Työkaveri saattaa olla autistinen - neuvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ollut mikään loukkaus, vaan yritän ymmärtää.

Olemme tutkijoita yliopistossa, missä tämä ei ole kovin erikoista. Yleensä siitä on näissä töissä jopa enemmän hyötyä. Kyseinen henkilö on huippulahjakas matemaattisesti.

Haasteet ovat keskeisesti kyvyttömyys tavalliseen sosiaaliseen viestintään mutta varsinkin obsessiivisuus, mikä tekee yhteistyöstä raskasta.

Ongelma tulee keskeisesti silloin, kun meidän pitää ryhmässä tehdä jotain, niin että kaikkien pitäisi neuvotella ja sopia asioista yhdessä ja löytää kompromissi. Hän on jotenkin niin jumissa oman obsessionsa kanssa, että häntä ei saa tekemään mitään muuta tai puhumaan muusta. Eli vaikka kuinka yritämme selittää, että nyt pitäisi tehdä jotain hieman muuta, niin häntä ei vain saa pois siitä lempiaiheestaan. Silloin yhteisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa, kun häntä ei saa ymmärtämään, että pitää tehdä kompromisseja.

Ap

No, tuossa pitää ehkä kai vain olla mahdollisimman selkeä. Tehkää vaikka jotain muistiinpanoja kaikkien näkyville ja vaikka kirjoittakaa jonnekin selvästi kokouksen aihe ja sen tarkoitus. Eli mitä teidän nyt pitää päättää ja saavuttaa ja miksi. Kirjoittajaa ylös niitä juttuja vaikka liitutaululle tai minne vain, että on selkeää. Jos on mahdollista, niin ilmoittajaa etukäteen esinm. sähköpostilla, mitä hänestä oikein halutaan ja mitä asioita pitää päättää ja sopia.

Olen itse autistinen ja vastasinkin tuossa aiemmin. Neuvottelutilanteet ja kokoukset on haastavia. En ainakaan itse osaa tehdä päätöksiä tai edes hitto ajatella, jos en saa olla yksin. Osaan puhua puuta heinää tai olla vain hiljaa, koska yhtään mitään päätöksiä on vaikea tehdä, kun ei pysty siinä tilanteessa ajattelemaan niitä kunnolla läpi.

Hei,

Kiitos, tuosta oli apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ollut mikään loukkaus, vaan yritän ymmärtää.

Olemme tutkijoita yliopistossa, missä tämä ei ole kovin erikoista. Yleensä siitä on näissä töissä jopa enemmän hyötyä. Kyseinen henkilö on huippulahjakas matemaattisesti.

Haasteet ovat keskeisesti kyvyttömyys tavalliseen sosiaaliseen viestintään mutta varsinkin obsessiivisuus, mikä tekee yhteistyöstä raskasta.

Ongelma tulee keskeisesti silloin, kun meidän pitää ryhmässä tehdä jotain, niin että kaikkien pitäisi neuvotella ja sopia asioista yhdessä ja löytää kompromissi. Hän on jotenkin niin jumissa oman obsessionsa kanssa, että häntä ei saa tekemään mitään muuta tai puhumaan muusta. Eli vaikka kuinka yritämme selittää, että nyt pitäisi tehdä jotain hieman muuta, niin häntä ei vain saa pois siitä lempiaiheestaan. Silloin yhteisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa, kun häntä ei saa ymmärtämään, että pitää tehdä kompromisseja.

Ap

No, tuossa pitää ehkä kai vain olla mahdollisimman selkeä. Tehkää vaikka jotain muistiinpanoja kaikkien näkyville ja vaikka kirjoittakaa jonnekin selvästi kokouksen aihe ja sen tarkoitus. Eli mitä teidän nyt pitää päättää ja saavuttaa ja miksi. Kirjoittajaa ylös niitä juttuja vaikka liitutaululle tai minne vain, että on selkeää. Jos on mahdollista, niin ilmoittajaa etukäteen esinm. sähköpostilla, mitä hänestä oikein halutaan ja mitä asioita pitää päättää ja sopia.

Olen itse autistinen ja vastasinkin tuossa aiemmin. Neuvottelutilanteet ja kokoukset on haastavia. En ainakaan itse osaa tehdä päätöksiä tai edes hitto ajatella, jos en saa olla yksin. Osaan puhua puuta heinää tai olla vain hiljaa, koska yhtään mitään päätöksiä on vaikea tehdä, kun ei pysty siinä tilanteessa ajattelemaan niitä kunnolla läpi.

Lisään vielä (en ole ap vaan tuo vastaaja), että antakaa hänelle siis mahdollisuus tehdä omia päätöksiä ja miettiä mahdollisia vaihtoehtoja jo ennen kokouksia, jos se vain on mahdollista. Jos hän on autistinen, niin se voisi auttaa.

Obsessio=pakkoajatus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ollut mikään loukkaus, vaan yritän ymmärtää.

Olemme tutkijoita yliopistossa, missä tämä ei ole kovin erikoista. Yleensä siitä on näissä töissä jopa enemmän hyötyä. Kyseinen henkilö on huippulahjakas matemaattisesti.

Haasteet ovat keskeisesti kyvyttömyys tavalliseen sosiaaliseen viestintään mutta varsinkin obsessiivisuus, mikä tekee yhteistyöstä raskasta.

Ongelma tulee keskeisesti silloin, kun meidän pitää ryhmässä tehdä jotain, niin että kaikkien pitäisi neuvotella ja sopia asioista yhdessä ja löytää kompromissi. Hän on jotenkin niin jumissa oman obsessionsa kanssa, että häntä ei saa tekemään mitään muuta tai puhumaan muusta. Eli vaikka kuinka yritämme selittää, että nyt pitäisi tehdä jotain hieman muuta, niin häntä ei vain saa pois siitä lempiaiheestaan. Silloin yhteisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa, kun häntä ei saa ymmärtämään, että pitää tehdä kompromisseja.

Ap

No, tuossa pitää ehkä kai vain olla mahdollisimman selkeä. Tehkää vaikka jotain muistiinpanoja kaikkien näkyville ja vaikka kirjoittakaa jonnekin selvästi kokouksen aihe ja sen tarkoitus. Eli mitä teidän nyt pitää päättää ja saavuttaa ja miksi. Kirjoittajaa ylös niitä juttuja vaikka liitutaululle tai minne vain, että on selkeää. Jos on mahdollista, niin ilmoittajaa etukäteen esinm. sähköpostilla, mitä hänestä oikein halutaan ja mitä asioita pitää päättää ja sopia.

Olen itse autistinen ja vastasinkin tuossa aiemmin. Neuvottelutilanteet ja kokoukset on haastavia. En ainakaan itse osaa tehdä päätöksiä tai edes hitto ajatella, jos en saa olla yksin. Osaan puhua puuta heinää tai olla vain hiljaa, koska yhtään mitään päätöksiä on vaikea tehdä, kun ei pysty siinä tilanteessa ajattelemaan niitä kunnolla läpi.

Hei,

Kiitos, tuosta oli apua.

Ap

Olisihan se hyvä, jos saatte hommat toimimaan. Tyyppi kuulostaa kuitenkin tärkeältä osalta työyhteisöä.

Tuommoinen spontaani päätöksenteko ja asioiden muuttaminen on yleensä autismin kirjolla oleville vaikeaa tai jopa mahdotonta. Silloin pitää antaa aikaa siihen valmistautumiseen ja päätösten tekemiseen. Tavallisesti asiat voi kai nostaa esiin siinä kokouksessa ja pyytää osallistujien mielipiteitä ja kommentteja, mutta ei se usein toimi, jos ihminen on autismin kirjolla.

Autistisen ihmisen pitää vain päästä rauhalliseen paikkaan ajattelemaan asiat läpi. Luulen, että jos tämä työkaveri saa mahdollisuuden valmistautua etukäteen ja jos hän saa etukäteen jonkun tiivistelmän siitä, mitä kokouksessa tehdään ja mitä pitää päättää ja saavuttaa, niin asiat saattavat helpottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ollut mikään loukkaus, vaan yritän ymmärtää.

Olemme tutkijoita yliopistossa, missä tämä ei ole kovin erikoista. Yleensä siitä on näissä töissä jopa enemmän hyötyä. Kyseinen henkilö on huippulahjakas matemaattisesti.

Haasteet ovat keskeisesti kyvyttömyys tavalliseen sosiaaliseen viestintään mutta varsinkin obsessiivisuus, mikä tekee yhteistyöstä raskasta.

Ongelma tulee keskeisesti silloin, kun meidän pitää ryhmässä tehdä jotain, niin että kaikkien pitäisi neuvotella ja sopia asioista yhdessä ja löytää kompromissi. Hän on jotenkin niin jumissa oman obsessionsa kanssa, että häntä ei saa tekemään mitään muuta tai puhumaan muusta. Eli vaikka kuinka yritämme selittää, että nyt pitäisi tehdä jotain hieman muuta, niin häntä ei vain saa pois siitä lempiaiheestaan. Silloin yhteisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa, kun häntä ei saa ymmärtämään, että pitää tehdä kompromisseja.

Ap

No, tuossa pitää ehkä kai vain olla mahdollisimman selkeä. Tehkää vaikka jotain muistiinpanoja kaikkien näkyville ja vaikka kirjoittakaa jonnekin selvästi kokouksen aihe ja sen tarkoitus. Eli mitä teidän nyt pitää päättää ja saavuttaa ja miksi. Kirjoittajaa ylös niitä juttuja vaikka liitutaululle tai minne vain, että on selkeää. Jos on mahdollista, niin ilmoittajaa etukäteen esinm. sähköpostilla, mitä hänestä oikein halutaan ja mitä asioita pitää päättää ja sopia.

Olen itse autistinen ja vastasinkin tuossa aiemmin. Neuvottelutilanteet ja kokoukset on haastavia. En ainakaan itse osaa tehdä päätöksiä tai edes hitto ajatella, jos en saa olla yksin. Osaan puhua puuta heinää tai olla vain hiljaa, koska yhtään mitään päätöksiä on vaikea tehdä, kun ei pysty siinä tilanteessa ajattelemaan niitä kunnolla läpi.

Hei,

Kiitos, tuosta oli apua.

Ap

Olisihan se hyvä, jos saatte hommat toimimaan. Tyyppi kuulostaa kuitenkin tärkeältä osalta työyhteisöä.

Tuommoinen spontaani päätöksenteko ja asioiden muuttaminen on yleensä autismin kirjolla oleville vaikeaa tai jopa mahdotonta. Silloin pitää antaa aikaa siihen valmistautumiseen ja päätösten tekemiseen. Tavallisesti asiat voi kai nostaa esiin siinä kokouksessa ja pyytää osallistujien mielipiteitä ja kommentteja, mutta ei se usein toimi, jos ihminen on autismin kirjolla.

Autistisen ihmisen pitää vain päästä rauhalliseen paikkaan ajattelemaan asiat läpi. Luulen, että jos tämä työkaveri saa mahdollisuuden valmistautua etukäteen ja jos hän saa etukäteen jonkun tiivistelmän siitä, mitä kokouksessa tehdään ja mitä pitää päättää ja saavuttaa, niin asiat saattavat helpottua.

Hei,

Kiitos oikeasti tosi paljon. Kyllä, todella haluamme saada asiat toimimaan.

Arvostan tosi paljon näitä kommentteja, koska ne nimenomaan auttavat ymmärtämään, mistä voi olla kyse, eli miten hän kokee tilanteet ja miten me voimme toimia eri tavalla saadaksemme yhteisen työskentelyn toimimaan.

Kun nyt olemme tosiaan olleet hukassa, kun emme ole kyenneet ymmärtämään hänen käytöstään välillä, eli miksi hän toimii tietyllä tavalla. Kun se ei vaikuta johtuvan ilkeydestä, tms., eikä hän ilmeisesti ymmärrä miksi me olemme hämmentyneitä.

Siis voihan kyse olla narsismista, mutta jotenkin se ei vaikuttaisi muuten sopivan. Joten ainakin kannattaa kokeilla näitä erilaisia lähestymistapoja.

Kiitos!

Ap

Tarkennuksena siis vielä, siksi obsessio varmaan tulee niin vahvasti esille työympäristössä, että se liittyy hänen tutkimukseensa.

Voihan se olla arroganssia, ja tietysti kaikki tutkijat ovat jossain määrin obsessoituneita aiheisiinsa (eihän sitä muuten jaksaisi), mutta tässä tapauksessa on hitusen muuta.

Mutta nuo selitykset ja neuvot ovat oikeasti auttaneet.

Ap

😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ollut mikään loukkaus, vaan yritän ymmärtää.

Olemme tutkijoita yliopistossa, missä tämä ei ole kovin erikoista. Yleensä siitä on näissä töissä jopa enemmän hyötyä. Kyseinen henkilö on huippulahjakas matemaattisesti.

Haasteet ovat keskeisesti kyvyttömyys tavalliseen sosiaaliseen viestintään mutta varsinkin obsessiivisuus, mikä tekee yhteistyöstä raskasta.

Ongelma tulee keskeisesti silloin, kun meidän pitää ryhmässä tehdä jotain, niin että kaikkien pitäisi neuvotella ja sopia asioista yhdessä ja löytää kompromissi. Hän on jotenkin niin jumissa oman obsessionsa kanssa, että häntä ei saa tekemään mitään muuta tai puhumaan muusta. Eli vaikka kuinka yritämme selittää, että nyt pitäisi tehdä jotain hieman muuta, niin häntä ei vain saa pois siitä lempiaiheestaan. Silloin yhteisten tavoitteiden saavuttaminen on haastavaa, kun häntä ei saa ymmärtämään, että pitää tehdä kompromisseja.

Ap

No, tuossa pitää ehkä kai vain olla mahdollisimman selkeä. Tehkää vaikka jotain muistiinpanoja kaikkien näkyville ja vaikka kirjoittakaa jonnekin selvästi kokouksen aihe ja sen tarkoitus. Eli mitä teidän nyt pitää päättää ja saavuttaa ja miksi. Kirjoittajaa ylös niitä juttuja vaikka liitutaululle tai minne vain, että on selkeää. Jos on mahdollista, niin ilmoittajaa etukäteen esinm. sähköpostilla, mitä hänestä oikein halutaan ja mitä asioita pitää päättää ja sopia.

Olen itse autistinen ja vastasinkin tuossa aiemmin. Neuvottelutilanteet ja kokoukset on haastavia. En ainakaan itse osaa tehdä päätöksiä tai edes hitto ajatella, jos en saa olla yksin. Osaan puhua puuta heinää tai olla vain hiljaa, koska yhtään mitään päätöksiä on vaikea tehdä, kun ei pysty siinä tilanteessa ajattelemaan niitä kunnolla läpi.

Hei,

Kiitos, tuosta oli apua.

Ap

Olisihan se hyvä, jos saatte hommat toimimaan. Tyyppi kuulostaa kuitenkin tärkeältä osalta työyhteisöä.

Tuommoinen spontaani päätöksenteko ja asioiden muuttaminen on yleensä autismin kirjolla oleville vaikeaa tai jopa mahdotonta. Silloin pitää antaa aikaa siihen valmistautumiseen ja päätösten tekemiseen. Tavallisesti asiat voi kai nostaa esiin siinä kokouksessa ja pyytää osallistujien mielipiteitä ja kommentteja, mutta ei se usein toimi, jos ihminen on autismin kirjolla.

Autistisen ihmisen pitää vain päästä rauhalliseen paikkaan ajattelemaan asiat läpi. Luulen, että jos tämä työkaveri saa mahdollisuuden valmistautua etukäteen ja jos hän saa etukäteen jonkun tiivistelmän siitä, mitä kokouksessa tehdään ja mitä pitää päättää ja saavuttaa, niin asiat saattavat helpottua.

Hei,

Kiitos oikeasti tosi paljon. Kyllä, todella haluamme saada asiat toimimaan.

Arvostan tosi paljon näitä kommentteja, koska ne nimenomaan auttavat ymmärtämään, mistä voi olla kyse, eli miten hän kokee tilanteet ja miten me voimme toimia eri tavalla saadaksemme yhteisen työskentelyn toimimaan.

Kun nyt olemme tosiaan olleet hukassa, kun emme ole kyenneet ymmärtämään hänen käytöstään välillä, eli miksi hän toimii tietyllä tavalla. Kun se ei vaikuta johtuvan ilkeydestä, tms., eikä hän ilmeisesti ymmärrä miksi me olemme hämmentyneitä.

Siis voihan kyse olla narsismista, mutta jotenkin se ei vaikuttaisi muuten sopivan. Joten ainakin kannattaa kokeilla näitä erilaisia lähestymistapoja.

Kiitos!

Ap

Aika loppuu kohta, joten kirjoitan lyhyesti. Selkeys on yleensä paras lähestymistapa, kun hommat ei toimi. Olen itse joitunut miettimään paljon sitä, miksi en pärjää joissain tilanteissa ja mikä on vikana. Nämä ovat juttuja, jotka olen tajunnut.

Hyvä juttu, jos sait jotain ideoita.

Minulla on sinulle ap neuvo: keskity siihen työhösi, äläkä juoruamiseen ja työkavereiden arvosteluun. Töissä tehdään töitä, eikä etsitä kavereita.

En tiedä enkä ota kantaa siihen, että onko henkilö autismin kirjolla vai ei. Mutta ajattelen ihan itseäni, tiettävästi neurotyypillistä mutta joissain asioissa sosiaalisesti kömpelöä otusta, ja mietin mikä tuossa voisi tökkiä.

Eli yksi mieleen tuleva asia on se, että onko hänen esimies paikalla noissa palavereissa vaiko vain työkavereita? Olisiko mahdollisesti niin, että hänelle on alunperin annettu tehtäväksi juuri tuo "obsessioaihe" eli oma tutkimus, ja hän kokee sen olevan se mitä hänen tulee työssään tehdä? Silloin voisi olla, että hän ei uskalla luvata tehdä mitään muuta, jos ajattelee että esimies on vihainen jos hän tällä tavalla laiminlyö sen oikean työnsä. Tähän voisi auttaa se, jos esimies vääntäisi hänelle rautalangasta, että tällaisissa ryhmäjutuissa hänen tehtävänsä voi olla jotain muutakin kuin se hänen "alkuperäinen" toimenkuvansa. Jos on tällainen "pitää tehdä niinkuin esimies on käskenyt" tyyppi, niin ei välttämättä koe mahdolliseksi totella ketään muuta.

Toinen mitä mietin, on se että ehkä hän kokee tekevänsä nimenomaan asianmukaisesti tuomalla esiin omia ajatuksiaan ja ideoitaan. Tutkijan työhän ei ole sellaista "tee mitä käsketään" duunia pelkästään, vaan on tarkoitus että on omia ajatuksia tutkimuksen suunnasta ja toteutetaan niitä. Ja ideoiden esittäminen palavereissahan on toivottu ja hyvä asia tällaisessa työyhteisössä. Mutta jotenkin hän nyt esittää niitä ideoitaan sellaisella tavalla jonka te muut koette jotenkin pakkomielteiseksi jyräykseksi. Hän on ehkä suoremman viestinnän ihminen eikä tajua teidän epäsuorempia signaaleitaan siitä, että käytös ei ole toivottua. Ehkä jos kokeilisi sanoa hänelle ihan suoraan, vaikka se tuntuisikin itsestä töykeältä, että "me ei nyt olla tekemässä x asiaa joten voisitko lopettaa siihen palaamisen ja mennään eteenpäin". Hänestä voi silti tuntua että ei ole pystynyt perustelemaan ideaansa kunnolla ja uskoo vielä että se voisi mennä läpi, mutta jos suoraan sanotaan että nyt ei keskustella tästä enempää, niin luulisi uskovan.

Mulla siis itselläni taipumusta etenkin työkonteksteissa siihen että jos jonkun idean esitän, niin esitystapani koetaan jotenkin jyräävänä ja sitä ei uskalleta vastustaa, vaikka en itse mitenkään niin tarkoittaisi enkä saa muilta sellaisia signaaleja että jotain pitäisi muuttaa. Olen psyk.sh kanssa käynyt tästä juttelemassa ja yrittänyt työstää sitä, mistä tässä on kysymys. Yksi iso ongelmakohta on siinä, että vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa pitäisi hahmottaa että jotain pitää muuttaa, ja jos ei saa kiinni siitä ovatko muut tyytyväisiä vai ei, on vaikea tehdä mitään parannuksia asioihin. Näihin ei siis oikein ole olemassa sellaista ratkaisua, jolla asia voisi ratketa niin että muiden ei tarvitsisi yhtään käyttää suoraa puhetta.

Tulipa vuodatus, osaan kaikkien muiden paheiden lisäksi olla myös aika pitkäsanainen :) mutta ehkä tästä olisi jotain iloa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin oma assi-kollegani on huipputyyppi. Keskittyy työhönsä eikä puhu potaskaa. Samaten olen huomannut että arvostaa työtovereitaan ja pitää heitä tasavertaisena. Työyhteisössä eniten närää aiheuttaa se, että kyseinen henkilö ei osallistu kuppikuntiin.

minä olen juuri se kollega töissä joka ei osallistu kuppikuntiin ja juoruiluun ja muiden arvosteluun. Tämän takia olen ollut silmätikkuna ja itse juorujen kohteena ja kiusattuna. Nyt olen opetellut valehtelemaan juoruajille niin saavat keskenään pähkäillä mikä on totta

Voitteko jakaa lisää kokemuksia (työpaikoilta)? Aihe kiinnostaa

Jos se osaa laskea kortteja niin veisin sen kasinolle.

Työkaverini on kirjolla. Erittäin mukava ja ystävällinen tyyppi. Ei lähde mukaan juorurinkeihin ja muuhun typerään. On aina rehellinen. 

Vierailija kirjoitti:

On mahdollista, ei diagnooseja tarvitse kertoa muille työssä, työnantaja tietää kuitenkin. Etkä todellakaan mene kysymään, koita hyväksyä hänen tapansa ja esimiehen kautta voi hoitaa ne ongelmat, varsin jos oikeasti niitä diagnooseja on, niin "negatiivinen" palaute pitää antaa tavalla, jota ei ymmärrä väärin esim. ota kiusaamisena.

Miksi työnantaja tietää kuitenkin? Ei ne diagnoosit sinnekään mitenkään automaattisesti kuulu. 

Jos kommunikaatio toisen ihmisen kanssa tuntuu todella haastavalta ja oudolta, tämä välttelee katsekontaktia, välillä vaikuttaa siltä että näyttelee kun puhuu ja kuulostaa feikiltä, voiko silloin taustalla olla autismi/asperger? 

Työssä on sekin kun väki vaihtuu yhtenään ja kun uudet ei tiedä vielä . Ja ihmisten eri elämän tilanteet vaikuttaa. On lapsia vietävä päiväkotiin haettava on kipeinä olevia on eroja on häitä on hautajaisia on kuukautisia on huolia on urheiluvammoja kipuja on vaikka mitä. Sitten työkaverit kiusaa ja kiroaa. Kuin oksentaa päälle omat pahat fiilikset. 

Yrittääkö Ap saada tämän lahjakkaan tekemään jonkun oman työnsä että saisi kerätä siitä pisteet?