Mihin pitää varautua, jos ottaa koiran?

Hau

Kun koira tulee perheeseen, alussa kannattaa varata paljon aikaa sen kanssa olemiseen, oli pentu tai isompi. Suhde koiraan muodostuu silloin.

Moni asia jännittää aluksi, mutta alkaa sujua ajan kanssa.

Jos koira lemmikkinä ei ole kenellekään perheessä tuttu, kannattanee mennä johonkin koirakouluun.

Koirille on punkinestolääkityksiä myynnissä tavallisissa apteekeissa hyllytavarana. Kokemukseni mukaan ovat tehokkaita. Ilman estoa koiraan kyllä tarttuu punkkeja.

Koiran kanssa ei tarvitse koko ajan seurustella, mutta se kaipaa seuraa, koiramaista mielekästä toimintaa (joka usein on ulkoilua), eikä sitä pitäisi säilöä kotona yksin pitkiä aikoja. Jos olet itse kotona tai puolipäivätöissä, asia on kunnossa. Jos molemmat vanhemmat ovat täyspäivätöissä, olisi hyvä, että teini ulkoiluttaisi koiran päivällä – tosin hänelläkin voi olla liian pitkät koulupäivät.

Pentua ottaessa kannattaa varautua mahdollisesti työlääseen pentuaikaan (sisäsiisteys, hammastelut, käytöstavat). Koulutukseen kannattaa panostaa, siis ihan vaikka lukemalla joku opus ja toistamalla/vahvustamalla haluttuja tapoja. Ei se tähtitiedettä ole.

Ruokamenot tapauskohtaisia, riippuu syötätkö markettitavaraa vai erikoisempaa ruokaa. Myös koiran koko luonnollisesti vaikuttaa ruoan tarpeeseen. Meillä kahden koiran ruokiin menee ehkä 30e kuussa. Koirat ovat pieniä ja syövät kohtuullisen laadukasta ruokaa.

Lääkärikulut ovat kalliita, mutta jos koira on perusterve, eivät kulut päätä huimaa. Pentuajan jälkeen rokotus 3v välein ehkä 80 e/krt. Muutoin lääkärissä käydään sitten tarpeen mukaan. Yksi käynti korvatulehduksen vuoksi maksaa helposti toista sataa. Leikkaukset useimmiten useita satasia, mutta jos koira on terve, ei välttämättä mitään leikkauksia elämän aikana tarvita. Vakuutukset vapaaehtoisia, omilla koirilla ei ole ja mainiosti ollaan pärjätty ilman.

Ulkoilua ja aktiviteettia koira tarvitsee, mutta ei se jatkuvaa läsnäoloa tarvitse. Koira tarvitsee myös omaa tilaa ja rauhaa. Peruslenkkeilyä, välillä leikkimistä ja esim aktivointilelun käyttöä. Ja rapsutusta ja hellyyttä toki! Jos olet todella kiireinen ja koira joutuisi olemaan pitkiä aikoja toistuvasti yksin kotona (esim 9h päivässä + ilta-aikoina ja pitkiä aikoja myös viikonloppuisin), sitten ehkä pohtisin onko koiraa järkeä ottaa.

Koirat antavat paljon. Ne ovat pyyteettömiä ja yleensä aina iloisia. Ne tuovat paljon iloa elämään, suosittelen! Rotu kannattaa valita rauhassa ja koira kannattaa sosiaalistaa hyvin ja opettaa peruskäytöstavat. Hyvä siitä tulee.

Ihan ensin kannattaa miettiä se rotu ja tutustua niihin, lukea niistä. Mm beagle on tosi aktiivinen koira joka tarvitsee liikuntaa ihan kunnolla.

Ruokakulut riippuu mitä syötätte, jos halvinta moskaa mitä kaupasta saa ei siihen mene paljoa. Muihin kuluihin ainakin aluksi tulee itse koiran hinta, sen tavarat, lelut, kupit, pannat, valjaat, hihta(t), harjat, kynsisakset, punkkipihdit, kakkapussit jne. Sitten tietty eläinlääkäriin menee rokutukset. Ne pitää uusia 3 vuoden välein. Madotus tarpeen mukaan.

Riippuu missä asutte, onko seudulla punkkeja? Jos on, niin koira myös niitä varmaan tuo mukanaan kotiinkin.

Koulutukseen kannattaa ja pitää panostaa, hihnassa nätisti kulkeminen, muiden koirien ohitus yms ettei se ole remmissä rähjäävä ja vetävä. Sekä yksinolon opetteluun ettei ulise ja tuhoa paikkoja kun jää yksin.

Se voi levittää tauteja. 

Yllättäviä kuluja voi tulla eläinlääkärikuluista, jos esim. hampaat ovat huonot, tulee onnettomuus, allergia, krooninen sairaus. Kaikista näistä on kokemusta ja niitä on vähän vaikea ennustaa. Joten itse olen yksi elävänä ottanut vakuutuksen, jos on säästöjä tm niin se ei ole välttämätöntä.

Koiran kanssa tulee seurustella kyllä mutta kyllä vanhempana koiralla on omaakin puuhasteltavaa ettei 24/7 tarvitse vahtia. Pentuaikana tulee hetki jolloin kaduttaa ja siihen kannattaa panostaa henkisesti eli että yrittää mahdollisimman paljon kouluttaa koiraa ja opettaa koirataitoja. Myöhemmin helpottaa kyllä.

Punkkeja koirat saavat valitettavasti paljon ja niitä pitää oppia nyppimään pois. Siihen tottuu. Toisaalta voi mennä eläinlääkäriin hädän tullen poistattamaan niitä. Omilla koirillani on punkkilääke kerran kuussa (niskaan) koska en jaksa koko ajan olla poistamassa ötököitä.

Koirien kasvatuksesta on monia mielipiteitä ja niitä saa kuulla koiraihmisiltä ja tuntemattomilta. Valitse omat näkemyksesi ja pysy niissä. Toisaalta koiran kanssa tutustuu pääsääntöisesti mukaviin ihmisiin ja on hauska tutustua naapureihin. Puheenaiheena on aina koira.

Lopuksi on tärkeää että koko perhe sitoutuu koiraan ja haluaa hankkia sen. Muuten katkeroidut jos joudut yksin hoitamaan sitä. Tällöin koira myös sitoo aika paljon. Eli miehelle vaikka iltalenkki, sillä se on töiden jälkeen parasta virkistystä ja lapsen kanssa voi mennä vaikkapa viikonloppuisin koiran kanssa yhteislenkille.

Pohdin itse kaksi vuotta voinko ottaa koiranhahmoinen hankin vasta kun pystyin toteamaan että pidän siitä koiran loppuelämän huolta vaikka mikä kävisi. Iltaharrastuksia jäi, mutta sain uuden perheenjäsenen ja nyt noita kakkiaisia on jo kaksi.

Koiraan kuluu paljon aikaa, rahaa ja ennen kaikkea hermoja. Rodun valinnalla on tosi iso merkitys (kultainennoutaja ja beagle ovat kumpikin mukavia perhekoiria, mutta beaglella on niin voimakas metsästysvietti että itse en suosittelisi sitä kotiin missä ei metsästetä). Jos hakee pelkkää seurakoiraa, ns. kotikoiraa, eikä suunnitelmissa pahemmin harrastaa mitään, niin suosittelen vahvasti seurakoirarotuja, joiden liikunnantarve on yleensä vähän pienempi ja muutenkin aktivoinnin tarve vähäisempi (joskin silti huomattava).

Mulla on parivuotias suomenlapinkoira. Ruokakuluihin vaikuttaa paljon se, mitä koiralle syötät. Marketistakin saa ihan kelpoa ruokaa (esim. Hauhau), mutta jos koiralla on herkkä vatsa tai on allergioita (nämä selviävät yleensä vasta myöhemmin, ei vielä kun koiranpentu otetaan) niin ruoka pitää olla herkkävatsaisille tehtyä ja maksaa moninkertaisesti enemmän. Lisäksi itse syötän kotiruokaa eli ostan jauhelihaa/kanaa/lihasuikaleita ja riisiä ja syötän niitä nappuloiden lisäksi. Rahaa mulla menee varmaan viitisenkymppiä kuukaudessa, mukaan lukien makupalat ja puruluut. Tuo on hyvin karkea arvio, en ole ikinä tarkemmin pysähtynyt laskemaan.

Mutta ne eläinlääkärikulut. Jos oletus on se, että koiraa ei joudu usein käyttämään eläinlääkärillä, niin ihan varmasti sattuu niin huono tuuri että siellä joutuu ravaamaan koko ajan. Tiedän omasta lähipiiristä ainakin viisi tapausta, jossa koiran eri sairauksien/tapaturmien hoitoon on mennyt vuosien kuluessa nelinumeroisia summia. Vakuutuksia on paljon tarjolla, mutta ne kannattaa huolella kilpailuttaa, sillä tarjoukset eri vakuutusyhtiöiden välillä vaihtelevat tosi paljon. Oman kokemuksen mukaan Agrialta ja Ifiltä saa kattavimman vakuutukset, toki niilläkin on omavastuu paljon isompi kuin muilla vakuutettavilla asioilla.

Mutta tuo rahan meno on mun mielestä se kaikkein pienin asia. Paljon enemmän on merkitystä sillä ajalla, mikä yksinkertaisesti on koiralle annettava jos sellaisen ottaa. Joka aamu se pitää lenkittää ennen töihin menoa, töistä tultua ja vielä illalla. Suoraan töistä ei voi jäädä minnekään, jos se vuffe on jo kahdeksan tuntia ehtinyt olla yksin siellä kotona. Reissuihin ei niin vain koko perheen kanssa lähdetä, ellei koira ole sellainen että sen voi ottaa mukaan tai ole luotettavaa ja halukasta hoitopaikkaa. Onneksi on myös koirahoitoloita, mutta nekään ei ilmaisia ole. Lenkitysten lisäksi koira vaatii muutakin aktivointia tai sitten se keksii sitä itse, repimällä maton kulmat, pöydän jalat tai sohvatyynyt. Ensimmäiset pari vuotta saa varata koulutukseen ja mitä enemmän siihen paneutuu, sitä ihanempaa yhteinen loppuelämä koiran kanssa on. Helppoa se ei ole, mutta todella antoisaa jos vain on ymmärtänyt mihin on sitoutunut ja valmis näkemään vaivaa.

Suosittelen tutustumaan koiraoppaisiin ja kirjallisuuteen pennun kasvatauksesta (olettaen, että teille olisi tulossa pentu, eikä aikuinen koira). Tuire Kaimion Pennun kasvatus on tosi hyvä opas ensimmäisen (miksei toisen tai kolmannenkin) koiran ottajille.

Onko sinulla tai miehelläsi koskaan ollut koiraa? Lapsuudessakaan?

Käy Kennelliiton Hankikoira.fi sivuilla lukemassa ihan perusjuttuja.

Teinipoikanne lähtee pois kotoa kohta eikä hänen varaansa voi laskea mitään koiran ulkoilutuksen ja hoidon suhteen. Ajatus koirasta on kiva mutta kiinnostus on nolla muutaman viikon kuluttua. Jos mieskin tekee pitkää päivää, sinä tulet olemaan se, joka koiraa hoitaa 90% ajasta. Eli jos sinä itse haluat koiran ja olet valmis sitä ulkoiluttamaan, kouluttamaan ja hoitamaan, sitten voi harkita. Muuten ei kannata.

Koiran kanssa käydään useampi ulkoilutuslenkki päivässä, eli aamulla, iltapäivällä, illalla vähintäänkin. Ulkoiluihin menee sellaiset pari tuntia päivässä vähintään. Lisäksi koiraa pitää kouluttaa ja sen kanssa pitää olla ja seurustella, se on elävä olento ja laumaeläin, joka halua olla osa perhettä. Sitä ei siis hylätä yksin kellariin tai pihalle häkkiin, vaikka sen kanssa ei huvittaisikaan olla. Pentuaika on vaativaa ja raskasta. Ihan niinkuin vauva tulisi taloon. Tunnin välein pentu pihalle, silti pissoja tulee sisälle, paikat järsitään, käsiä ja jalkoja purraan, Täytyy olla aikaa olla paljon pennun kanssa aja opettaa mm. oma nimi, luoksetulo, kielletyn asian lopettaminen, hihnassa nätisti kulkeminen, oikea käyttäytyminen vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan jne.

Koiranpentu maksaa rodusta riippuen 1000-2000e. Sekarotuisia/paperittomia voi saada halvemmalla, mutta niistä ei sitten tiedä yhtään, mitä jää käteen. Eläinlääkärikuluihin menee minimissään rokotukset mutta kaikenlaista vahinkoa ja sairastumisia voi sattua. Rokotukset on halpoja mutta muu eläinlääkärihoito on kallista. Riippuu koirasta ja myös tuurista, paljonko menee. Monet ottaa nykyään vakuutuksen, joka maksaa ehkä n. 300e/vuosi. Tai sitten kannattaa pitää säästössä sen verran rahaa, että voi maksaa vaikkapa suolitukosleikkauksen tai polvileikkauksen, jos tarvii (1000-1500€).

Muita menoja on tarvikkeet (panta/valjaat, hihna, harja, shampoo, peti, häkki autoon, ruoka- ja vesikuppi, leluja) ja ruoka. Keskivertolaadukas ruoka maksaa ehkä n. 40-80e kuussa, riippuen toki koiran koosta.

Beagle ei ole teidän koira, ellette metsästä. Ekaksi koiraksi valitaan helppo seurakoira. Kultainen noutaja on helppo peruskoira, toki kohtuu iso sellainen. Karvaa lähtee paljon ja turkissa tulee hiekkaa ja roskia sisälle. Siivota pitää paljon enemmän kuin ilman koiraa. Punkkeja voi tulla koiran mukana sisälle. Monet käyttää koirilla turkkiin laitettavaa punkkikarkoitetta mutta ei siihen sataprosenttisesti voi luottaa.

Tuntuu, että teillä on asian harkinta ja tietopohja vielä hyvin nollassa. Ottakaa paljon asioista selvää ja käykää jossain tutussa koiraperheessä katsomassa, millaista se koiran kanssa eläminen on. Tai ottakaa jonkun tuttavan koira vaikka viikoksi hoitoon.

Märällä kelillä koira on pestävä jokaisen ulkoilukerran jälkeen (turkista riippuen rapa tarttuu) . Joku aamu saatat huomata astuneesi ripulilätäkköön. Karvoja on joka paikassa ja imuroida täytyy jatkuvasti.

Koirani on yksin on vain 5 tuntia päivässä. On super onnellinen perheen jäsen.

Osta tai lainaa esimerkiksi Tuire Kaimion kirjoja, niin saat käsityksen koiran kanssa elämisestä ja pennun koulutuksesta.

2 tuntia/pvä ulkoilutusta. Koko perheen on sitouduttava, myös teinin. Yhtään lenkkiä ei voi jättää välistä. Satoi vaikka räntää. Vakuutus noin 250/vuosi. Ruuat muutamia kymppejä, satanen kuussa. Kirjallisuuteen tutustuminen ennen koiran tuloa. Kolmen kuukauden tiivis koulutus. Koirakoulu joitain satasia yhteensä, Jos haluaa harrastaa, mutta muutaman kympin alkeiskoulutuskin riittää. Leikitys ja aktivointi kotona. Nämä tulee mieleen. Paljon on vastuuta. Me ensin punnittiin ja emmittiin, mutta nyt kun turri on talossa, emme päivääkään vaihtaisi pois ❤️

Kannattaa lopettaa se koira saman tien, tulee paskoo paljon vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla tai miehelläsi koskaan ollut koiraa? Lapsuudessakaan?

Käy Kennelliiton Hankikoira.fi sivuilla lukemassa ihan perusjuttuja.

Teinipoikanne lähtee pois kotoa kohta eikä hänen varaansa voi laskea mitään koiran ulkoilutuksen ja hoidon suhteen. .

Mistä tiedät että heil on teinipoika? Ap ei sanonut sanaakaan sukupuolesta. Oletko stalkkeri.

Rotuvalintaan kannattaa kiinnittaa huomiota. Liikunnan tarve, sosiaalisuus, ym. kannattaa tarkoin tutkia sekä pennun vanhempien luonne. Pennun myötä joutuu myös heräämään aikaisin myös viikonloppuisin ja ramppaamaan usein ulkona pissareissuilla. Alkuun kaikki matot p*skassa, joutuu pesemään usein. Sopivan ruoan löytämiseen voi mennä aikaa, varsinkin herkkävatsaisella pennulla. Koira oppii kyllä sisäsiistiksi, mutta voi olla hermoja raastavaa ekat puoli vuotta. Siitä kun yli pääsee, ja on sosiaalistanut pennun kunnolla eli paljon hyviä ihmis-, eläin- ja tilannekokemuksia, edessä voi olla mahtavaa aikaa uuden perheenjäsenen kanssa. Tsemppiä. 

Koirille on myös päivähoitopaikkoja, jos itse joutuu olemaan paljon poissa kotoa. Helsingissä koiran päivähoito maksaa päälle 300€/kk mikä ei minusta ole paljon. Tuskin monetkaan vievät koiraa sinne joka päivä, mutta hoitopaikka voi olla helpotus jos usein tulee tilanteita että työpäivä venyy.

Minullakin on ollut koirakuumetta ja kiinnostusta koiria kohtaan sen jälkeen kun lapsi muutti pois. Onneksi olen tajunnut, etten kuitenkaan ole ehkä valmis näkemään niin paljon vaivaa kuin mitä koira vaatii. Lapsi sentään kasvoi ja oppi käymään vessassa itsenäisesti ja lopulta lapsi pärjää ilman vanhempia. Koira on vähän niin kuin lapsi joka ei koskaan kasva aikuiseksi, mutta kuolee kuitenkin ja sitten sitä jäädään suremaan. Uskon kyllä että koirasta voi olla paljon iloa ja lapseni sellaisen hankkikin, kun kotona ei koskaan saanut. Mutta koskaan koiran kanssa ei tule sitä, että elämä muuttuu helpommaksi ja koira itsenäistyisi. Kun olen saanut lapsen omilleen, niin en vaan jaksa enää aloittaa samaa hommaa alusta. 

Kaikki kunnia koiraihmisille! Mutta niille jotka vasta harkitsevat, miettikää nyt tosi tarkkaan onko teistä siihen, että annatte koiralle koko elämänne.

No voihan se toki tyttökin olla, ehkä tuo "paljon koneella" vaikutti ja se, että itsellä on vain poikia. Oli tyttö tai poika, neuvo on sama. Lapsen/nuoren kiinnostuksen ja vastuun varaan ei voi laskea lopulta yhtään mitään. Voi käyttää koiran pissalla koulun jälkeen mutta se on siinä. Kaikki muu jää vanhemmille (=äidille).

Yritä saada aikuinen koira "koekäyttöön" viikoksi tai pariksi jonkun perheen loman ajaksi. Saat kokemusta perheesi koiranpitokyvystä ja -halusta. Huomaat, että kaikissa suunnitelmissa täytyy ensiksi pohtia koiran vaikutusta niihin ja toiseksi koiran hyvinvointia. Kaikki muu tulee myöhemmin. Pentu on kuin vauva, aikuinen koira kuin lapsi, ja sitä kestää 10-15 vuotta. Se sitoo ja maksaa, mutta tuo iloa ja aitoa kiintymystä elämäänne.

matot pitää rullata pois lattioilta aluksi, siihen asti, että koira oppii sisäsiistiksi.

Rahaa menee ruokien lisäksi ainakin rokotuksiin.

Perheen kesken kannattaa sopia pelisäännöt hyvissä ajoin ennen päätöksen tekemistä. Kenen vastuulla koirasta huolehtiminen on yöllä (pentua voi joutua pissattamaan yölläkin ensimmäisinä viikkoina)? Kuka siivoaa koiran lätäköt yms.?

Minä tein teineille selväksi, että minä en koirasta huolehdi. PISTE. Todellisuudessa huolehdin silloin kun olen kahdestaan koiran kanssa kotona. Mutta yöhoitoon en koiraa ota. Lätäkkövaiheessa jouduin aamuisin siivoamaan pissalätäköitä, kun teinit nukkuivat pitkään, ja ne pissalätäköt olivat tyypillisesti keittiössä, jääkaapin edessä.

Koiran kanssa on ihan hyvä viettää aikaa muutenkin kuin lenkillä käyden. Jossain vaiheessa (n. 6-8 kk alkaen) sille pitää alkaa opettamaan tapoja, jotta siitä ei tule ns. ongelmakoira. Minä en kylläkään tiedä koiran kouluttamisesta muuta kuin sen, että siinä pitää olla johdonmukainen, ja jos joku asia on kielletty, se on kielletty ihan aina. Sivusta olen seurannut, kun meidän teini kouluttaa koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Märällä kelillä koira on pestävä jokaisen ulkoilukerran jälkeen (turkista riippuen rapa tarttuu) . Joku aamu saatat huomata astuneesi ripulilätäkköön. Karvoja on joka paikassa ja imuroida täytyy jatkuvasti.

Riippuu koirarodusta. Meillä on shipperke, jonka kanssa pääsemme metsään heti kotiovelta. Eteisessä on kuramatto. Emme ole putsailleet koiraamme koskaan. Sen turkissa ei näy kuraa kuraisilla keleillä, eikä se tuo kuraa sisälle. Veikkaan, että sen karva on semmoista, ettei siihen ota kura kiinni. Turkki on hyvin kiiltävä, kiilto näkyy välillä valokuvissakin. Sillä on karvanlähtö kaksi kertaa vuodessa (keväällä ja syksyllä) ja silloin siitä irtoaa tukuttain karvoja n. 1,5-2 viikon ajan, muuten ei.

Koiran ulkoilutus kannattaa jakaa perheenjäsenten kesken. Meillä mies hoitaa pääsääntöisesti aamut, lapsi iltapäivän ja minä iltaulkoilutuksen. Viikonloppuisin mies tykkää tehdä superpitkät lenkit koiran kanssa.

Onko ap:lla oma, aidattu piha, jossa koira voi ulkoilla itsekseen? Sisäsiistiksi opettamisen kannalta oma piha on myös hyvä.