Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä synnytin kivulla
26.01.2020 |
Supistukset tulivat ryppäinä, kipu oli koko ajan läsnä. Ennen synnytyssaliin pääsyä makasin jossain odotushuoneessa ja valitin kipua ääneen. Hoitaja tuli valittamaan että ei se valitus auta, ensisynnyttäjänä kuulemma saan odotella vielä monta tuntia.
Hetken päästä katsoi tilannetta ja yllättäen totesi että olenkin jo 8cm auki.
Sitten pääsin saliin.
Kätilö sanoi että epiduraali on myöhäistä mutta kohdunkaulan puudutetta voidaan vielä yrittää. Kun lääkäri pääsi paikalle, totesi ettei kaulaa ole enää jäljellä, ei voida pistää.
Ilokaasusta tuli vain huono olo.
Kätilö luuli että synnytän nopeasti. Makasin tuskissani sängyssä salissa ja kätilö vain lisäsi tipassa tulevaa oxia jotta supistukset kovenisivat.
Vihdoin kun sain luvan ponnistaa, en tuntenut siihen tarvetta. Koko kehoni kouristeli kipua ja itkin ääneen.
Ponnistaminen oli yhtä helvettiä. Lopulta viereeni tulivat kaksi hoitajaa jotka painoivat väkisin vatsaani että lapsi saataisiin vihdoin ulos.
Lapsen saatuani vatsalleni, tunsin vain tyhjää ja väsymystä.
Tunnin päästä kun olin saanut levättyä hieman, kätilö patisti suihkuun. Kahden metrin matkan käveltyäni pyörryin.
Seuraavana päivänä osastolla sain kaksi pussia verta.
Menin synnyttämään ilman ennakko-odotuksia. Ajattelin että minua ammattilaiset hoitavat. Makasin kotiin päästyämme kaksi viikkoa sängyssä.
Jälkeenpäin olen miettinyt että olisiko kokemus voinut olla toisenlainen.
Toista lasta en koskaan tehnyt.
Kommentit (13)
Mene sairaanhoitopiirin nettisivuille, etsi palautelomake, kopioi tekstisi siihen ja kysy lopussa, mikä heidän mielestään meni pieleeen. Pyydä, että tilanne selvitetään kunnolla. Olet kokenut vääryyttä. Missään tapauksessa ei voi laittaa käynnistystippoja ilman mahdollisuutta kivunlievitykseen. Sinun olisi kuulunut saada kivunlievitystä jo heti alussa.
Anna palautetta, vaikka tapahtuneesta olisi jo monta vuotta. Sama kätilö voi olla siellä vielä töissä, ja vaikkei ole, niin viestisi on tärkeä: jokaisella on oikeus kivunlievitykseen silloin, kun itse katsoo sen aiheelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jatkanut elämääni :)
En tee palautetta. Halusin vain tuoda esille oman tarinani.
Olin synnyttämässä ensimmäistä kertaa. En minä tiedä kuinka paljon kipua pitää sietää tai että mitä kätilöt/lääkärit saavat/eivät saa tehdä.
Minä luotin täysin heidän ammattitaitoonsa ja ajattelin että näin tämän sitten kuuluu mennä.
Nyt vain kun myöhemmin lukee näitä keskusteluja siitä että etukäteen pohditaan synnytystä, empä osannut/älynnyt itse moisia pohtia.
Jos olisin ollut itse tietoinen asioista ja vaatinut jtn (?)
ehkä synnytys olisi ollut mukavampi kokemus. En tiedä.
On siis hyvä että odottajat juttelevat etukäteen.
Ap
Sulla meni sitten niin. Jollain toisella helpommin tai vaikeammin.
Minulle taas sanottiin, että en minä varmaan oikeasti vielä synnytä, kun olen niin rauhallinen. Tarkistivat kuitenkin ja olihan se synnytys alkanut. Ehdin saada epiduraalin, mutta se vain hidasti synnytystä eikä vienyt kipua kuitenkaan pois.
Ollaan me synnyttäjät niin erilaisia, että kätilön voi etukäteen tuntematta olla vaikea arvioida, että mistä milloinkin on kyse. Asiallinen pitäisi tietenkin aina pystyä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin synnytin kivulla. En halunnut mitään lievitystä. Sattui, mutta puuskuttamalla ja aviomiestä puremalla siitä selvisi hyvin. Ensimmäisellä ponnistuskerralla pelotti hirveästi. Sattui ja repesin. Mutta tunsin samalla alkukantaisesti voimaantuvani siitä. Olenkin uusinut kokemuksen vielä monta kertaa. Elinkelpoinen ihminen sietää kipua, nykyihmiset on paapottu ihan löysiksi, ei ole treenattu kivunsietoa esim. piiskaamalla. Minua on piiskattu.
Ennen 80-lukua kaikki synnyttivät kivulla.
Onneksi väliliha leikattiin, ettei alapäästä sylttyä tullut vaan siisti hyvin paraneva ommelviiru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vastaava kokemus ap:n kanssa. Ärsytti kun oli suunniteltu kaikki hienot puudutukset ja missä vaiheessa annetaan ja sitten ei voinut antaa mitään.
Mutta olen myös revennyt, juuri siten kun aina sanotaan, "että se on todella harvinaista" "ei tapahtu juuri kenellekkään" ja minullepa sekin sattui.
Mulla sama kokemus esikoisen kanssa. Oli käynnistys istukan osittaisen repeämisen takia ja ei keritty epiduraalia antamaan, vain ilokaasua, repesin myös ja ommeltiin. Olin viikkoja kipeä. Toisen kanssa menin pelkosektioon ja kaikki meni hyvin. 2 teini-ikäistä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen 80-lukua kaikki synnyttivät kivulla.
Onneksi väliliha leikattiin, ettei alapäästä sylttyä tullut vaan siisti hyvin paraneva ommelviiru.
Minulla se ommelviiru oli vuoden kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
No vieläkö kivut jatkuvat, vai oletko ajatellut aloittaa elämän.