Lue keskustelun säännöt.
VOI EI!!! NUPPULAISESTA!!!
21.06.2006 |
Tässä viimeisin uutinen tondesta:
huoh...
ei ne ongelmat sitten loppuneet edelliseen merkintään.
tilanne on nyt taas ellei tuplasti niin triplasti pahempi.
Virusarvot alle 500:sta noussut 3000:n. Silmät sokeutuneet, aivoissa vakava yleishäiriö. Lääkärit ehdottelee kokoajan viruslääkkeiden lopettemista (silloihnah taistelu olisi ohi). En suostunut. Elvytyskiellon annoin.
Virus siis pesii nyt maksan sijasta aivoissa, tuohaa keiken minne pääsee. Tony nukkuu lähes kooajan,ei juurikaan avaa silmiä (miksi avaisi kun ei niillä mitään näe). Syö n.3x vrk:ssa nestemäistä (jugurttia, kiisseliä..). Ei osaa imeä enää pillistä, nielee vain refleksin takia. Mitään kontaktia häneen ei juuri saa. Kuulee kyllä, mutta kukaan ei voi tietää mitä aivoissa vielä toimii, mitä ymmärtää. Ainakin pulssista pääteleen tunnistaa äidin äänen ja rauhoittuu siihen.
Luuydinsiirto on pistetty jäihin. Lääkäreiden mielestä tilanne on toivoton ja johtaa ennemmin tai myöhemmin kuolemaan. Tony sinnittelee, äidin oma taistelija <3
Pelätään pahinta, toivotaan parasta. Ihmeitä toisinaan sattuu ja lääkäritkin on erehtyväisiä.
Ilman uskoa ja toivoa ei ole huomista. Jaksetaan uskoa huomisen puolesta.
Muistakaa kaikki, voitte koska vaan menettää rakkaimpanne. Vaalikaa sitä rakkautta. Koskaan ei voi tietää onko huominen viimeinen yhteinen päivä. Vaalikaa rakkaimpianne joka päivä, ihan kun päivä olisi se viimeinen - ette ainakaan menetä mitään!
Muistakaa arvostaa pieniä päivittäisiä asioita, pieneiä hymyjä, ilon pilkettä silmäkulmassa, naurua, halituksia ja sylihetkiä. Minä en niitä Tonyn kanssa enää saa kokea ja voin vaan kertoa kuinka pahalta se tuntuu. Kunpa olisin vielä yhden sanan saanut Tonylta kuulla, vielä yhden hymyn, naurun..
Jos jotain tästä kaikesta olen oppinut, niin sen kuinka suuri voima rakkaus voi olla. Sitä ei vaan käsitä ennenkun sen meinaa menettää.
Rakastan sinua Tony aina, en ikinä voi unohtaa enkä lopettaa rakastamasta vaikka poistuisitkin fyysisesti elämästämme.
Sinnittele rakkaani, sinnittele
Kommentit (7)
Treveellinen muistutus elämän rajallisuudesta. Arjen murheet ovat aika pieniä tähän verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia sinulle ja koko perheelle! Koittakaa jaksaa tämän pyörityksen keksellä!
vaikka hyvin ahkerasti heidän elämäänsä seurailen..
-ap-
menkää ja lukekaa päiväkirjaa, sydäntä riipivää tekstiä..
Vierailija:
vaikka hyvin ahkerasti heidän elämäänsä seurailen..-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsekontakti <3
Isä soitti reippaalla iloisella ja onnea täynnä olevalla äänellä, aikoihin!Isä oli pitänyt Elleä kädestä kiinni ja katsellut häntä. Ellen oli jaksanut puristaa isää kädestä ja katsoa silmiin <3 !! Meidän rakas Katsoi suoraan silmiin ja puristi omin voimin hennosti!! Äiti ei usko tätä todeksi. Ei millään. Niiin kauheaa kun en saa olla jakamassa näitä hetkiä ja näkemässä tätä ihmettä mikä on tapahtumassa.. :.( Itken aikoihin. Itken ikävästä ja onnesta. Pääasia, että kaikki on edes näin <3
Silti Ellenin Silmät pyörii ja muljahtelee suurimman osan ajasta, mutta edes se pieni hetki suoraan silmiin on jo paljon meille. Mutta ongelmat jatkuu edelleen suoliston kanssa. Oksentamiselle ei näy loppua :/ Suolisto ei sulata edes pientä määrää maitoa/ravintoa. Maksa-arvot nousee päivä päivältä ja suolistoon on " palanut" lääkkeistä reikiä. Parhaillaan Ellen on mahantähystyksessä ja sen jälkeen lääkäreillä on meeting ja pohtivat miten edetään.
Nyt äiti lähtee itse toimenpiteisiin. Heijjdåå!!
Minä jo viimeisimmän kirjoituksen perusteella uskalsin toivoa parempaa heille.