Lue keskustelun säännöt.
Haluan eroon perheestäni
27.01.2020 |
Olen todella uupunut elämääni. Hoidan työtäni ja lapsia lähes koko ajan yksin. Mies on kaikki päivät ja illat töissä.
Lapset ovat todella äänekkäitä, villejä, tappelevat jatkuvasti, eivätkä usko mitään. Olen kateellinen kaikille muille perheille, joissa elämä on helpompaa. Meille joka ainoa pienikin siirtymä on maanpäällinen helvetti. Tappelua huutoa jne.
Olen tullut siihen tulokseen, että haluan erota koko perheestä. Voin ottaa lapset luokseni viikonlopuksi pari kertaa kuussa. Siihen ehkä juuri voimavarani riittävät. Näen myös 50/50 systeemin taivaana.
En halua apua. En näe mitään hyötyä siinä, että joku täti hoitaa lapsia pari tuntia. Se ei ole ratkaisu. Ratkaisu on avioero ja muutto yksin.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulu mulle sun murheet. Tee niinkus parhaaksi näet.
Anna mennä. Kerran täällä vain eletään. Vaihtamalla paranee.
Jätä lapset miehelle viikonlopuksi. Lähde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sama tyyppi on kommentoinut moneen kertaan? 🤔
Kuulostaa oikeasti hyvältä ratkaisulta. Naisten pitäisi olla itsekkäämpiä. Jatkuva kärsimys vie ennenaikaiseen hautaan.
Minäkin väsyn miehestäni ja hänen lapsistaan niin paljon että tuntuu välillä että tulen hulluksi kun en saa missään, MISSÄÄN, ikinä levätä YKSIN. Mies on aina kotona. Kun lapset on, lapset ei viihdy ulkona. Minun pitää lähteä omasta kotoa evakkoon jos haluan lepoa. Mies ei ymmärtäisi ollenkaan jos muuttaisin omaan yksiöön. Haluaisin yksiön vain sitä varten että saisin olla siellä pari yötä parissa viikossa. Se olisi ihanaa. En haluaisi erota mutta olen itsekin miettinyt että miten ihmeessä jaksan loppuelämän tätä?
Miksi ihmisten tai perheidenkään on asuttava yhdessä.. ihan hyvin voi muuttaa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lisääntyminen kannattaa! Äidinrakkaus voittaa kaiken, se on suurin voima maailmassa! Perheettömät ovat vain kateellisia ja katkeria!
Hae apua, tarvitsette kaikki sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se helpottaa kyllä ennemmin tai myöhemmin. Usein myöhemmin.
Mutta se kannattaa. Kestä vielä jonkin aikaa...
Olet selvästi huono äiti. Harmi että olet myös niin tyhmä että et osaa kasvattaa lapsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota alkuun viikonloppuvapaita. Ja joka viikko iltavapaa. Kun mies tulee kotiin lähdet vaikka leffaan
Lasun paikka kun on tuollainen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset kasvaa koko ajan, kohta ne ovat omatoimisia ja pärjäävät hetken itsekseen. Koita jaksaa. Juttele miehesi kanssa enemmän. Jospa löydätte jonkin muun ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi huono äiti. Harmi että olet myös niin tyhmä että et osaa kasvattaa lapsiasi.
*tirsk* ja ruudun siellä puolen on varmaan ns. hyvä äiti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi huono äiti. Harmi että olet myös niin tyhmä että et osaa kasvattaa lapsiasi.
*tirsk* ja ruudun siellä puolen on varmaan ns. hyvä äiti?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeasti hyvältä ratkaisulta. Naisten pitäisi olla itsekkäämpiä. Jatkuva kärsimys vie ennenaikaiseen hautaan.
Minäkin väsyn miehestäni ja hänen lapsistaan niin paljon että tuntuu välillä että tulen hulluksi kun en saa missään, MISSÄÄN, ikinä levätä YKSIN. Mies on aina kotona. Kun lapset on, lapset ei viihdy ulkona. Minun pitää lähteä omasta kotoa evakkoon jos haluan lepoa. Mies ei ymmärtäisi ollenkaan jos muuttaisin omaan yksiöön. Haluaisin yksiön vain sitä varten että saisin olla siellä pari yötä parissa viikossa. Se olisi ihanaa. En haluaisi erota mutta olen itsekin miettinyt että miten ihmeessä jaksan loppuelämän tätä?
Miksi ihmisten tai perheidenkään on asuttava yhdessä.. ihan hyvin voi muuttaa pois.
Niin samat ajatukset täällä! Kun saisi välillä levätä. Mieluiten omassa kodissa ja verkkarit jalassa. Ei aina jaksa lähteä jonnekin pois.
Ap
Minkä ikäiset lapset ap sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oikeasti hyvältä ratkaisulta. Naisten pitäisi olla itsekkäämpiä. Jatkuva kärsimys vie ennenaikaiseen hautaan.
Minäkin väsyn miehestäni ja hänen lapsistaan niin paljon että tuntuu välillä että tulen hulluksi kun en saa missään, MISSÄÄN, ikinä levätä YKSIN. Mies on aina kotona. Kun lapset on, lapset ei viihdy ulkona. Minun pitää lähteä omasta kotoa evakkoon jos haluan lepoa. Mies ei ymmärtäisi ollenkaan jos muuttaisin omaan yksiöön. Haluaisin yksiön vain sitä varten että saisin olla siellä pari yötä parissa viikossa. Se olisi ihanaa. En haluaisi erota mutta olen itsekin miettinyt että miten ihmeessä jaksan loppuelämän tätä?
Miksi ihmisten tai perheidenkään on asuttava yhdessä.. ihan hyvin voi muuttaa pois.
Niin samat ajatukset täällä! Kun saisi välillä levätä. Mieluiten omassa kodissa ja verkkarit jalassa. Ei aina jaksa lähteä jonnekin pois.
Ap
Ota yhteys perheneuvolaan ja/tai sosiaalitoimeen.
Pyydä että lapsille hankitaan tukiperhe.
Selvä, teepäs noin.
Lähde käveleen ja unohda kaikki.