Lue keskustelun säännöt.
Mitä muuta saat parisuhteeltasi kuin läheisyyttä?
31.01.2020 |
Kysyn tätä siksi kun aloin oikein tosissaan miettimään miksi olen puolisoni kanssa. Meillä ei ole oikein mitään muuta yhteistä kuin omaisuus ja lapset. Emme tee yhdessä mitään muuta kuin katsotaan illat telkkua ja pari kertaa vuodessa matkustetaan. Ei harrastuksia, muutama miehen puolelta tullut "yhteinen" ystävä. Ei edes ulkoilla yhdessä. Pesänrakennusvaihekin on jo ohi. Mietin että onko mulla nyt joku itsenäistymisvaihe (olen yli nelikymppinen) vai onko tämä ihan normi parisuhde niinkuin muillakin? Kertokaa omastanne.
Kommentit (16)
Syvällisiä keskusteluja. Tykkään olla vaimoni seurassa. Arki on itsessään jo mukavaa toisen kanssa emmekä kaipaa mitään elämyksiä tai yhteisiä harrastuksia. Välillä käymme kävelyllä tai hiihtämässä tai kahvilla yhdessä, mutta pääasia niissäkin on yleensä hyvät keskustelut. Kyllä me ollaan ajateltu niin, että löysimme toisissamme sielunkumppanit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli nelikymppinen taallakin, mies kolmekymppinen.
Me viikolla yleensa vaan syodaan pitkan kaavan kautta ja katetaan poyta natiksi, nautitaan viinia ja saatetaan jumahtaa ruokapoytaan juttelemaan viela ruokailun jalkeenkin. Puhutaan yleensa "maailmanpolitiikkaa" tai ihan vaan kirjoista joita ollaan luettu, tai suunnitellaan tulevia tekemisia (keikkoja, ravintolareissuja, lomamatkoja).
Jos on kelvollinen ilma, pakataan yleensa reppuun termari ja voileipia, ja mennaan metsaan koiran kanssa. (Kelvollinen ilma on kaytannossa aina, ellei sada.) Tama yleensa viikonloppuisin.
Pelaillaan lautapeleja tai kootaan palapelia. Joskus ihan vaan katsotaan Netflixia, tai elokuva sangyssa makuuhuoneen telkkarista.
Kaydaan yhdessa salilla.
Viikonloppuisin, ellei ole jotain viikonloppureissua (tai joskus ihan vaan paiva toisessa kaupungissa), kutsutaan joko ystavia kylaan tai kylaillaan itse. Perjantaisin tosin yleensa ollaan vaan kotona, laitetaan kynttiloita ja jotaan kivaa musiikkia, syodaan tapaksia ja juodaan punaviinia. (Seuraan saa tosin aina liittya.) Saatetaan menna ulos syomaan, ja/tai baarikierrokselle. Keikoille, teatteriin, ym "kulttuuritapahtumiin", vaikka kirkkokonsertteihin jos niikseen tulee.
Kevaisin/kesaisin/syksyisin sitten puutarhahommia ja sadonkorjuuta, sadon sailomista ym. Ja ok-talossa on aina jotain puuhastelua, maalaamista ym.
Sunnuntaisin yleensa saunotaan iltapaivalla, tahan yhdistetaan ruuanlaitto grillaamalla heti kun on sen verran lammin, etta terassilla tarkenee myos syoda. Kesalla on myos kiva pakata koriin viinipullo ja piknik-tarvikkeet ja pyorailla jonkun lammen/jarven rannalle chillailemaan.
Ihan vaan semmoista pikku puuhastelua mista molemmat tykkaa. Ollaan aika samanlaisia ihmisia, perusrauhallisia eika kovin materialistisia. Viihdytaan kotona kahdestaankin.
Niin ja toki myos matkustellaan yhdessa, talle vuodelle olisi suunnitelmissa toukokuussa matka Kanarialle ja ehka jouluksi Lappiin.
Meillä on yhteiset harrastukset, lisäksi aina on hauskaa keskenämme. Huumorintaju on samanlainen, musta sellainen ja ulkopuolisille mysteeri. Lisäksi saan lämpöä, läheisyyttä, seksiä ja taloudellista turvaa. Tässä on kaikki mitä haluan ja tarvitsen. Yhdessä yli 20 vuotta.
Arjen tehtävien jakamista. Puoliso on enemmän kotona, joten hän ottaa niistä isomman vastuun, mutta kummankaan ei tarvitse hoitaa kaikkea yksin, oli kyse sitten siivoamisesta, ruuanlaitosta tai laskujen maksamisesta.
Kuuntelijan ja keskustelukumppanin. On joku, jolle kertoa työpäivästä ja muista ajankohtaisista asioista.
Harrastuskaverin. Retkeilemme, pelaamme sulkapalloa, käymme uimahallilla, kesäisin moottoripyöräilemme ja hoidamme puutarhaa Käymme pari kertaa kuussa kuuntelemassa live-musiikkia ja satunnaisesti elokuvissa.
Tuen ja turvan. Jos toinen sairastaa, toinen hoivaa ja huolehtii. On olkapää, johon nojata, kun lähipiirissä on surua.
Matkakumppanin. Teemme useita matkoja vuodessa.
Nuo nyt ainakin tulivat mieleen.
Eihän tuo teidän suhde nyt hyvältä kuulosta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei se vielä voisi hyväksy muuttua. Kissa pöydälle ja parisuhdeterapiaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saa kuin vittuilua ja kiukuttelua.
Kuulostaapa ihanalta! Meilläkin alkuun tehtiin yhteisiä asioita, mutta jossain välissä totesin että kaikki "yhteinen" oli mieheni. Hän ei ole koskaan ollut halukas tutustumaan minun ystäviini ja heidän puolisoihin. Vaan ystäväpariskunnat ovat olleet hänen kavereidensa tai työkavereidensa kautta. Tekemiset, matkat,isot hankinnat- kaikki on loppujen lopuksi menneet hänen toiveidensa ja tahtonsa mukaan. Hän ei arjessa ole mitenkään dominoiva (enemmänkin selkärangaton sohvaperuna joka ei ota VASTUUTA mistään) mutta tällaisissa päätöksissä minä olen ollut joustava. Ehkä lastenkin vuoksi. Olen välttänyt konfliktit. Olen katkeroitunut vuosien varrella. En ole elänyt omaa tai yhteistä elämää vaan oikeastaan mieheni elämää. Tälle voi tietysti tehdä jotain ja lakata surkuttelemasta, mutta mieluummin parantaisin tätä jo olemassa olevaa. On vaan todella hankalaa avata asiaa ihmiselle joka ei yhtään halua ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vuosikaudet saanut tuota kaikkea muuta.
Edes suukkoa ainakaan kahdeksaan vuoteen, saati sitten muuta läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni antaa minulle suuseksissä ihania orgasmeja.
Et tainnut ymmärtää kysymystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme molemmat tiedonhaluisia ja käymme pitkiä keskusteluja mitä erilaisimmista aiheista, faktapohjaisten aiheiden lisäksi myös syvällisiä keskusteluja ihmisyyden eri puolista. Joskus nuorempana keskustelimme läpi yön, vaikka aamulla piti lähteä töihin.
Huumorintajumme sopii hyvin yhteen, saamme siis naurua jokaisen päivään, molemmat.
Yhteisten lisäksi meillä on myös erilliset elämämme ja kiinnostuksen kohteet sekä ystävämme.
Ei parisuhteemme silti ole aina ihanteellinen. Molemmat osaamme kiukutella ja riidellä naurettavistakin asioista ja vetää hernettä nenuun ihan vain väärinymmärtämisen takia.
Pitkässä liitossa sitä joka kasvaa yhteen toisen "omaa elämää kunnioittaen", tai sitten kasvaa erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan jonkun, jolle voin kertoa ihan kaiken tulematta tuomituksi, jopa sen, miten minua nolotti kun julkisella paikalla aivastin niin, että hihan ja nenän välille jäi räkävana. Tiedän saavani aina ymmärrystä ja tukea sekä jonkun joka hyväntahtoisesti nauraa kanssani mokilleni ja vie asiaan liittyvät ikävät tunteet pois.
Hän myös tekee, tai ihan vähintään jaamme vuorot, ne ikävät kotityöt mistä en pidä.
Kun jokin arkinen asia on minulle vaikea, saan siihen apua.
Kun minun on tehtävä vaikeita päätöksiä, saan keskustelukumppanin jonka kanssa pallotella ajatuksia.
Kun olen saamaton, puoliso potkii ylös koska tietää, etten itse saa aikaiseksi mutta kiitän myöhemmin.
Kun olen musertumaisillani stressin alle, puoliso tekee minunkin osuuteni kotitöistä ja lähtee lapsien kanssa ulos, jotta saan tehdä töitä tai hetken omaa aikaa.
Kun olen ylpeä tai onnellinen jostakin, tiedän että voin hehkuttaa ja korostaa sitä mielin määrin ilman, että toista alkaa ärsyttää, päinvastoin.
Lista on loputon, mutta avioliitossani antoisin asia on juurkin kumppanuus. Arki iloineen ja murheineen on yhteistä, tasapainotetaan ja täydennetään toisiamme.
treffit kirjoitti:
Yli nelikymppinen taallakin, mies kolmekymppinen.
Me viikolla yleensa vaan syodaan pitkan kaavan kautta ja katetaan poyta natiksi, nautitaan viinia ja saatetaan jumahtaa ruokapoytaan juttelemaan viela ruokailun jalkeenkin. Puhutaan yleensa "maailmanpolitiikkaa" tai ihan vaan kirjoista joita ollaan luettu, tai suunnitellaan tulevia tekemisia (keikkoja, ravintolareissuja, lomamatkoja).
Jos on kelvollinen ilma, pakataan yleensa reppuun termari ja voileipia, ja mennaan metsaan koiran kanssa. (Kelvollinen ilma on kaytannossa aina, ellei sada.) Tama yleensa viikonloppuisin.
Pelaillaan lautapeleja tai kootaan palapelia. Joskus ihan vaan katsotaan Netflixia, tai elokuva sangyssa makuuhuoneen telkkarista.
Kaydaan yhdessa salilla.
Viikonloppuisin, ellei ole jotain viikonloppureissua (tai joskus ihan vaan paiva toisessa kaupungissa), kutsutaan joko ystavia kylaan tai kylaillaan itse. Perjantaisin tosin yleensa ollaan vaan kotona, laitetaan kynttiloita ja jotaan kivaa musiikkia, syodaan tapaksia ja juodaan punaviinia. (Seuraan saa tosin aina liittya.) Saatetaan menna ulos syomaan, ja/tai baarikierrokselle. Keikoille, teatteriin, ym "kulttuuritapahtumiin", vaikka kirkkokonsertteihin jos niikseen tulee.
Kevaisin/kesaisin/syksyisin sitten puutarhahommia ja sadonkorjuuta, sadon sailomista ym. Ja ok-talossa on aina jotain puuhastelua, maalaamista ym.
Sunnuntaisin yleensa saunotaan iltapaivalla, tahan yhdistetaan ruuanlaitto grillaamalla heti kun on sen verran lammin, etta terassilla tarkenee myos syoda. Kesalla on myos kiva pakata koriin viinipullo ja piknik-tarvikkeet ja pyorailla jonkun lammen/jarven rannalle chillailemaan.
Ihan vaan semmoista pikku puuhastelua mista molemmat tykkaa. Ollaan aika samanlaisia ihmisia, perusrauhallisia eika kovin materialistisia. Viihdytaan kotona kahdestaankin.
Niin ja toki myos matkustellaan yhdessa, talle vuodelle olisi suunnitelmissa toukokuussa matka Kanarialle ja ehka jouluksi Lappiin.
ihanaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset harrastukset, lisäksi aina on hauskaa keskenämme. Huumorintaju on samanlainen, musta sellainen ja ulkopuolisille mysteeri. Lisäksi saan lämpöä, läheisyyttä, seksiä ja taloudellista turvaa. Tässä on kaikki mitä haluan ja tarvitsen. Yhdessä yli 20 vuotta.
Jotakuinkin juuri näin.
Ei meilläkään ole yhteisiä harrastuksia, mutta en kaipaakaan sellaisia.
Läheisyyden lisäksi saan turvaa, puolustajaa, me-henkeä, kannustamista ja hyväksyntää,
Näivettyisin ja hukkaisin itseni tuollaisessa suhteessa, tai niin aikoinaan tein. Parasta parisuhteessa on mielestäni henkinen yhteensopivuus; siihen päälle voi rakentaa sen kaiken muun, yhteistä tai omaa.