Tuijottaminen on kiusaamista

Vierailija kirjoitti:

Pieneltä paikkakunnalta pois isommalle seudulle. Tuskin olet niin erikoinen, että suurinta osaa kiinnostaisi tekemisesi mitenkään. Toisekseen kannattaa keskittyä muuhun, niin ei edes huomaa vaikka joku tuijottaisikin. He ovat merkityksettömiä, joten miksi antaisi heille merkitystä?

mies51v

Juuri näin, mutta ap haluaa uhriutua. Pienet ympyrät ja liikaa aikaa saavat aikaan paljon ikävää ihan ilman muiden syyllistämistä. Huomasin sen siskossani, joka joutui työttömäksi pari vuotta sitten. Kun elämä oli lähinnä omien seinien tuijottelua ja joskus kaupassa käymistä, niin yhtäkkiä "kaikki" alkoivat kuulema tuijottaa häntä siellä kaupassa. 45 vuoteen kukka ei ollut tuijottanut, mutta sitten tuijottaminen alkoi... Kun hän sai töitä ja elämä laajeni taas, niin oho, kukaan ei tuijottanutkaan enää. Outoa.

Vai olisiko kyseessä kuitenkin se, että kukaan ei tuijota, mutta satut vilakisemaan heitä juuri silloin kun vilkaisevat sinuun päin? Ja ei, jos joku sattuu nauramaan kun olet paikalla niin ne eivät naura sinulle. Koulukiusaustaustastasi johtuen oletat helposti tuollaisia asioita. Vaikka muuttaisit niin tuo "tuijottelu ja nauraminen" jatkuisi. Kannattaa mennä terapiaan.

Itse olen pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikki tuntee toisensa. Minua kiusattiin aika rankastikin peruskoulussa ja esitettiin ystävää ja sitten tehtiin kaikenlaista p*skaa ja levitettiin täysin perättömiä juoruja. Helpotus oli, kun pääsin isompaan kaupunkiin lukioon ja sitten muutin opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin. Sain paljon uusia ystäviä, löysin upean miehen, jonka kanssa on kohtapuoliin tulossa perheenlisäystä jne.

Suurin osa näistä pahimmista kiusaajista asuu edelleen tuolla kotipaikkakunnalla ja kun joskus siellä satun käymään vanhempieni luona, niin kyttäys on ihan armotonta. 30v. ihmiset jaksaa edelleen kytätä ja supista, jos vaikka kävelen kaupassa vastaan tai olen siskoni kanssa käynyt paikallisessa yksillä. En jaksa liiemmin välittää, mutta kyllähän se pahalta tuntuu, kun en ole KOSKAAN tehnyt mitään pahaa kenellekään... Joku minussa vaan risoo edelleenkin :D

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko kyseessä kuitenkin se, että kukaan ei tuijota, mutta satut vilakisemaan heitä juuri silloin kun vilkaisevat sinuun päin? Ja ei, jos joku sattuu nauramaan kun olet paikalla niin ne eivät naura sinulle. Koulukiusaustaustastasi johtuen oletat helposti tuollaisia asioita. Vaikka muuttaisit niin tuo "tuijottelu ja nauraminen" jatkuisi. Kannattaa mennä terapiaan.

Totta, ja jos ap huomaa muiden katseet, niin silloinhan hän katsoo muita, eli jonkun mielestä ap:n katselu saattaa olla myös tuijottamista.

Eli ap, kaikkien katseet eivät ole tuijottamista, kaikki naurut eivät ole naurua sinun takia ja kaikissa supinoissa ei supista sinusta. Ainakin minä olen kiinnostunut ihmisistä ja katselen vaikka ostoskeskuksissa ihan mielenkiinnostakin jo ihmisiä. En minä heitä pahalla katso, vaan vain katson ja 99 % tyypeistä unohdan sen samantien.

Jos muiden "tuijottaminen" alkaa oikeasti kovasti häiritsemään, niin terapia on hyvä paikka miettiä asiaa.

Kiusaaminen on paljon vaikeampi asia miltä se ulkopuolisesta näyttää. Vaikutus mieleen ja sieluun on valtava. Ei mikään ihme jos alkaa käyttäytyä oudosti eikä koskaan pääse omin avuin kuiville. Puhukaa nätimmin kiusatuille, nyt syyllistätte ja olette ilkeitä.

Ketjussa yritetään väittää ap:ta vastaan vihaamalla. Se on sama asia jos sanon että en ole ikinä palstaillut ja ihmiset eivät katso minua kadulla koska en ole ikinä kirjoittanut mitään av:palstalle, vihaajat toimivat ketjussa näin itseisarvolla. Psykopatia on kovasti kerännyt resurssejani palstan johdosta jotta nimen omaan minut tiedetään palstailleen ja että minua tuijotettaisiin.

Olen ensimmäisenä avautunut tästä asiasta palstan johtoon kuin tulin tänne säännöllisellä tarkoituksella vauvan hankintaan ja kaikkea sen väliltä ollaan tahallaan yritetty ŕadikalisoida minua kohti pointtaamalla keinolla millä hyvänsä. Eli avauduin ensimmäisenä tästä asiasta jotta se ei toistuisi yksityis elämässäni mutta palstan resurssien johdosta sitä toimintamallia rekonstrukturoitiin siviilielämääni keinolla millä hyvänsä. Nyt valitetaan että miksi palstailen. Olen ehdottomasti sitä mieltä että laatu ei parane ilman kritiikkiä ja kritiikkiä tulee kestää jos on jotain itseisarvoa kaikille korvien välissä.

Tuijotus ja huumori on vaikea laji. Kaikkia ei voi miellyttää. Pitää tietää milloin tuijottaminen on tuijottelua. Hetken vilkaisua nyt ei voi pitää kait tuijottamisena.