Asuitko lapsuuden kodissasi opiskelujesi ajan?

Muutin lukion toisena vuonna omilleni. Tuli vain sellainen olo että nyt haluaa itsenäistyä. Lukion jälkeen menin ammattikorkeakouluun.

Lukion kävin kotoa, ennen lakkiaisia muutin jo pois kotoa yhteen poikakaverin kanssa. Opiskelin ensin välivuoden jälkeen YO-merkonomiksi ja paaaaaaljon myöhemmin tietojenkäsittelyn tradenomiksi. Tällöin olin jo naimisissa ja äiti.

Lukion ajan asuin kotona, mutta ammatillisen koulutuksen ajan asuin koulun asuntolassa, se oli kaukana kotoa. Sittemmin en ole asunut enää kotona, pääsin heti töihin ja eka työpaikkakin sijaitsi kaukana kotipaikkakunnalta. 

Muutin jo lukioon toiselle paikkakunnalle. Tiedän myös pari tyyppiä, jotka asuivat valmiiksi isossa kaupungissa ja muuttivat pois kotoa vasta kun valmistuivat yliopistosta tai AMK:sta. Aika usein kotona-asuminen on katkennut kun muutetaan yhteen senaikaisen kumppanin kanssa.

Lukion jälkeisen välivuoden asuin vielä osittain kotona (osittain asuntolassa) ennen AMK-opintoja. Välivuoden aikana kävin pilipaliopintoja toisessa kaupungissa, asuin asuntolassa ja viikonlopuiksi tulin kotiin.

Muutin pois kotoa 18v heti kun vain sain vuokra-asunnon. Muutin yhdessä poikaystävän kansssa.

Oma tytär muutti pois kotoa 19v ja olisi ollut parempi jos olisi muuttanut jo 18v sillä viimeinen vuosi meni osaksi riidellessä sillä 2 aikuista naista ei mahdu saman katon alle. Tyttö osti oman yksiön ja muutti yksin vaikka seurusteli. Poikaystävällä oli oma asunto. 

En, koska opiskelin ulkomailla, olisi tullut turhan pitkät koulumatkat.

Lukion kävin kotoa käsin. Yliopisto-opinnot suoritin 500 kmn päässä kotiseudulta. Aluksi asuin muutaman vuoden kampuksella 13 hengen solussa. Ensimmäiset vuodet jopa kahdenhengenhuoneessa .Sitten muutiin yksiöön mieheni kanssa.

Matkaa oli 50km opiskelupaikkakunnalle, ainoastaan ensimmäisen kuukauden asuin lapsuudenkodissa koska olisin saanut vain solun heti alkuun. Yksiö vapautui kuukauden päästä joten ajelin 100km päivässä siihen asti.

Muutin ylioppilaaksi pääsyn jälkeen pois. Pk-seutu. Yliopisto-opiskelujen aikaan asuin omillani jo.

Opiskelupaikka oli kotikaupungissa, joten kotona asuin niin ei ollut kuluja ja rahaa jäi säästöön.

Olen syntynyt Helsingissä ja lapsuuden kotini Helsingissä.

Vanhempani asuivat lähellä kaikkia koulujani (peruskoulut, lukiot ja jatko-opinnot).

Meillä oli iso talo ja vanhemmat sanoivat, ettei mitään järkeä lähteä kituuttamaan mihinkään pieniin asuntoloihin ja vielä maksamaan siitä, kun meillä oli niin hyvä koti ja ilmaiseksi sain siellä asua.

Muutin pois kotoa opintojen jälkeen, kun sain työpaikan 24-vuotiaana.

Pienehköllä paikkakunnalla asuessa joutui muuttamaan kotoa heti peruskoulun jälkeen, että pääsi haluamaansa lukioon. Olisin voinut asua vielä lukioikäisenä lapsuudenkodissa ja sitä vanhemmat olisivat jopa halunneet, mutta itsenäistymisen tarve oli vahva jo tuolloin. Ymmärrän kyllä heitäkin, jotka pystyvät jäämään vanhemmilleen ja järjestely sopii kaikille osapuolille.

Mä olin jo naimisissa, kun lähdin opiskelemaan 22 v

Onkohan niin, että suurin osa pk-seudulla jo valmiiksi asuvat jäävät vanhempien kämppään koko opiskelujen ajaksi, mikäli kaikki opinnot ovat siinä vieressä? 

Lukion ajan asuin kotona. Sitten lähdin opiskelemaan Helsinkiin. Matkaa koti-opiskelupaikka oli vain 35 km, mutta julkisilla siihen kului lähes 2 h yhteen suuntaan (30 min kävelyä - 1 h junalla - 30 min ratikalla ja kävelyä), joten hyvin nopeasti muutin soluun Helsinkiin.

Lukion kävin kotoa käsin naapurikunnassa, ammattikorkeaan mennessä muutin pois.

En asunut. Pääsin tuurilla soluasuntoon pian sen jälkeen kun aloitin yliopistossa, ja kun se vuokrasopimus loppui, sain opiskelija-asunnon yhdessä poikaystäväni kanssa. Vaikka lapsuudenkoti oli pk-seudulla, matka sieltä laitokselle kesti yli tunnin joten jo sen takia halusin muuttaa, ja muutenkin tuntui että aika oli kypsä.

Muutin opiskelemaan naapuripaikkakunnalle. Äiti olisi halunnut, että käyn kotoa käsin, itse halusin jo omilleni. Äiti oli ylisuojeleva ja kontrolloiva, oli pakko ottaa irtiotto, ja siinä kohtaa se oli helppo perustella.

up