Onko teillä vanhemmat jotka arvottavat teidät sillä kuinka siistiä teillä on?

Onneksi ei. Meilla on yleensa siistimpaa kuin aitini luona, kiitos avomieheni. Aiti aina kehuu, miten siistia meilla on. 

AP, ellet itse jaksa kaikkea niin tehkaa lista, johon merkitaan mita ja milloin kukin tekee. Sitten on helppo nahda, kuka on jattanyt osansa tekematta. 

Ei tuo ole riitelyasia, vaan sopimusasia eika mitenkaan kohtuutonta odottaa, etta jokainen tekee osansa. 

On, äiti. Paheksuu ja tulee kuulemma surulliseksi lastensa sotkuisista kodeista. Puhuu sotkusta selän takana ja ilmaisee halveksuntansa ei vain sotkua, vaan ihmistä kohtaan kasvotusten.

Ehkä joo. Heillä ei ole kovin runsasta sosiaalista elämää kodin ulkopuolella, kun aika ja jaksaminen menee kodin pitämiseen siinä kunnossa, että joku voi tulla käymään. Olen itse samanlainen. Vanhempani eivät ole nähneet  nykyistä kotiani normaaliolotilassa. Vaikka ei tämä ole lapsiperheen kodiksi mikään täysi katastrofi. Lähinnä sekainen ja tavaraa ja vaatteita saa karsia koko ajan, eikä kriittisiltä osilta ainakaan likainen. 

Estän vieraiden tulon, jos en ole siivonnut. Vanhempani asuvat sen verran kauempana, että eivät aivan yllättäin tulekaan. Siisteydessä on ristiriitaista se, että miten sitten ehtii tehdä itseään kiinnostavia asioita? Tahdon silti toimivan arjen. 

Olen minimalistimpi kuin vanhempani juuri tästä syystä. En jaksa hallita suurta tavaramäärää. Jos asuisin yksin, saisin kotini siistiksi alle 30 min viikossa, nyt ei riitä sama aika edes päivässä, lisäksi pyykinpesu, kauppa ja ruuanlaitot. Lisäksi vielä perheenjäsenten neuvonta. Siedän sekaisuutta heidän vuokseen, koska en tahdo opettaa heille, että joku muu siivoaa jäljet.