Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten autan mahd. masentunutta 16-vuotiasta?
03.02.2020 |
Huomasin muutama päivä sitten reidessä viiltojälkiä, ei näyttänyt edes vaan pintaraapaisuilta. Kysyin hieman järkyttyneenä mutta rauhallisena niistä, ja tyttö lähti ovet paukkuen huoneeseensa. En oo sen jälkeen saanut mitään irti hänestä, ei kuulemma tarvitse välittää ja kaikki on muka hyvin.
Koulu menee hieman huonommin kuin yläasteella, luulisin että vaikeustason noustessa, en ole siitä niin huolissaan, keskiarvo edelleen yli 8. Ei saanut kavereita lukiosta.
Muutenkin sulkeutunut, koulusta tulee suoraan kotiin, menee huoneeseensa, kuulemma vain yksi kaveri. Näyttänyt jo monta kuukautta vähän surumieliseltä eikä ole antanut mitään tietoa miksi. Olihan sillä ne angstiajatkin, mutta luulin että ne meni jo pari vuotta sitten.
Itse erosin kaksi vuotta sitten isästään, eivät tapaa vaikka lähekkäin asuvat. Musta saa kyllä päättää itse mitä tekevät keskenään. Tyttö ei vaikuttanut kovin harmistuneelta erosta, olihan meillä kotona yhteiselon aikaan aika kireää.
Ehdotin että voisi mennä koulussa puhumaan jollekin, jos ei minulle. Ei kelpaa. Mitä teen? Varaanko ajan jollekin psykologille?
Kommentit (14)
Ammattiapua ja heti.
Mun tytär masentui kun oli 14 v. Makasi 3 kuukautta sängyssä, ei puhunut mulle mitään. Ei kavereita. No mä en saanut tyttöä ammattiauttajalle, mutta istuin itse sängyn vieressä ja sitten menin ja hankin tytölle hevosen. Sillä sain likan ylös sängystä, oltiin yhdessä tallilla ja siitä alkoi uusi kausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluterveyden huolto ohjaa oikeeseen hoitoon.
Kiitos neuvoista. Kai sitten kirjoitan jotain viestiä kuraattorille tai koulupsykologille. Kielsi mua kyllä auttamasta moneen kertaan, mutta kai sitä on pakko? Mitä sitten teen jos toi ei suostu menemään? Raahaan sen sinne?
Pelottaa hieman, että onko tuolla taustalla jotain kiusaamista. Mistään ei oo koskaan kertonut, mutta eipä kerro kuulumisiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän itse ei halua hoitoa niin on hyvin vaikea tilanne. Oman lapsen kohdalla siihen meni yli vuosi. Ja sitten piti odottaa monta kuukautta terapian alkamiseen.
Hyvä kun huomasit että jotain on vialla, toivottavasti hän jossain vaiheessa pystyy puhumaan edes sinulle.
Yritä saada joku kontakti tyttäreesi. Esimerkiksi joku tekeminen.
Älä sano, että olet huolissasi, koska hän ajattelee pian olevansa taakka ja lisämurhe jopa sinulle.
Oletko koskaan pyytänyt lapseltasi anteeksi, että ette osanneet saada aikuisina asioita järjestykseen niin, että tyttärelläsi olisi voinut olla riidattomampi ja ehjempi lapsuuden perhe. Eli ota vastuu kaikesta itsellesi. Ymmärrä, että ero sattuu, vaikka väittäisi muuta.
Kerro, että ymmärrät ja muistat omasta elämästäsikin, että nuoruuteen kuuluu paljon myllerrystä, osa ihan pohjaltaan biologisia muutoksia hormooneissa ja aivotoiminnassa.
Tee selväksi, että jos ja kun hän on valmis kertomaan asioistaan sinulle, niin olet siinä häntä varten.
Nuorta kannattaa myös hieroa ja rapsutella. He ovat vielä kuitenkin lapsia ja kaipaavat vanhempiaan ja sitä tunnetta, että välillä voi vielä olla ihan pieni ja turvassa vanhemman vieressä.
Ammattilaiset auttavat jos et millään saa suhdetta tyttäreesi toimimaan, mutta kuulostaa kyllä siltä, että sinun kannattaa olla vahvasti vanhempi.
Ja jos et osaa olla äiti, hae itsellesi siihen tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada joku kontakti tyttäreesi. Esimerkiksi joku tekeminen.
Älä sano, että olet huolissasi, koska hän ajattelee pian olevansa taakka ja lisämurhe jopa sinulle.
Oletko koskaan pyytänyt lapseltasi anteeksi, että ette osanneet saada aikuisina asioita järjestykseen niin, että tyttärelläsi olisi voinut olla riidattomampi ja ehjempi lapsuuden perhe. Eli ota vastuu kaikesta itsellesi. Ymmärrä, että ero sattuu, vaikka väittäisi muuta.
Kerro, että ymmärrät ja muistat omasta elämästäsikin, että nuoruuteen kuuluu paljon myllerrystä, osa ihan pohjaltaan biologisia muutoksia hormooneissa ja aivotoiminnassa.
Tee selväksi, että jos ja kun hän on valmis kertomaan asioistaan sinulle, niin olet siinä häntä varten.
Nuorta kannattaa myös hieroa ja rapsutella. He ovat vielä kuitenkin lapsia ja kaipaavat vanhempiaan ja sitä tunnetta, että välillä voi vielä olla ihan pieni ja turvassa vanhemman vieressä.
Ammattilaiset auttavat jos et millään saa suhdetta tyttäreesi toimimaan, mutta kuulostaa kyllä siltä, että sinun kannattaa olla vahvasti vanhempi.
Ja jos et osaa olla äiti, hae itsellesi siihen tukea.
Älä nyt vaan ala pyytelemään anteeksi ja selittelemään jälkikäteen asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä saada joku kontakti tyttäreesi. Esimerkiksi joku tekeminen.
Älä sano, että olet huolissasi, koska hän ajattelee pian olevansa taakka ja lisämurhe jopa sinulle.
Oletko koskaan pyytänyt lapseltasi anteeksi, että ette osanneet saada aikuisina asioita järjestykseen niin, että tyttärelläsi olisi voinut olla riidattomampi ja ehjempi lapsuuden perhe. Eli ota vastuu kaikesta itsellesi. Ymmärrä, että ero sattuu, vaikka väittäisi muuta.
Kerro, että ymmärrät ja muistat omasta elämästäsikin, että nuoruuteen kuuluu paljon myllerrystä, osa ihan pohjaltaan biologisia muutoksia hormooneissa ja aivotoiminnassa.
Tee selväksi, että jos ja kun hän on valmis kertomaan asioistaan sinulle, niin olet siinä häntä varten.
Nuorta kannattaa myös hieroa ja rapsutella. He ovat vielä kuitenkin lapsia ja kaipaavat vanhempiaan ja sitä tunnetta, että välillä voi vielä olla ihan pieni ja turvassa vanhemman vieressä.
Ammattilaiset auttavat jos et millään saa suhdetta tyttäreesi toimimaan, mutta kuulostaa kyllä siltä, että sinun kannattaa olla vahvasti vanhempi.
Ja jos et osaa olla äiti, hae itsellesi siihen tukea.
Älä nyt vaan ala pyytelemään anteeksi ja selittelemään jälkikäteen asioita.
Äläkä ala jauhaamaa mistään nuoruuden myllerryksistä...
Meillä oli samanlainen tilanne. Kun totesin olevani huolissani, ovet paukkuivat tyttö sulkeutui kun simpukka. Kerran sitten automatkalla totesin jälleen olevani kovasti huolissani ja varanneeni ajan nuorisopsykiatrille. Tytär meni sinne vastentahtoisesti ja mököttäen, mutta tuli helpottuneena pois.
Hän sai lähetteen nuorisopsykiatrille polille. Aloitettiin lääkitys ja terapia, DG masennus. Puolen vuoden jälkeen tilanne on huomattavasti parantunut, saatiin tytär takaisin synkkyyden kourista. Tyttö kertoi ettei masennukseltaan tajunnut kuinka masentunut oli, on nyt iloinen että "pakotin" hänet lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puolen vuoden jälkeen tilanne on huomattavasti parantunut, saatiin tytär takaisin synkkyyden kourista. Tyttö kertoi ettei masennukseltaan tajunnut kuinka masentunut oli, on nyt iloinen että "pakotin" hänet lääkäriin.
Meillä täsmälleen sama kokemus. "Onneksi äiti pakotit mut sinne."
Koeta saada tytöltä edes puolittainen lupa hakea apua. Laita viesti kouluterveydenhoitajalle tai koulupsykologille. He ohjaavat eteenpäin. Joudut vielä moneen kertaan houkuttelemaan ja patistamaan tyttöä vastaanotoille, koska tie on pitkä ja kivinen, ennen kuin apua saa ja hoitoon pääsee. Nuori joutuu kertomaan asiansa monelle ihmiselle, eikä se ole helppoa. Jaksa olla tukena, älä luovuta. Laita asia vireille heti tänään.
Pitää krijotella tänään jotain viestiä koululle ja koittaa vielä puhua tytölle. Koitin kysellä kuulumisia kun tuli kotiin, vastauksena mutisten "iha ok" :(. Tuntuu että hänestä vaan päivä päivältä huokuu pahaa oloa enemmän. Toivottavasti saatais kaikki kuntoon joskus.
Alue: Aihe vapaa
up