Tekeekö vauva-palsta ketään muuta levottomaksi?

Sama juttu. Tosin tulen tänne yleensä vain silloin, kun fiilis on jo muutenkin levoton, joten kierre on valmis...

Ihmettelen pahantahtoisuutta, infantiilien aloitusten määrää ja yleistä typeryyttä.

Koittakaa tehdä jotain muuta, kuin ottaa täällä kantaa. Turhaa touhua.

Tulen vihaiseksi ja ärsyynnyn ihmisten pahantahtoisuuden takia. Sen takia käyn täällä harvoin.

Ei tee. Luulen, että se on vain yksinkertaisten ja epävakaiden ongelma.

Juu ei ole mikään hyvänmielen foorumi.

Ei oikeastaan, mutta aiheuttaa jatkuvia nauruun purskahtamisia.

Minua se rauhoittaa niinkin paljon, etten meinaa saada sohvalta noustua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen pahantahtoisuutta, infantiilien aloitusten määrää ja yleistä typeryyttä.

Samoin. Saan tosin jonkinlaista elinvoimaa siitä, että huomaan olevani parempi ihminen kuin moni räävälärvi täällä. Se vaatii toki sen, etten lue enää viestejä, jotka tulevat oman kommenttini jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tee. Luulen, että se on vain yksinkertaisten ja epävakaiden ongelma.

Tai toisinpäin.

Itse suhtaudun tähän palstaan pelkästään huumorilla, mutta etenkin sen persuvíhaajan otsasuoni näyttäisi sykkivän kovaan tahtiin. Saan hänen víhamielisistä kommenteista tyydytystä.

Outoa kyllä, minua ei juurikaan häiritse ilkeily ja trollaus. Jotenkin osaan ymmärtää, että se on oikeasti pieni osa ihmisistä, ja näen täällä kyllä tosi paljon kannustavia, avuliaita, mukavia ja hauskoja kommentteja, joten se tasapainottaa.

Mutta jokin tässä palstassa silti tekee levottomaksi. Ensinnäkin on se joka asiasta vänkäys. Silloinkin, kun ketjut eivät mene ilkeilyksi, vänkäystä ja nokittelua kyllä esiintyy, ja jostain syystä se ahdistaa minua. Toinen on itse keskustelunaiheet. Minua ahdistaa myös lukea uutisia ja somea ja kaikenlaista "ajankohtaista". En vain jaksa tätä kaikkea. Ihan sama, ovatko aiheet jotain tyyliin "me kuollaan kaikki" tai "kuninkaalliset tekivät sitä sun tätä" tai "uusimmat sisustustrendit" - kaikki tekee levottomaksi. Kai se on se kuuluisa informaatiotulva. Onko Newsweek vielä olemassa? Haluaisin ihan totta lukea tärkeimmät ajankohtaiset aiheet jossain viikkopaketissa, ei minun ole mikään tarve tietää kaikkea juuri sillä sekunnilla.

Kolmas on kai se, miksi ihmiset viihtyvät omissa kuplissaan. Ahdistaa, kun ihmiset ovat vähätteleviä jostain, mikä on itselle ensiarvoisen tärkeää. Minulle se on ympäristönsuojelu. Tämä levottomuuden laji saa ihmisen jatkuvaan netissä vänkäämisen kierteeseen, joka menee suunnilleen: mielipide ärsyttää => vänkäys => tulee vastavänkäys => alkaa ahdistaa, korvista nousee sauhua => pakko vängätä lisää => vastavänkääjä iskee jälleen => ahdistaa enemmän, muttei pysty lopettamaan => lisää vänkäystä...

Minun on ollut ihan pakko opettaa itseni ymmärtämään, että kun tulee sellainen päässä sihisevä tunne, että "JOKU NETISSÄ ON VÄÄRÄSSÄ", suljen ketjun heti enkä palaa siihen enää. Turhaa ajanhaaskausta ja vieläkin turhempaa ahdistusta. Maailmaa parannetaan muualla kuin Vauva-palstalla. Tai somessa.

Juuri nyt minulla on hyvin epävarma olo itsestäni tämän palstan juttujen vuoksi.

Ei tee levottomaksi kun en ota tätä tosissani. Eihän täällä ole kenenkään pakko heilua.

Mä ooon varmaan vähän humalassa.

Mulle tän selaaminen on ahdistuksenhallintaa. Pitäis keksii joku toinen tapa...

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan, mutta aiheuttaa jatkuvia nauruun purskahtamisia.

Sama. Tämä palsta saa minut nauramaan joka päivä, välillä ihan hysteerisestikin. Parasta viihdettä selailla samalla kun syö aamu- tai iltapalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan, mutta aiheuttaa jatkuvia nauruun purskahtamisia.

Sama. Tämä palsta saa minut nauramaan joka päivä, välillä ihan hysteerisestikin. Parasta viihdettä selailla samalla kun syö aamu- tai iltapalaa.

Se on varmaan sitä naisten huumoria sitten, mistä tänään toisessa ketjussa oli juttua. Itse kyllä erittäin harvoin nauran täällä.

m40

Mulla tämä palsta vain lisää ahdistusta. En pidä itseäni kansallismielisenä mutta koen, että skandinaavista demokratiaperinnettä ollaan ajamassa kovaa alas ka katsotaan läpi sormien vieraista kulttuureista tulleita tapoja.

Koen, ettei tämä maa enää ole henkinen koti ja ettei minua oikeastaan kiinnosta Suomi-nimisen valtion pärjääminen. Minä tulen osaamisellani ja koulutuksellani pärjäämään toisin, kuin iso joukko Suomea tällä hetkellä asuttavasta väkijoukosta. Heitä hieman käy sääliksi kun miettii erilaisia skenaarioita tulevaisuudelle.