Yhteiskunnassa jossa yleisen mielipiteen mukaan kuka tahansa on parempi kasvattaja lapselle kuin oma vanhempi

perhesuhteet kärsivät. Yksikään lapsi ei hyödy siitä, että hänet laitetaan päiväkotiin vuoden ikäisenä ja sen jälkeen lasta kasvattavat vaihtuvat päiväkodin työntekijät. Vanhempia ja sisaruksia nähdään pahimmassa tapauksessa pari-kolme tuntia päivässä.

Tässä yhteiskunnassa ei äitiyttä arvosteta. Jo töistä äitiysvapaalle jäädessään työkaverit kyselevät, että koska palaat takaisin. Pahimmat maalaavat jo ennen lapsen syntymää kauhukuvat siitä, että vapaan jälkeen olet työelämälle hyödytön, etkä saa eläkettäkään kun vaan "makoilet" lapsen kanssa kotona. Varsinkin ensimmäisen lapsen saavat ovat älyttömässä paineessa palata nopeasti töihin, etteivät vaan jää jostain paitsi ja muutu tarpeettomaksi työelämässä.

Nyt kun naisvaltaisilla aloilla alkaa olemaan työvoimapula, koska miehiä ei edelleenkään ole saatu houkuteltua kasvatus- ja hoiva-aloille, tehdään "tasa-arvon" nimissä sellaista politiikkaa, joka laittaa vielä enemmän painetta naisille. Isät kotiin, koska sairaanhoitajaa tarvitaan töissä. Ja samaan aikaan syyllistetään, että naiset eivät synnytä tarpeeksi. Onko yllätys, että tämä yhteiskunnan ja työelämän ilmapiiri ei erityisemmin houkuta lapsen tekoon. Teit niin tai näin, niin aina väärinpäin.