Luonnevika eli persoonallisuushäiriö

Käyttäytymisen perusteellahan ne persoonallisuushäiriöt diagnosoidaan. Mutta ei se, että jollakulla on persoonallisuushäiriö, tarkoita automaattisesti, että ihminen olisi kokonaan perseestä. Esim. mun paras kaverini on (todennäköisesti) epävakaa, mutta silti hän on hyvä ja luotettava ystävä.

Kyllä voi, mutta pintapuolinen tunteminen ei riitä. Luonnevika on minusta hyvä nimitys, koska kyse on luonteesta, mikä näkyy jo ihan nuoresta asti. Jos hakeutuu terapiaan, niin käyttäytyminen voi jonkin verran parantua, jolloin on helpompi pitää yllä ihmissuhteita. Muussa tapauksessa käy niin, että on joko lyhyaikaisia ihmissuhteita tai hyvin vähän ihmissuhteita, koska ei ole tarvittavia taitoja niitä varten (kanssaihmiset väsyvät, jopa sukulaiset).

Ok, kiitos vastauksesta. 

Kuinkahan helposti tällainen luonnevika siirtyy lapsiin? Tämän "luonnevikaisen" lapset ovat taipuvaisia myös arvostelemaan ihmisiä. Vai, onko normaalia jakaa ihmisiä hyviin ja pahoihin? 

Tuo rinnakkaissuhteen pyörittäminen kuulostaa niin omituiselta, ettei tottakaan. Kyseessä naisihminen. 

Lisään vielä, että tämä kyseinen nainen on tullut oman äitinsä hylkäämäksi leikki-ikäisenä. Tarina kertoo,  että hylkääjä äiti muutti työnperässä satojen kilometrien päähän ja jätti leikki-ikäisen tyttärensä vanhemman lapsen hoidettavaksi. Voiko olla, että tuolloin jo joku vinksahti päässä?

Ap

Miksi mietit tätä noin perusteellisesti?

Voi myös olla, ettei hän edes halua olla hyvä ja mukava ihminen. Jokaisella on tilaisuuksia muuttua edes vähän, vaikka olisikin joku häiriö. Jos ihminen on vanha, niin tuskin muuttuu.

Kaikkea ihmisten typerää käytöstä ja luonteen heikkoutta ei voi laittaa persoonallisuushäiriön piikkiin.

Kaikki persoonallisuushäiriöt eivät aiheuta hankaluuksia yksilön kanssaihmisille, saati ole huomattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että tämä kyseinen nainen on tullut oman äitinsä hylkäämäksi leikki-ikäisenä. Tarina kertoo,  että hylkääjä äiti muutti työnperässä satojen kilometrien päähän ja jätti leikki-ikäisen tyttärensä vanhemman lapsen hoidettavaksi. Voiko olla, että tuolloin jo joku vinksahti päässä?

Ap

Todennäköisesti.

Olen tiennyt samantapaisen ihmisen, jonka isä oli ollut täysi hirviö ja muu perhe kärsi mt-ongelmista,päätyi itsemurhiin jne. Naisen äidin suvussa oli ollut traagisia tapahtumia, jotka ilmeisesti ajoivat hänet tähän avioliittoon. Naisen oma mies oli jättänyt hänet ja lapset.

Tämä ihminen tarkoitti myös hyvää, mutta oli hullun juoruämmän maineessa.

Kaikilla on jonkin "luonnevian" oireita. Jos tunnet jonkun tyypin tarpeeksi hyvin, niin joo voisit ehkä voisit ruveta heittämään arvauksia siitä, täyttäisikö hän diagnostiikkakriteeerit häiriöön tai toiseen. Pinnallisen tuttavuuden perusteella voi kuitenkin olla hankala arvata.

Ja itsekin tunnen kaksi ihmistä, joille on diagnosoitu persoonallisuushäiriö (epävakaa molemmilla). Toinen on yksinkertaisesti ihana, toinen välillä hankala mutta ihana ihminen kuitenkin. Persoonallisuushäiriö ei ole synonyymi ikävälle ihmiselle.

Hyvin usein persoonallisuushäiriön taustalla on jokin varhainen ja vaikea trauma. Esimerkiksi aloituksen henkilöllä se, kun tuli äitinsä hylkäämäksi pikkulapsena. Sitä ei sitten tavis voi päätellä, onko hänellä persoonallisuushäiriö, dissosiaatiohäiriö, ptsd vai joku muu vai nuo kaikki.

On myös sukupolvelta toiselle periytyvää siinä mielessä, että kun esim. vanhemman omat tunnesäätelytaidot ja selviytymismekanismit ovat vinoutuneita, niin esim. lapsen kiintymyssuhde vanhempaan kärsii ja tuo mukanaan monia ongelmia henkisessä kasvussa.

Lyhyesti tätä on mahdotonta käsitellä, koska aihe on todella laaja ja monitahoinen. Nytkin jouduin hieman oikomaan mutkia suoriksi. Mutta esim. tuon kiintymyssuhteen googlauksella pääsee asiassa eteenpäin, jos aihepiiri kiinnostaa.

Aina on toivoa terveempään elämään, mutta sitä pitää itse haluta ja olla valmis tekemään todella raskasta työtä oman mielensä kanssa.

T. Yksi "luonnevikainen" jo ties kuinka monennessa polvessa

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ihmisten typerää käytöstä ja luonteen heikkoutta ei voi laittaa persoonallisuushäiriön piikkiin.

Kaikki persoonallisuushäiriöt eivät aiheuta hankaluuksia yksilön kanssaihmisille, saati ole huomattavissa.

Eristäytyvä persoonallisuus F60.1 voi periaatteessa olla tuollainen, mutta käytännössä se on kuitenkin huomattu, jos diagnoosi on. Poikkeava, jäykkä ja kaavamainen käyttäytyminen ihmissuhteiden saralla on asia, mikä yhdistää kaikkia persoonallisuushäiriöitä. Useimmiten persoonallisuushäiriöisellä on muitakin psykiatrisia diagnooseja.

Miksi tämä aapeen vuohta kelluttaa? Onko pakonomainen tarve vahdata muiden elämää?

Kiitos, mielekiintoisista ja asiallisista vastauksista!

Ap

Kyllä persoonallisuushäiriöisen oppii tunnistamaan. Eri asia sitten on, kuinka moni osaa vetää siitä johtopäätökset jatkon suhteen. Yllättävän moni jättäytyy uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aapeen vuohta kelluttaa? Onko pakonomainen tarve vahdata muiden elämää?

On mielestäni positiivista haluta ymmärtää toisen ikävän käytöksen taustoja. T. Eri.

Mietin tätä asiaa siksi, että vuosia ajattelin itse olevani outo, kun en ymmärtänyt näiden ihmisten touhua. Olen siis lähipiiriä avioliiton kautta.

Ap713

Luonnevika on eri asia kuin pesroonallisuushäiriö. 

Luonteeltaan "haasteellinen" ei ymmärrä yleensä itse olevansa mitenkään hankala, hän vain on luonnostaan sellainen rasittava/ärsyttävä/vaikea, ja sellainen hänen kuuluu ollakin mielestään. 

Persoonallisuushäiriö taas kehittyy selviytymismekanismien kautta lapsuudessa/nuoruudessa. Sen tarkoitus on pelastaa ihminen pahalta, mutta pitkittyessään kääntyy epäsuotuisaksi toiminta/käytösmalliksi, ja siitä tulee usein ongelma ihan sille ihmiselle itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Luonnevika on eri asia kuin pesroonallisuushäiriö. 

Luonteeltaan "haasteellinen" ei ymmärrä yleensä itse olevansa mitenkään hankala, hän vain on luonnostaan sellainen rasittava/ärsyttävä/vaikea, ja sellainen hänen kuuluu ollakin mielestään. 

Persoonallisuushäiriö taas kehittyy selviytymismekanismien kautta lapsuudessa/nuoruudessa. Sen tarkoitus on pelastaa ihminen pahalta, mutta pitkittyessään kääntyy epäsuotuisaksi toiminta/käytösmalliksi, ja siitä tulee usein ongelma ihan sille ihmiselle itselleen.

Siis luonnevikahan on persoonallisuushäiriön entinen psykiatrinen nimi. Nimi haluttiin muuttaa varmaankin siksi, koska se oli leimaava, vikahan tulee ihmiseen vaikeiden kasvuolojen kautta useimmiten. Vielä 70-luvun alussa puhuttiin psykiatriassa luonnevioista, kun tarkoitettiin nykyisiä persoonallisuushäiriöitä.