Lue keskustelun säännöt.
Apua saa kun pyytää -lässynssyn, sitä ei saa!
28.01.2020 |
Olen kunnollinen perheeäiti, akateeminen, työssä, hyvin asiani hoitanut. Silti elämän varrella on tullut muutaman kerran paha paikka jossa apua olisi tarvittu. Nämä liittyivät lähinnä lastenhoito-ongelmiin erikoistilanteissa (synnytys, yksi lapsi joutui sairaalaan, olin pahasti sairaana luopuraskaudessa, tuli tapatuma kun olin kotona kahden lapsen kanssa jne).
KERTAAKAAN ei apua saatu mistään. Kummankaan vanhemmat eivät auta (joku ihme periaate, eivät siis periaatteesta auta) ja yhteiskunta ei auta, esim kaikilla pyytämillöni kerroilla kotipalvelua ei annettu, kun se on varattu muille (lasu-caseille).
Kyllä vituttaa lukea tälläkin sivustolla miten perheenäiti saa kotipalvelua että saisi omaa aikaa.
Lapset pitää toki hoitaa itse ja niin teenkin 100% ajasta (poislukien työpäivän ajan). Silti JOSKUS voi tulla itse kullekin avuntarve. Olisi kiva jos yhteiskunta auttaisi joskus, kun paska suku ei kerta auta.
Ja turha nyt tulla selittämään miten hoidatan lapseni muilla, nimenomaan en hoidata kun en ole mitäön apua saanut koskaan.
Kommentit (6)
Tätä se on, kun nykyisin eletään niin ydinperhekeskeisesti eikä edes haluta auttaa naapureita tai ystäviä, jotta nämäkin sitten joskus tiukanpaikan tullen olisivat avuksi. Kun omat lapseni olivat pieniä, naapuriapu oli kaikista tärkein apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ikävältä. Voisiko syynä olla persoonasi?
Yhteiskunnan palveluita käsittääkseni ei myönnetä persoonan mukaan. Muuten ei eläkeläiset paljon hoitoa saisi.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on, kun nykyisin eletään niin ydinperhekeskeisesti eikä edes haluta auttaa naapureita tai ystäviä, jotta nämäkin sitten joskus tiukanpaikan tullen olisivat avuksi. Kun omat lapseni olivat pieniä, naapuriapu oli kaikista tärkein apu.
Kun olin pieni, mun vanhempia auttoi KAIKKI! Kummatkin isovanhemmat, heidän sisarukset, muu suku, naapurit, jopa työkaverit.
Nykypäivänä kukaan näistä ei auta.
Ajat ovat todellakin muuttuneet.
Olen ihan järkyttynyt siitä että MIKSI kotiapu on kuntakohtaista. Omassa kunnassa sitä saa vain lasu-asiakkaat. Tiedän oikein hyvin että se on lakisääteistä mutta moni kunta viis veisaa siitä laista.
Helsingissä sitä saa ”huvitteluun” eli ihan muuten vaan äidin omaa aikaa varten. Tiedänpä että joku on saanut tukiperheen ihan vaan siitä kun on tukiverkoton.
Meidän kunta ei anna yhtään mitään apua tukiverkottomalle.
T. Ranteensa murtanut ja silloinkaan ei apua herunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on, kun nykyisin eletään niin ydinperhekeskeisesti eikä edes haluta auttaa naapureita tai ystäviä, jotta nämäkin sitten joskus tiukanpaikan tullen olisivat avuksi. Kun omat lapseni olivat pieniä, naapuriapu oli kaikista tärkein apu.
Kun olin pieni, mun vanhempia auttoi KAIKKI! Kummatkin isovanhemmat, heidän sisarukset, muu suku, naapurit, jopa työkaverit.
Nykypäivänä kukaan näistä ei auta.Ajat ovat todellakin muuttuneet.
Ajat tosiaan ovat muuttuneet. Lasteni lapsuudessa oli ihan tavallista, että monilla isovanhemmat asuivat kaukana, sisarukset ja ystävätkin eri paikkakunnilla. Työkaverit taas olivat silloinkin vain työkavereita eikä ihmisiä, jotka tulisivat toisille lapsenvahdeiksi. Naapurit oli se verkosto, johon oli vähän pakkokin luoda hyvät suhteet, koska muuten olisi ollut aika turvaton tilanteissa, joissa tarvitsi äkillisesti apua.
Kuulostaa ikävältä. Voisiko syynä olla persoonasi?