Nettirakkaushuijauksista mietin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti ne haksahtaa, jotka ovat aivan ensimmäistä kertaa tekemisissä internetin ja siellä tapahtuvan kanssakäymisen kanssa. Yleensähän nämä onkin niitä vanhempia about keski-ikäisiä Reinoja ja Pirjoja.

Minun tietämäni tapaukset ovat ihan 70-luvulla syntyneitä.

T. Pirjo Reinon vaimo

Juuri näin ja me ollaan niitä jotka ihan ensimmäisenä alkoi käyttää tietokoneita ja nettiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kuusikymppisen naisen, joka kuvitteli brittiläisen supertähden rakastuneen häneen. Nainen oli tämän keikalla ja sen jälkeen tänä artistina esiintynyt profiili otti naiseen mesessä yhteyttä. Viesteissä tämä artistin kuvan käyttöönsä varastanut henkilö kehui tätä naista, kertoi nähneensä hänet keikalla yleisössä (nainen oli ilmoittautunut somessa tapahtumaan). Viestittely eteni pian tosi tunteelliseksi, nainen oli rakastumassa tähän tähteen, ja tosiaan uskoi, että tämä miljardööritähti oli myös rakastumassa häneen.

Yritimme puhua järkeä, mutta mikään ei auttanut. Tällä viestailevalla profiililla ei ollut kavereita eikä aktiivisia sivuja. Tietenkään profiili ei ollut tämän artistin virallinen profiili sinisellä väkäsellä. Ko. artisti oli jopa itse virallisella sivullaan varoittanut nimissään esiintyvistä some-huijareista. Huijari jäi ilmeisesti myös tämän koko tapahtumaketjun aikana toisaalla kiinni, sillä hänen profiilinsa katosi. Pian ilmestyi kuitenkin uusi, uudella varastetulla kuvalla. Tämä uusi profiili jatkoi naisen kanssa vietittelyä.

Syitä tähän? No, yksinkertaisuus, turhamaisuus, huono kielitaito (ei tunnista viestikaverinkin puhuvan huonoa englantia), jääräpäisyys (neuvot eivät mene perille) ja ennen kaikkea erittäin kuormittava elämäntilanne, johon tämä "romanssi" toi valoa.

Pyysikö tämä veikkonen rahaa?

Ainakaan muille ei myönnetty tätä, sehän olisi paljastanut huijauksen. Lupaili kyllä keikkalippuja seuraaville Suomen keikoille. Voi olla, että tarinan seuraavassa käänteessä olisikin tarvittu tilisiirto, jotta nuo liput saa haltuunsa, rahat saisi sitten takaisin siellä keikalla.

Kaksi selitystä minulla on. Toinen on se, että ihminen kokee niin suurta surua ja vastoinkäymistä, että on siitä vähän sekaisin eikä kykene ajattelemaan analyyttisesti. Monestihan on kirjoitettu, että sitä huijausta edelsi avioero, kuolema, sairautta yms. Ei pitäisi koskaan aliarvioida, mitä suru tekee ihmiselle, sen tietää vasta kun sen kohtaa. Ja jos on ihan yksin eikä kukaan rakasta niin osa ihmisistä on niin rakkaudenkipeitä, että uskovat mitä tahansa.

Toinen on sitten, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat oikein ammattitaitoisia omalla alallaan, mutta ovat helposti huijattavissa. Minulla on tällainen anoppi, aivan ihana rakastettava ihminen, älykäs ja taitava opettaja. Mutta uskoo mitä tahansa, vähän väliä on jotain huijausta menossa. Eli lehtikauppiaat ja kaiken maailman ”ystävämyynti” ja ovelta ovelle kauppiaat vievät rahat. Hirveän kauan pitää takoa omaisten järkeä päähän näissä tilanteissa ja sittenkin hyvin surullisena sitten lopulta uskoo, että se uusin huijaus olikin vain huijaus. Onneksemme ei ole näihin rakkaus-huhuihin langennut, taitaa riittää muuten vientiä.