Ensimmäinen käsky sanoo asian kaikkein selvimmin: sinulla ei saa olla muita jumalia. Mikään ei saisi nousta elämässämme Jumalaa tärkeämmäksi.
Jumalan rakastaminen on konkreettisesti myös Jumalan sanassa, Raamatussa, pysymistä. Johannes kirjoittaa kirjeessään: ’’Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa.’’ (1. Joh. 5: 3.)
Rakkaudessa Jumalaa kohtaan on jotain samaa kuin lapsen rakkaudessa isäänsä kohtaan. Se on kiintymistä, turvautumista, kuuntelemista ja tottelemista, ja samalla luottamista siihen, että Isä tietää parhaiten.
Rakasta lähimmäistä
Raamatun kymmenen käskyä on hyvin punottu ohjenuora siitä, mitä lähimmäisen rakastava kohteleminen tarkoittaa.
Lähimmäisillä ei tarkoiteta ainoastaan meidän rakkaitamme ja ystäviämme, vaan ihan ketä tahansa ihmistä, jonka kanssa tällä pallolla elämme. Lähimmäistä ei saa satuttaa, eikä hänestä saa puhua pahaa. Toiselta ei saa varastaa, ei edes salaa toivoa jotakin toisen omaa itselleen. Vanhempia tulee kunnioittaa ja aviopuolisolle on pysyttävä uskollisena.
Myös muualta Raamatusta löytyy käskyjä ja selkeitä neuvoja siihen, miten meidän tulisi käyttäytyä toisiamme kohtaan.
Jeesus antaa Vuorisaarnassaan konkreettisen neuvon niihin tilanteisiin, joissa me emme tiedä miten toimia: tehkää toiselle se, mitä tahtoisitte itsellenne tehtävän. Jos asetamme itsemme toisen paikalle, tilanne selkenee usein kummasti.
Huomionarvoinen asia on myös se, miten käsky loppuu: ’’niin kuin itseäsi’’.
On tärkeää, että samalla kun opettelee rakastamaan muita, on myös oma itsetunto kunnossa.
Vähän niin kuin lentokoneessa: onnettomuustilanteessa täytyy laittaa ensin happimaski omille kasvoille, sitten vasta voi auttaa muita. Jumalan luomuksina ja rakkaina lapsina me voimme ajatella itsestämme, että hei, minä olen tärkeä.
Mitä sitten, kun rakkaus ei riitä?
Jokainen meistä on syntinen ihminen, ja rakkauden kaksoiskäsky jos mikä osoittaa sen meille yhä uudelleen. Jatkuvasti saamme huomata, että tahallaan ja vahingossa rikomme sitä.
Meistä ei ole rakastamaan Jumalaamme ja lähimmäistämme niin kuin pitäisi. Jos emme teekään tietoisesti pahaa toisillemme, jätämme tekemättä hyvää. Joskus rakkautta ei tunnu olevan ollenkaan.
Juuri meidän rakkaudettomuutemme ja vajavaisuutemme tähden on kuitenkin Jumalan Poika lähetetty maailmaan, kärsinyt ristillä ja noussut kuolleista. Me saamme luottaa, että Jumalan armo riittää joka kerta, kun huomaamme taas toimineemme väärin. Saamme uskoa rikkomuksemme anteeksi ja aloittaa jälleen puhtaalta pöydältä.
Se rakkaus, millä me täällä pystymme rakastamaan, on seurausta siitä, että Jumala on ensin rakastanut meitä. Häneltä me saamme rukoilla rakkautta toisiamme kohtaan.
Kun kuitenkin toimimme väärin, on aika pyytää toiselta anteeksi. Ja samalla tavalla kuin Jumala antaa meille anteeksi, saamme mekin opetella armahtamaan toisiamme. Rikkinäisiä me täällä olemme kaikki, mutta Jumala on onneksi meitä paljon suurempi.
’’Siinä on rakkaus − ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.’’ (1. Joh. 4: 10).
18, todella hyvin kiteytetty se oleellisin tästä elämästä. ❤️ Ap
Minut jätettiin aika paljon oman onneni nojaan lapsena, eli ei ollut helikopterivanhemmat. Sain kyllä lukea, harrastaa jne. mitä halusin. En silti osaa/uskalla tehdä isompia päätöksiä näin aikuisena. En tiedä, missä asua, pitäisikö seurustella, mihin työhön sopisin, edes millaista hius- tai vaatetyyliä pitäisin.
Ihan sama mitä teet, kunhan teet töitä!! Sillä vain sillä on merkitystä elämässä. Kysy keltä vain. Onnella ei ole mitään väliä. Mut koita sit kuolla heti ku jäät eläkkeelle, koska sit oot vaan riesa yhteiskunnalle eläkkeittesi kanssa.