7v muuttunut kärttyisäksi, kärsimättömäksi ja tiuskivaksi sen jälkeen kun sai älypuhelimen

Se on tätä nykyaikaa. Netti on lisäksi täynnä monenlaista turhaa ja valeuutisia.

Tuo on ihan kuin joku alkoholisti, joka tulee levottomaksi ja kärttyisäksi, jos häneltä viedään viinapullo.

Täällä on nähty keskusteluja kuinka lapsi kinuaa GTA:ta tai haluaa Petri Nygårdin levyn, koska "kaveritkin saa". Vanhemmat puun ja kuoren välissä, kun moraali ei salli mutta sitten alennutaan ostamaan K18-peli tai annetaan lapsen yötä päivää pelata puhelimella, ettei vain lapsen mieli pahoitu. Oletteko kavereita vai vanhempia lapsillenne?

Vielä vuosina 2005-2012 oli joten kuten helppoa pysyä ruodussa nettiin addiktoituneena koululaisena, kun ei ne nuorten chatit, Messenger, ii2, Habbo Hotel ja IRC-Galleria kulkeneet mukana kouluun, nuorisotalolle (oli siellä toki tietokoneet, mutta muutakin tekemistä eikä siellä ihan zombieina oltu naamat tietokoneessa kiinni), harrastuksiin tai aikuisilla töihin tai baariin.

Muuten olisi ollut minulle oikein, jos äiti olisi katkaissut netin yöllä ja ollut muutaman päivän mykkäkoulussa. Ihan en nyt onneksi ole täysin lellitty kakara, joka vaatii kuuta taivaalta enkä missään nimessä vaadi ketään palvelemaan minua, vaan osaan aikuisena tehdä ruokaa ja siivota pikku kaksioni. Ihan ei tullut naispuolista versiota mammanpojasta, mutta silti kärsin tuosta mukabuudenhaluisuudesta.

Mietinkin välillä, että onkohan nepsy-oireyhtymillä (dysfasia, autismin kirjon piirteet) korrelaatiota tuon addiktion kanssa. Alkoholista en saa mielihyvän tunnetta, vaan tajuan milloin liika on liikaa ja jo fyysisten seikkojen (olen nainen) takia oltava varovainen pienenkin määrän alkoholia kanssa. Ruoan kanssa välillä nautin pari lasillista viiniä tai joskus teen Irish Coffeen, Mojiton tai rommicolan itse. Se edellyttää sen, että syön hyvin enkä juo alkoholipitoista juomaa aterioiden välillä. Koen suhtautumiseni olleen ihan terve tai neutraali alkoholiin.

Sokeri on myös toinen, johon addiktoiduin lapsena. Huomasi ihan selvät vieroitusoireet, jos ei saanut Coca Colaa ja mikä pahinta, lightia tuotiin vain kotiin. Onneksi tuon putken olen saanut aikuisena katkaistua ja makeaan suhtaudun neutraalisti tänä päivänä. Original Coca Colaa joskus nautin pizzan kanssa tai saunan jälkeen, muuten ihan vettä tai kivennäisvettä juon.

Kyllä sitä nyt jälkikäteen ajattelee, kuinka toisille kovemmat raamit ovat hyödyllisemmät kuin toisille. Myös minullekin ne olisi olleet oikein. Ihan kuin koira, jota ei voi päästää vapaaksi aggressioiden takia. No, ihan nyt en aggressiiviseksi tule. Koitan tässä opetella hetkiä ilman älypuhelinta, vaikka se on vaikeaa kun helposti tulee höllennettyä. Yksi hyvä saavutus on se, että aloitin fyysisten kirjojen lukemisen sitten yläasteen. Pelit ovat enemmän vanhaa NES:iä, ja eihän joku Tetris ole minusta sellainen peli, jolla pitää huumeiden tavoin saada dopamiinivaje täytettyä vrt. rahapelit, joita aika harvakseltaan pelaan, tai NHL. Jotain tyyliin 90-luvun Tomb Raideria tai NES:in Tetristä pelatessa osaan todeta jossain vaiheessa, että nyt riittää toisin kuin somettamisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä nykyaikaa. Netti on lisäksi täynnä monenlaista turhaa ja valeuutisia.

Kannattaa katsoa vaikka TikTok-sovellus. On haasteita, jotka voivat koitua kohtaloksi, ja groomaajia pyörii myös. Ei missään nimessä lapsia TikTokiin.

Steve Jobs ja Bill Gateskan eivät suoneet lastensa käyttää älylaitteita aamusta yöhön, vaikka heidät tunnetaan älypuhelimien isinä. Jostain syystä ruutuaika on vieras sana monille muille perheille. Nekin lapset, joilla ennen oli intoa vaikkapa lukemiseen tai kädentaitoja vaativiin asioihin, lumoutuivat täysin puhelimiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Puhelin pois kakaralta heti. Tuosta ei mennä kuin pahempaan suuntaan. Vaikka provohan tämä taisi olla.

Valitettavasti se on tätä päivää ihan tosielämässä. Rajoja ei tunneta enää missään. Meidän lapsi joskus 12-vuotiaana halusi kovasti GTA V-pelin ja kysyin, että minkä takia haluaa pelin, jonka tiedän olevan hänelle sopimaton. Johan alkoi selitykset, että kaveri naapurissakin saa. Joo, kyllä sai ja sen huomasi: oikein isotteli vanhemilleen. Ei nyt mikään sosiopaatti sentään, mutta ei tehty selväksi että oli vielä pieni ja tietyt jutut eivät kuulu vielä siihen elämään. Sama ongelma meillä oli älypuhelimen hankinnan kanssa, kun lapsi omien sanojen mukaan olisi joutunut kiusatuksi puhelimen takia. Nyt 19-vuotiaana lapsella oma älypuhelin, jonka hankkinut itse, eikä osaa oikein mitään muuta tehdä kuin näppäillä sitä. Tuntuu, että ne asiat (lukeminen, piirtäminen, englannin kieli), joista poika ennen nautti on nyt korvattu älypuhelimella.

Meillä jo 4,5-vuotias on ihan koukussa älylaitteisiin, vaikka rajoitamme niiden käyttöä häneltä tuntuvasti. Tabletin ruinaaminen alkaa heti aamulla kun avaa silmänsä ja kun kiellämme niin seuraavaksi ruinataan äidin/isän kännykkää, läppäriä, televisiota ja sitä rataa. Jos saakin katsoa hetken aikaa tablettia niin saa usein kauhean raivarin, kun katseluaika loppuu. On sanomattakin selvää, että mitään omaa älypuhelinta hänellä ei ole. Isovelikään 11v. ei tekisi mitään muuta kuin tuijottaisi puhelinta kaiket päivät omassa huoneessaan. Siksi pojan puhelimessa on ajastettu aika, jonka jälkeen peliaika kerta kaikkiaan loppuu. Eipä ollut tämmöistä omassa lapsuudessa.

Aiheen luin ilta-lehti tai Ilta-Sanomat, aamun tunneilla.Siellä on vastauskin miten toimia!Täällä on paljon juttuja lehdistä tai Tv ja kirjoitetaan omina juttuina..En käsitä miksi?

Vierailija kirjoitti:

Omasta 7-vuotiaasta pojasta on taas tullut apaattinen ja sisäänpäinkääntynyt. Mikään ei kiinnosta ja keskittymiskyky on nolla kaikkeen muuhun paitsi kännykällä pelaamiseen tai aivottomien Youtube-videoiden katseluun. Pienempänä hän oli erittäin sosiaalinen, kiinnostunut kaikesta rakentelusta, skuuttaamisesta ja pyöräilystä. Nykyään häntä ei saa houkuteltua tekemään mitään muuten kuin uhkailemalla, että otan puhelimen pois tai lahjomalla pidemmällä peliajalla. Käytön rajoittaminen ei tunnu auttavan mitään, vaan ilmeisesti pitäisi ottaa puhelin pois kokonaan.

Mikset ole jo ottanut kännykkää pois? Pilaat lapsesi tulevaisuuden. (Anteeksi suorapuheisuuteni.)

Vierailija kirjoitti:

Meillä jo 4,5-vuotias on ihan koukussa älylaitteisiin, vaikka rajoitamme niiden käyttöä häneltä tuntuvasti. Tabletin ruinaaminen alkaa heti aamulla kun avaa silmänsä ja kun kiellämme niin seuraavaksi ruinataan äidin/isän kännykkää, läppäriä, televisiota ja sitä rataa. Jos saakin katsoa hetken aikaa tablettia niin saa usein kauhean raivarin, kun katseluaika loppuu. On sanomattakin selvää, että mitään omaa älypuhelinta hänellä ei ole. Isovelikään 11v. ei tekisi mitään muuta kuin tuijottaisi puhelinta kaiket päivät omassa huoneessaan. 8Siksi pojan puhelimessa on ajastettu aika, jonka jälkeen peliaika kerta kaikkiaan loppuu. Eipä ollut tämmöistä omassa lapsuudessa.

Joo kyllä meidänkin 4v katsoisi tablettia tai käynnykkää vaikka ja kuinka.. Käytännössä saa pelailla sillä vain satunnaisesti, odotustilanteissa ja automatkoilla, koska en todellakaan halua päätyä tilanteeseen jossa sitä padia ruinataan koko ajan. 7v koululainen sai kellopuhelimen että voi soittaa, ja lisäksi kotona on älypuhelin jota saa käyttää pyytämällä. Käytännössä melko vähän, koska se pikkuveli haluaa tietysti myös katsoa jos isompi saa, ja riita on valmis.

Vierailija kirjoitti:

AP:n lapsella on puutetta muusta mielekkäästä tekemisestä. Siksi se räplää älyluuria niin paljon. Omalla lapsella ollut älyluuri 5-vuotiaasta. Nyt 9-vuotiaana se on yksi juttu muiden joukossa eikä mikään huomion keskipiste. Ei mitään ongelmaa. Toki asiaan vaikuttaa yksilölliset erot.

Vanhempien on monesti helppo syyttää älyluuria vaikka syy löytyy usein peilistä.

Olen tehnyt samantapaisen ratkaisun, eli nyt 8v lapsi sai puhelimen mennessään esikouluun. Koulun alkaessa osasi käyttää puhelinta sujuvasti ja kun muille alkoi tulla puhelimia, hänelle asia oli jo ns vanha juttu eikä puhelimen kanssa ole ollut mitään ongelmia. Pelailee kyllä mutta haluaa joka päivä ulos pelaamaan korista ja leikkimään muuta. Älykelloja on joillakin luokallaan, niistä onkin ollut vaivaa koulussa koska lapset räpeltävät niitä kelloja tunneilla eivätkä keskity.

Jos lapsi on tasapainoinen luonne ja aikuiselle ei ole ongelma pitää rajoja, voi olla hyvä vaihtoehto totutella puhelimeen hyvissä ajoin.

Kun puhelimen saamista on sormet poltellen odottanut kauan, seuraus voi olla se että puhelin on paljon tärkeämpi kuin se olisi ellei sen saamisesta olisi tehty suurta ohjelmanumeroa. Monet ajattelematta asiaa toimivat niin että älypuhelinta pitää odottaa vuosia. Sen kurja seuraus on se ettei puhelin ole neutraali käyttöväline ja hauska pelikone, vaan aivan kaiken keskiössä.

Meillä on toiminut esimerkiksi karkinsyönnissä sama asia. Karkkia saa aina välillä ja se kuuluu myös arkeen että ruuan päälle voi syödä sitä toisinaan ilman mitään erityistilannetta. Lapsille karkki on suhteellisen arkinen asia tällä tavalla, sitä ei vaadita tai odoteta hermostuneena. Kaikille tällainen ei sovi, lapsella pitää olla valmiuksia itsesäätelyyn ja kasvattajalla tilannetajua, mutta uskoisin näitä monelta löytyvän. :)

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen erään ekaluokkalaisen, joka ei osaa edes lukea eikä siten myöskään kirjoittaa. Kallis älypuhelin hänellä silti on. Riitaa aiheutti pelit ja mitä teki vanhemmat? Poisti pelit. Mutta latasi tilalle uusia, kuulemma kehittävämpiä.

Minun lapsi oppi lukemaan kännykkäpeliä pelaamalla, ennen eskarin alkua. Ei mitenkään kovin hirveästi ole annettu pelata, mutta sille kesälle sattui useampi pitkä automatka ja autossa pelaili sitä, kesän jälkeen luki jo sujuvasti. Nyt ekaluokkalaisena tekee kännykällä melko vaikeitakin palapelejä, pelaa matikkapeliä ja värityspelejä. Ihan kehittävääkin tekemistä siellä siis on. Mutta kyllä tää meidän ekaluokkalainen tekee myös paljon muuta, eikä katso kännykkää edes joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n lapsella on puutetta muusta mielekkäästä tekemisestä. Siksi se räplää älyluuria niin paljon. Omalla lapsella ollut älyluuri 5-vuotiaasta. Nyt 9-vuotiaana se on yksi juttu muiden joukossa eikä mikään huomion keskipiste. Ei mitään ongelmaa. Toki asiaan vaikuttaa yksilölliset erot.

Vanhempien on monesti helppo syyttää älyluuria vaikka syy löytyy usein peilistä.

Olen tehnyt samantapaisen ratkaisun, eli nyt 8v lapsi sai puhelimen mennessään esikouluun. Koulun alkaessa osasi käyttää puhelinta sujuvasti ja kun muille alkoi tulla puhelimia, hänelle asia oli jo ns vanha juttu eikä puhelimen kanssa ole ollut mitään ongelmia. Pelailee kyllä mutta haluaa joka päivä ulos pelaamaan korista ja leikkimään muuta. Älykelloja on joillakin luokallaan, niistä onkin ollut vaivaa koulussa koska lapset räpeltävät niitä kelloja tunneilla eivätkä keskity.

Jos lapsi on tasapainoinen luonne ja aikuiselle ei ole ongelma pitää rajoja, voi olla hyvä vaihtoehto totutella puhelimeen hyvissä ajoin.

Kun puhelimen saamista on sormet poltellen odottanut kauan, seuraus voi olla se että puhelin on paljon tärkeämpi kuin se olisi ellei sen saamisesta olisi tehty suurta ohjelmanumeroa. Monet ajattelematta asiaa toimivat niin että älypuhelinta pitää odottaa vuosia. Sen kurja seuraus on se ettei puhelin ole neutraali käyttöväline ja hauska pelikone, vaan aivan kaiken keskiössä.

Meillä on toiminut esimerkiksi karkinsyönnissä sama asia. Karkkia saa aina välillä ja se kuuluu myös arkeen että ruuan päälle voi syödä sitä toisinaan ilman mitään erityistilannetta. Lapsille karkki on suhteellisen arkinen asia tällä tavalla, sitä ei vaadita tai odoteta hermostuneena. Kaikille tällainen ei sovi, lapsella pitää olla valmiuksia itsesäätelyyn ja kasvattajalla tilannetajua, mutta uskoisin näitä monelta löytyvän. :)

Tämäkin on totta, meillä lapsi sai käyttöön "oman" (eli minun vanhan) älykännykän kun oli 5v. Sillä saa pelailla silloin tällöin sopivia pelejä, mutta se ei ole mikään iso ja tärkeä juttu vaan yksi viihdyke monista. Koulussa pitää älykelloa, joka kytketään päiviksi koulutilaan eikä sillä voi silloin mitään ylimääräistä räpläillä, ainoastaan katsoa kellonajan ja soittaa vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä nykyaikaa. Netti on lisäksi täynnä monenlaista turhaa ja valeuutisia.

Kannattaa katsoa vaikka TikTok-sovellus. On haasteita, jotka voivat koitua kohtaloksi, ja groomaajia pyörii myös. Ei missään nimessä lapsia TikTokiin.

Kyllä, ja nuortenkin ahdistuneisuus voi osittain johtua siitä, kun somessa nähdään kaikkea raakuuksia, joita ei vielä mieli osaa prosessoida.

On siitä pitkä matka siihen, että voidaan pahoinpidella tai jopa tappaa joku ihan vain sen takia, että  saadaan makea video nettiin.

Lapsille toiset rajattomat lapset näyttävät videoita, joista kannataa keskustella kotona.

Ja ihmeellisen kummallista on kyllä sekin, että koulussa on levotonta ja häiritään opetusta, kun edes sitä kännykkäkieltoa saada aikaan, niin kuin sivistysmaissa on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä jo lapsena oli virtuaalilemmikkiin "peliaika" kun sellaisen sain tokaluokalla :D Olisin vaan näpytellyt sitä pitkin päivää, jos ei isä olisi määrännyt tunnin peliaikaa päivässä. Loppuaika sitten juostiinkin kavereiden kanssa puistossa, pelattiin jalkapalloa, kiipeiltiin puissa, pistettä, hippaa, rosvoa ja poliisia ym. mikä nyt omalle samanikäiselle olisi kuulemma "naurettavan lapsellista" vaikka hänellä onkin vaan tunnin peliaika päivässä. Ennemmin esim. lakkaavat kynsiä ja kokeilevat meikkejä, vaihtelevat keskenään vaatteita ym. Harmittaa...

Minua mietityttää nykyään, kuinka nykylapsille joku Gran Turismo tai Spyro ovat liian lapsellista pelattavaa. Sen sijaan pitäisi päästä pelimaailmoissa seikkailemaan hu0rissa ja kiduttamaan hahmoja, koska "sehän on nyt vain peliä, eikä oikeaa elämää", ja hyvin varhain pitäisi värjätä hiuksia. Sama juttu älyluureissa, hyvin varhain pitää saada se ja asentaa TikTokit ja Instagramit. Sitten on syntynyt käsitys kuinka lapset kehittyvät ja kypsyvät varhain. Joo, joo, "muutkin" saa pelata ja selata, mutta mitä sitten? Pidän sitten parempaa huolta omista lapsista ja käytän järkeä, en mielistele lapsia ostamalla tälle aikuisille suunnattuja pelejä tai vie jonkun Nygårdin tai muun vastaavan keikoille, joissa artisti kertoo tykkäävänsä nuolla p1llua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tätä nykyaikaa. Netti on lisäksi täynnä monenlaista turhaa ja valeuutisia.

Kannattaa katsoa vaikka TikTok-sovellus. On haasteita, jotka voivat koitua kohtaloksi, ja groomaajia pyörii myös. Ei missään nimessä lapsia TikTokiin.

Kyllä, ja nuortenkin ahdistuneisuus voi osittain johtua siitä, kun somessa nähdään kaikkea raakuuksia, joita ei vielä mieli osaa prosessoida.

On siitä pitkä matka siihen, että voidaan pahoinpidella tai jopa tappaa joku ihan vain sen takia, että  saadaan makea video nettiin.

Lapsille toiset rajattomat lapset näyttävät videoita, joista kannataa keskustella kotona.

Ja ihmeellisen kummallista on kyllä sekin, että koulussa on levotonta ja häiritään opetusta, kun edes sitä kännykkäkieltoa saada aikaan, niin kuin sivistysmaissa on.

Toinen syyllinen on myös K18-pelit. Kyllä pienemmistä näkee, jos ovat saaneet niitä pelata. Lastenhan piti nyt tajuta peli- ja reaalimaailman ero. Ei kukaan niitä ikärajoja lätkäise ehkäistääkseen Jokelat ja Breivikit, vaan sen takia että suojellaan lasten kehittyvää psyykettä. Jos joku vetää sotaleikki-kortin esiin, niin niissä lapsen mielikuvitus on vain rajana, ei aikuinen pelintekijä päättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen erään ekaluokkalaisen, joka ei osaa edes lukea eikä siten myöskään kirjoittaa. Kallis älypuhelin hänellä silti on. Riitaa aiheutti pelit ja mitä teki vanhemmat? Poisti pelit. Mutta latasi tilalle uusia, kuulemma kehittävämpiä.

Miten luku- ja kirjoitustaito liittyy siihen, voiko pelata kännykkäpelejä? Onhan se nyt ihan eri asia pelata jotain ekapelejä, joilla harjoitellaan juuri sitä lukemista, kuin pelata jotain päänirrotuspelejä.

Kummaa, kun peruskoulusta valmistuu tänä päivänä heikolla luku- ja kirjoitustaidolla varustettuja nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miten nössöjä monet vanhemmat nykyään ovat. Vai että lapsi jää ulkopuolelle kun ei ole puhelinta? Eiköhän tuollaisestakin voi keskustella vanhempien kesken.

Meillä ei ole viele nelosluokkalaisellakaan omaa älypuhelinta. Pädillä saa joskus pelata. Aktiivinen lapsi, ulkoilee, näkee kavereita, lukee, leikkii, urheilee.

Meillä on käytetty kiusaamiskorttia, kun ei olla vieläkään ostettu älypuhelimia alakoululaisille. Asia on päinvastoin, enemmän älypuhelimia käyttävät harjoittavat keskenään kiusaamista WhatsAppissa ja Instagramissa, joita opettajat saavat selvitellä. Kiusaamista tapahtuu jopa yöaikaan, mitä lasten serkuilta tai kavereilta, joilla on älypuhelimet, kuultu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää miten nössöjä monet vanhemmat nykyään ovat. Vai että lapsi jää ulkopuolelle kun ei ole puhelinta? Eiköhän tuollaisestakin voi keskustella vanhempien kesken.

Meillä ei ole viele nelosluokkalaisellakaan omaa älypuhelinta. Pädillä saa joskus pelata. Aktiivinen lapsi, ulkoilee, näkee kavereita, lukee, leikkii, urheilee.

Meillä on käytetty kiusaamiskorttia, kun ei olla vieläkään ostettu älypuhelimia alakoululaisille. Asia on päinvastoin, enemmän älypuhelimia käyttävät harjoittavat keskenään kiusaamista WhatsAppissa ja Instagramissa, joita opettajat saavat selvitellä. Kiusaamista tapahtuu jopa yöaikaan, mitä lasten serkuilta tai kavereilta, joilla on älypuhelimet, kuultu.

Juuri tämä.